Puolustusvoimat http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133109/all Tue, 18 Jun 2019 18:38:37 +0300 fi Ylen säälittävää työtä http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277480-ylen-saalittavaa-tyota <p>Yle on varmuudella ylpeä toimituksensa roskamediatasosta. Näin voi päätellä Ylen ja erään sen toimittajan työskentelystä ns. Puolustusvoimien kaksoiskansalaisuusjutussa.</p><p>Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen julkaisi parisen vuotta sitten Ylen kovasti kohkaaman uutisen Venäjän kaksoiskansalaisten kohtelusta Puolustusvoimissa. Samassa yhteydessä Happonen väitti, että Puolustusvoimissa on omat säännöt ja toimintatavat Suomi-Venäjä -kaksoiskansalaisia varten. Mitään merkitystä Happonen tai Yle eivät antaneet sille, että Puolustusvoimissa asia kiistettiin eikä näyttöä ollut Puolustusvoimien lainvastaisista ohjeistuksista tai toimintatavoista. Myöhemmissäkään Ylen tutkimuksissa ei löytynyt näyttöä Puolustusvoimien lainvastaisesta ohjeistuksesta, saati muista Puolustusvoimien vääristä toimintatavoista.</p><p>Yle ja Happonen tiesivät että virkahierarkiassa ohjeistukset ja määräykset perustuvat lakiin ja virallisiin asiakirjoihin, eivät yksittäisten virkamiesten omiin mielipiteisiin, käsityksiin tai antamiin suullisiin ohjeisiin. Tähän nähden Happonen lähtikin väittämään, että kyse onkin salaisista ohjeista ja toimintatavoista. Näistäkään ei löytynyt mitään näyttöä Ylen tutkimuksissa eikä sen puoleen poliisinkaan tutkimuksissa. Kyse lienee niin salaisista ohjeista ettei niistä ei kukaan tiedä.</p><p>Kun eilen Helsingin käräjäoikeus hylkäsi syytteet kaksoiskansalaisen syrjintätapauksessa, Happosen mukaan käräjäoikeus &quot;pudotti pommin Puolustusvoimiin&quot; oikeuden katsoessa syrjintäohjeen tulleen Puolustusvoimista. Vai pommi? Tällaisia pommeja kyllä kestää mikä tahansa instanssi: Käräjäoikeuden näyttö perustui rikosasiassa vastaajan kertomaan, mitä nykyaikana ei juuri näytöksi lueta, ellei puhuta tunnustuksesta yksinkertaisessa asiassa. Mitään muuta näyttöä ei ainakaan mediassa tuotu esiin, joten pommi jäi pahasti suutariksi. </p><p>Happoselta, Yleltä ja jopa käräjäoikeudelta jäi havaitsematta, että yksittäisenkään Puolustusvoimien virkamiehen käsitys, oma mielipide tai antama laiton ohje ei tee Puolustusvoimista syrjintäohjeen antajaa. Nyt edes tätä yksittäistä virkamiestä ei löytynyt, saati häneltä saatua salaista tai muuten syrjivää ohjetta. Kun Puolustusvoimissa työskentelee 12.000 henkilöä eikä yhtäkään henkilöä heistä ole ollut vuosien aikana syytteessä kaksoiskansalaisten syrjinnästä, en itse viitsisi tehdä väitteitä Puolustusvoimissa olevista lainvastaisista ohjeistuksista ja toimintatavoista.</p><p>Kun mukaan luetaan se, että jo Happosen ensiväitteiden aikaan Puolustusvoimista oli valmistumassa upseereiksi Venäjän kaksoiskansalaisia ja heillekin oli jo ilmeisesti löytynyt töitä Puolustusvoimista, Ylen toimituksellinen taso oli nollaluokkaa. Kun Happonen erehtyi myöhemmin solvaamaan kollegaansa Ylessä Puolustusvoimien kätyriksi, ja muutti myöhemmin väitteitään Puolustusvoimien ja kollegan painostysyrityksistä, asia ei kerro suuresta ammattitaidosta. Onneksi olkoon Yle.</p><p>&nbsp; &nbsp;</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9433295" title="https://yle.fi/uutiset/3-9433295">https://yle.fi/uutiset/3-9433295</a></p><p><a href="https://theworldnews.net/fi-news/ylen-toimittaja-muutti-tarinaansa-ja-paatyi-pahoittelemaan-aiheuttamaansa-hamminkia-nain-tapahtumat-etenivat-puolustusvoimien-vaikuttamisjupakassa" title="https://theworldnews.net/fi-news/ylen-toimittaja-muutti-tarinaansa-ja-paatyi-pahoittelemaan-aiheuttamaansa-hamminkia-nain-tapahtumat-etenivat-puolustusvoimien-vaikuttamisjupakassa">https://theworldnews.net/fi-news/ylen-toimittaja-muutti-tarinaansa-ja-pa...</a></p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10835592" title="https://yle.fi/uutiset/3-10835592">https://yle.fi/uutiset/3-10835592</a></p><p><a href="https://www.suomenuutiset.fi/ylen-venalainen-kaksoiskansalaisuusasiasta-uutisessa-vaitetty-etta-kyseessa-virallinen-yleissaanto/" title="https://www.suomenuutiset.fi/ylen-venalainen-kaksoiskansalaisuusasiasta-uutisessa-vaitetty-etta-kyseessa-virallinen-yleissaanto/">https://www.suomenuutiset.fi/ylen-venalainen-kaksoiskansalaisuusasiasta-...</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yle on varmuudella ylpeä toimituksensa roskamediatasosta. Näin voi päätellä Ylen ja erään sen toimittajan työskentelystä ns. Puolustusvoimien kaksoiskansalaisuusjutussa.

Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen julkaisi parisen vuotta sitten Ylen kovasti kohkaaman uutisen Venäjän kaksoiskansalaisten kohtelusta Puolustusvoimissa. Samassa yhteydessä Happonen väitti, että Puolustusvoimissa on omat säännöt ja toimintatavat Suomi-Venäjä -kaksoiskansalaisia varten. Mitään merkitystä Happonen tai Yle eivät antaneet sille, että Puolustusvoimissa asia kiistettiin eikä näyttöä ollut Puolustusvoimien lainvastaisista ohjeistuksista tai toimintatavoista. Myöhemmissäkään Ylen tutkimuksissa ei löytynyt näyttöä Puolustusvoimien lainvastaisesta ohjeistuksesta, saati muista Puolustusvoimien vääristä toimintatavoista.

Yle ja Happonen tiesivät että virkahierarkiassa ohjeistukset ja määräykset perustuvat lakiin ja virallisiin asiakirjoihin, eivät yksittäisten virkamiesten omiin mielipiteisiin, käsityksiin tai antamiin suullisiin ohjeisiin. Tähän nähden Happonen lähtikin väittämään, että kyse onkin salaisista ohjeista ja toimintatavoista. Näistäkään ei löytynyt mitään näyttöä Ylen tutkimuksissa eikä sen puoleen poliisinkaan tutkimuksissa. Kyse lienee niin salaisista ohjeista ettei niistä ei kukaan tiedä.

Kun eilen Helsingin käräjäoikeus hylkäsi syytteet kaksoiskansalaisen syrjintätapauksessa, Happosen mukaan käräjäoikeus "pudotti pommin Puolustusvoimiin" oikeuden katsoessa syrjintäohjeen tulleen Puolustusvoimista. Vai pommi? Tällaisia pommeja kyllä kestää mikä tahansa instanssi: Käräjäoikeuden näyttö perustui rikosasiassa vastaajan kertomaan, mitä nykyaikana ei juuri näytöksi lueta, ellei puhuta tunnustuksesta yksinkertaisessa asiassa. Mitään muuta näyttöä ei ainakaan mediassa tuotu esiin, joten pommi jäi pahasti suutariksi.

Happoselta, Yleltä ja jopa käräjäoikeudelta jäi havaitsematta, että yksittäisenkään Puolustusvoimien virkamiehen käsitys, oma mielipide tai antama laiton ohje ei tee Puolustusvoimista syrjintäohjeen antajaa. Nyt edes tätä yksittäistä virkamiestä ei löytynyt, saati häneltä saatua salaista tai muuten syrjivää ohjetta. Kun Puolustusvoimissa työskentelee 12.000 henkilöä eikä yhtäkään henkilöä heistä ole ollut vuosien aikana syytteessä kaksoiskansalaisten syrjinnästä, en itse viitsisi tehdä väitteitä Puolustusvoimissa olevista lainvastaisista ohjeistuksista ja toimintatavoista.

Kun mukaan luetaan se, että jo Happosen ensiväitteiden aikaan Puolustusvoimista oli valmistumassa upseereiksi Venäjän kaksoiskansalaisia ja heillekin oli jo ilmeisesti löytynyt töitä Puolustusvoimista, Ylen toimituksellinen taso oli nollaluokkaa. Kun Happonen erehtyi myöhemmin solvaamaan kollegaansa Ylessä Puolustusvoimien kätyriksi, ja muutti myöhemmin väitteitään Puolustusvoimien ja kollegan painostysyrityksistä, asia ei kerro suuresta ammattitaidosta. Onneksi olkoon Yle.

   

https://yle.fi/uutiset/3-9433295

https://theworldnews.net/fi-news/ylen-toimittaja-muutti-tarinaansa-ja-paatyi-pahoittelemaan-aiheuttamaansa-hamminkia-nain-tapahtumat-etenivat-puolustusvoimien-vaikuttamisjupakassa

https://yle.fi/uutiset/3-10835592

https://www.suomenuutiset.fi/ylen-venalainen-kaksoiskansalaisuusasiasta-uutisessa-vaitetty-etta-kyseessa-virallinen-yleissaanto/

 

 

 

 

 

        

]]>
10 http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277480-ylen-saalittavaa-tyota#comments Kaksoiskansalaisuus Perinteinen valemedia Puolustusvoimat Yle Tue, 18 Jun 2019 15:38:37 +0000 pasi majuri http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277480-ylen-saalittavaa-tyota
Oikeuspäätös syrjintätapauksessa - miksi syyttäjä ei syyttänyt Puolustusvoimia? http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277436-oikeuspaatos-syrjintatapauksessa-miksi-syyttaja-ei-syyttanyt-puolustusvoimia <p>Helsingin käräjäoikeus antoi tänään päätöksensä ns. Puolustusvoimien kaksoiskansalaisuussyrjintätapauksessa.</p><p>Käräjäoikeuden päätös koski Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaista, joka oli hakenut töitä Vekaranjärven varuskuntaravintolasta ja jolta oli evätty työpaikka kaksoiskansalaisuuden perusteella.</p><p>Asianomistajan työntekijärekrytointia varuskuntaravintolaan hoitanut henkilöstövuokrausfirman palveluesimies kertoi oikeudessa, että hän oli &quot;tavallinen työntekijä&quot;, joka oli toiminut vain saamiensa ohjeiden mukaan. Palveluesimies oli kertonut, että ohje kaksoiskansalaisten kohteluun oli tullut Puolustusvoimilta, Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseerilta (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10835592"><u>Yle 17.6.2019</u></a>).</p><p>Päätöksessään käräjäoikeus katsoi, että kaksoiskansalaisten kelpaamattomuudesta oli annettu ohje ja että rekrytointiyrityksen työntekijä vain noudatti ohjetta. Tuon ohjeen antaja oli käräjäoikeuden mukaan Puolustusvoimat.</p><p>&rdquo;<em>Asiassa ei ole voitu kohtuudella olettaa, että [henkilöstövuokrausfirman palveluesimies] olisi kyseenalaistanut <u>hänelle <strong>annetun</strong> ja myös <strong>Puolustusvoimista</strong> <strong>tulleen</strong> kaksoiskansalaisten työnhakijoiden epäämistä koskevan <strong>ohjeen</strong></u> lainmukaisuuden</em>&rdquo;, käräjäoikeus totesi varuskuntaravintolan työntekijärekrytointia hoitaneen palveluesimiehen syyttömyydestä (<a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006145393.html"><u>HS 17.6.2019</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Toisin kuin edellä kerrotuissa syyttämättäjättämispäätöksissä, Leijona Catering Oy:lle hakeneiden kaksoiskansalaisten epäämisestä oli <strong><u>annettu ohje</u></strong> ja että [palveluesimies] oli ainoastaan noudattanut tätä tiedossaan ollutta ohjetta</em>&rdquo;, käräjäoikeus toteaa.</p><p>Käräjäoikeus kumosi rekrytointia hoitaneen Kairest Oy:n palveluesimiehen syrjintäsyytteen, koska tämä toimi saamiensa ohjeiden mukaan. Käräjäoikeus totea päätöksessään melko suoraan, että ohjeet ovat siis tulleet Puolustusvoimilta.</p><p>Helsingin käräjäoikeuden päätös mielenkiintoinen. Todella mielenkiintoinen. Päätöksessä itseasiassa todetaan ohjeen antajana syyllinen, jota ei ole edes syytetty: Puolustusvoimat.</p><p>Käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti ohjeet on antanut Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseeri, joka on Puolustusvoimien virkavastuulla toimiva virkamies. Mies edustaa siis Puolustusvoimia lainsäädännöllisenä toimijana.</p><p>En kiinnitä erityistä huomiota Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseeriin. Puolustusvoimien komentorakenne on hierarkkinen. Puolustusvoimissa alainen ei tee mitään, jos esimies ei käske. Turvallisuusupseerikaan ei tee mitään, mitä hänen esimiehensä ei käske. Hierarkiassa melko alhaalla oleva turvallisuusupseeri ei tällaisia ohjeita itse todellasikaan keksi.</p><p>Yle on jo jutussaan (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10835592"><u>Yle 17.6.2019</u></a>) todennut, että valtakunnansyyttäjänviraston olisi pakko miettiä, tulisiko asiassa käynnistää selvitys siitä, kuka on kaksoiskansalaisuutta syrjivän ohjeistuksen ja Suomen lainsäädännön vastaisen toiminnan takana Puolustusvoimissa.</p><p>Niin, Puolustusvoimat on syytä tutkia, mutta syytä on tutkia myös itse syyttäjälaitos.</p><p>Toimiko itse syyttäjälaitos sillä huolellisuudella, mitä lainsäädäntö edellyttää?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Puolustusvoimien laatima lainvastainen ohje on siis käräjäoikein perusteella enemmän kuin todennäköinen.</p><p>Käräjäoikeuden päätöksen perusteella Keskusrikospoliisi on tehnyt työnsä heikosti. Poikkeuksellisen heikosti, koska tällaista vastaavaa suorastaan <u>omaehtoista</u> käräjäoikeuden ripitystä ei minun mieleeni tule historiasta koskien poliisiviranomaisen tutkintaa ja syyttäjälaitoksen syyteharkintaa. Käräjäoikeus suorastaa syyttää Puolustusvoimia siitä, mistä syyttäjä ei ole edes esittänyt syytettä ja mitä poliisiviranomainen ei ole suorittanut tutkintaa riittävällä huolellisuudella.</p><p>Onko Keskusrikospoliisi suorittanut tutkinnan Puolustusvoimien osalta sillä huolellisuudella kuin mitä siltä edellytetään?</p><p>Keskusrikospoliisi ei todellakaan ole suorittanut tutkintaa riittävällä huolellisuudella.</p><p>Herää kysymys, onko Puolustusvoimat Keskusrikospoliisille jokin &rdquo;erikoistapaus&rdquo;, jota tutkitaan toisin perustein kuin muita mahdollisiin rikoksiin syyllistyneitä?</p><p>Se, mihin minä kiinnitän erityisen huomion käräjäoikeuden päätöksessä, on syyttäjän toiminta. Miksi syyttäjä ei syyttänyt Puolustusvoimia siitä, mistä Helsingin käräjäoikeus suorastaan syyttää Puolustusvoimia päätöksessään: lain vastaisen ohjeen antamisesta kaksoiskansalaisten palkkaamisesta Puolustusvoimien työtehtäviin, Puolustusvoimien hallinnassa olevilla alueilla tapahtuviin työtehtäviin tai Puolustusvoimia lähellä olevien yhteistyökumppaneiden työtehtäviin niin, että työnantaja syyllistyy Puolustusvoimien takia lainvastaiseen toimintaan.</p><p>Olen ilmaissut näkemykseni jo aikaisemmin, missä määrin kaksoiskansalaisia olisi syytä olla Puolustusvoimien palveluksessa turvallisuusnäkökohdat huomioiden. &nbsp;Laillisuus menee kuitenkin kaiken yli. Puolustusvoimat eivät ole laillisuuden eikä rikostutkinnan rajojen ulkopuolella.</p><p>Puolustusvoimat ei voi toimia vastoin lakia eikä vastoin lain kirjainta. Tämän tänään annetun käräjäoikeuden päätöksen kerta ei ole ensimmäinen. Viime aikoina Puolustusvoimat on toiminut lain rajoilla ja ylittäen ne oikein urakalla.</p><p>Laillisuusasiat eivät ole selviä edes Puolustusvoimien sisällä. Puolustusvoimien pääesikunnan oikeudellinen osasto ei saa tietoja Puolustusvoimien sisältä Ilmavoimista kuin äärimmäisin keinoin.</p><p>Viittaan Puolustusvoimissa Ilmavoimien Lemmenjoen majan harjoitustapahtumiin, joita Ilmavoimat ei ole halunnut avata edes Puolustusvoimien pääesikunnan oikeudelliselle osastolle (<a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006144545.html"><u>HS 16.6.2019</u></a>).</p><p>Todella sekaisin tuntuu siis olevan Puolustusvoimien laillisuusasiat. Toivottavasti uusi Puolustusvoimien komentaja saa niistä jotain selvää, kun nykyinen eroava ei niistä saanut selvyyttä eikä hänellä näyttänyt olevan suurtakaan halukuutta selvittää näitä laillisuusasioita.</p><p>Puolustusvoimien on noudatettava lainsäädäntöä kirjaimellisesti. Edes Puolustusvoimille ei sallita omia lakivirityksiä. Puolustusvoimien on siirryttävä tässä asiassa viimein nykyaikaan, vaikka se näyttää synnyttävän tuskaa.</p><p>Näiden viimeaikaisten puolustusvoimien laillisuusasioiden epämääräisyyden taustalla on myös Puolustusvoimien hyvä veli -verkosto, josta Puolustusvoimilla ei ole suurtakaan halukkuutta päästä omaehtoisesti eroon. Viittaan esimerkiksi Jarmo Huhtasen kirjoitukseen otsikolla &rdquo;<em>Puolustusvoimain komentajaa koskeva esitutkinta nostaa taas esiin epäilyjä sotilaiden hyvä veli -verkostoista</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006093253.html"><u>HS 4.5.2019</u></a>).</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin käräjäoikeus antoi tänään päätöksensä ns. Puolustusvoimien kaksoiskansalaisuussyrjintätapauksessa.

Käräjäoikeuden päätös koski Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaista, joka oli hakenut töitä Vekaranjärven varuskuntaravintolasta ja jolta oli evätty työpaikka kaksoiskansalaisuuden perusteella.

Asianomistajan työntekijärekrytointia varuskuntaravintolaan hoitanut henkilöstövuokrausfirman palveluesimies kertoi oikeudessa, että hän oli "tavallinen työntekijä", joka oli toiminut vain saamiensa ohjeiden mukaan. Palveluesimies oli kertonut, että ohje kaksoiskansalaisten kohteluun oli tullut Puolustusvoimilta, Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseerilta (Yle 17.6.2019).

Päätöksessään käräjäoikeus katsoi, että kaksoiskansalaisten kelpaamattomuudesta oli annettu ohje ja että rekrytointiyrityksen työntekijä vain noudatti ohjetta. Tuon ohjeen antaja oli käräjäoikeuden mukaan Puolustusvoimat.

Asiassa ei ole voitu kohtuudella olettaa, että [henkilöstövuokrausfirman palveluesimies] olisi kyseenalaistanut hänelle annetun ja myös Puolustusvoimista tulleen kaksoiskansalaisten työnhakijoiden epäämistä koskevan ohjeen lainmukaisuuden”, käräjäoikeus totesi varuskuntaravintolan työntekijärekrytointia hoitaneen palveluesimiehen syyttömyydestä (HS 17.6.2019).

Toisin kuin edellä kerrotuissa syyttämättäjättämispäätöksissä, Leijona Catering Oy:lle hakeneiden kaksoiskansalaisten epäämisestä oli annettu ohje ja että [palveluesimies] oli ainoastaan noudattanut tätä tiedossaan ollutta ohjetta”, käräjäoikeus toteaa.

Käräjäoikeus kumosi rekrytointia hoitaneen Kairest Oy:n palveluesimiehen syrjintäsyytteen, koska tämä toimi saamiensa ohjeiden mukaan. Käräjäoikeus totea päätöksessään melko suoraan, että ohjeet ovat siis tulleet Puolustusvoimilta.

Helsingin käräjäoikeuden päätös mielenkiintoinen. Todella mielenkiintoinen. Päätöksessä itseasiassa todetaan ohjeen antajana syyllinen, jota ei ole edes syytetty: Puolustusvoimat.

Käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti ohjeet on antanut Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseeri, joka on Puolustusvoimien virkavastuulla toimiva virkamies. Mies edustaa siis Puolustusvoimia lainsäädännöllisenä toimijana.

En kiinnitä erityistä huomiota Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseeriin. Puolustusvoimien komentorakenne on hierarkkinen. Puolustusvoimissa alainen ei tee mitään, jos esimies ei käske. Turvallisuusupseerikaan ei tee mitään, mitä hänen esimiehensä ei käske. Hierarkiassa melko alhaalla oleva turvallisuusupseeri ei tällaisia ohjeita itse todellasikaan keksi.

Yle on jo jutussaan (Yle 17.6.2019) todennut, että valtakunnansyyttäjänviraston olisi pakko miettiä, tulisiko asiassa käynnistää selvitys siitä, kuka on kaksoiskansalaisuutta syrjivän ohjeistuksen ja Suomen lainsäädännön vastaisen toiminnan takana Puolustusvoimissa.

Niin, Puolustusvoimat on syytä tutkia, mutta syytä on tutkia myös itse syyttäjälaitos.

Toimiko itse syyttäjälaitos sillä huolellisuudella, mitä lainsäädäntö edellyttää?

                                                                                       ****

Puolustusvoimien laatima lainvastainen ohje on siis käräjäoikein perusteella enemmän kuin todennäköinen.

Käräjäoikeuden päätöksen perusteella Keskusrikospoliisi on tehnyt työnsä heikosti. Poikkeuksellisen heikosti, koska tällaista vastaavaa suorastaan omaehtoista käräjäoikeuden ripitystä ei minun mieleeni tule historiasta koskien poliisiviranomaisen tutkintaa ja syyttäjälaitoksen syyteharkintaa. Käräjäoikeus suorastaa syyttää Puolustusvoimia siitä, mistä syyttäjä ei ole edes esittänyt syytettä ja mitä poliisiviranomainen ei ole suorittanut tutkintaa riittävällä huolellisuudella.

Onko Keskusrikospoliisi suorittanut tutkinnan Puolustusvoimien osalta sillä huolellisuudella kuin mitä siltä edellytetään?

Keskusrikospoliisi ei todellakaan ole suorittanut tutkintaa riittävällä huolellisuudella.

Herää kysymys, onko Puolustusvoimat Keskusrikospoliisille jokin ”erikoistapaus”, jota tutkitaan toisin perustein kuin muita mahdollisiin rikoksiin syyllistyneitä?

Se, mihin minä kiinnitän erityisen huomion käräjäoikeuden päätöksessä, on syyttäjän toiminta. Miksi syyttäjä ei syyttänyt Puolustusvoimia siitä, mistä Helsingin käräjäoikeus suorastaan syyttää Puolustusvoimia päätöksessään: lain vastaisen ohjeen antamisesta kaksoiskansalaisten palkkaamisesta Puolustusvoimien työtehtäviin, Puolustusvoimien hallinnassa olevilla alueilla tapahtuviin työtehtäviin tai Puolustusvoimia lähellä olevien yhteistyökumppaneiden työtehtäviin niin, että työnantaja syyllistyy Puolustusvoimien takia lainvastaiseen toimintaan.

Olen ilmaissut näkemykseni jo aikaisemmin, missä määrin kaksoiskansalaisia olisi syytä olla Puolustusvoimien palveluksessa turvallisuusnäkökohdat huomioiden.  Laillisuus menee kuitenkin kaiken yli. Puolustusvoimat eivät ole laillisuuden eikä rikostutkinnan rajojen ulkopuolella.

Puolustusvoimat ei voi toimia vastoin lakia eikä vastoin lain kirjainta. Tämän tänään annetun käräjäoikeuden päätöksen kerta ei ole ensimmäinen. Viime aikoina Puolustusvoimat on toiminut lain rajoilla ja ylittäen ne oikein urakalla.

Laillisuusasiat eivät ole selviä edes Puolustusvoimien sisällä. Puolustusvoimien pääesikunnan oikeudellinen osasto ei saa tietoja Puolustusvoimien sisältä Ilmavoimista kuin äärimmäisin keinoin.

Viittaan Puolustusvoimissa Ilmavoimien Lemmenjoen majan harjoitustapahtumiin, joita Ilmavoimat ei ole halunnut avata edes Puolustusvoimien pääesikunnan oikeudelliselle osastolle (HS 16.6.2019).

Todella sekaisin tuntuu siis olevan Puolustusvoimien laillisuusasiat. Toivottavasti uusi Puolustusvoimien komentaja saa niistä jotain selvää, kun nykyinen eroava ei niistä saanut selvyyttä eikä hänellä näyttänyt olevan suurtakaan halukuutta selvittää näitä laillisuusasioita.

Puolustusvoimien on noudatettava lainsäädäntöä kirjaimellisesti. Edes Puolustusvoimille ei sallita omia lakivirityksiä. Puolustusvoimien on siirryttävä tässä asiassa viimein nykyaikaan, vaikka se näyttää synnyttävän tuskaa.

Näiden viimeaikaisten puolustusvoimien laillisuusasioiden epämääräisyyden taustalla on myös Puolustusvoimien hyvä veli -verkosto, josta Puolustusvoimilla ei ole suurtakaan halukkuutta päästä omaehtoisesti eroon. Viittaan esimerkiksi Jarmo Huhtasen kirjoitukseen otsikolla ”Puolustusvoimain komentajaa koskeva esitutkinta nostaa taas esiin epäilyjä sotilaiden hyvä veli -verkostoista” (HS 4.5.2019).

]]>
23 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277436-oikeuspaatos-syrjintatapauksessa-miksi-syyttaja-ei-syyttanyt-puolustusvoimia#comments Jarmo lindberg Kaksoiskansalaisuus Puolustusvoimat Turpo Mon, 17 Jun 2019 16:26:31 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277436-oikeuspaatos-syrjintatapauksessa-miksi-syyttaja-ei-syyttanyt-puolustusvoimia
Sauli Niinistön vaikea päätös tulee pian julki http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277313-sauli-niiniston-vaikea-paatos-tulee-pian-julki <p>Pitkään roikkunut Puolustusvoimain komentajan nimitys on sinettiä vailla. Uuden Suomen puolustusvoimia tuntevilta tahoilta saamien tietojen mukaan nimi tulee todennäköisesti julki ensi viikolla eli juhannuksen alla.</p><p>On jo korkea aikakin tulla, sillä komentajana vuodesta 2014 toiminut Jarmo Lindberg siirtyy reserviin elokuun alussa, vain puolentoista kuukauden kuluttua.</p><p>Koko nimityskuvioon on tuonut omat erityispiirteensä kaksi asiaa: Puolustusvoimissa alkuvuodesta käynnistynyt niin sanottu Lemmenjoki-tutkinta ja Sipilän hallituksen ero maaliskuussa.</p><p>Maan hallituksen ero teki siitä nimitysasiassa kelvottoman ja siirsi nimityksen eduskuntavaalien yli nykyisen, eli Rinteen hallituksen esiteltäväksi.</p><p>Lemmenjoki on ollut ikävä tahra etenkin Ilmavoimille. Myös nykyinen komentaja Lindberg päätyi Lemmenjoen tapahtumien vuoksi esitutkintaan toukokuussa.</p><p>Kyse oli&nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10772180">STT:n mukaan</a>&nbsp;siitä, löikö Lindberg laimin velvoitteitaan esimiehenä vuonna 2017 sattuneen tapauksen jälkiselvittelyssä. Lindberg on kiistänyt syyllisyytensä tapauksessa, joka johti Karjalan lennoston ex-komentajan Markus Päiviön ja Ilmavoimien ex-komentajan Sampo Eskelisen syytteisiin.</p><p>Pari päivää sitten 60 vuotta täyttänyt kenraali Lindberg ilmoitti tammikuussa, ettei hae jatkokautta komentajana. Hänen taustansa on Ilmavoimissa, jonka komentajana hän toimi 2008&ndash;2012.</p><p>Uudelle Suomelle on vahvistettu aiemmin julkisuudessa ollut tieto, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö on haastatellut komentajaehdokkaat henkilökohtaisesti. Näin hän teki myös viimeksi.</p><p>Viime päivien aikana presidentti lienee keskustellut nimityksestä&nbsp;<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/282291-tassa-ovat-keskustan-5-ministeria-antti-kaikkonen-puolustusministeriksi-mika-lintila">uuden puolustusministerin Antti Kaikkosen (kesk)</a>&nbsp;kanssa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Nimityshankkeesta</strong> hyvin perillä ollut Lännen Media&nbsp;<a href="https://www.aamulehti.fi/a/201458187">kertoi jo helmikuussa</a>neljästä ehdokkaasta, ja juuri he ovat loppusuoralla kisassa olleetkin.</p><p>Paikalle ovat olleet tarjolla Maavoimien komentaja Petri Hulkko, Puolustusvoimien strategiapäällikkö Kim Jäämeri, Pääesikunnan päällikkö Timo Kivinen ja Puolustusvoimien operaatiopäällikkö Eero Pyötsiä.</p><p>Kaikkia heitä pidetään erinomaisina sotilaina ja erittäin sopivina vaativaan tehtävään.</p><p>Kisa on kuitenkin tiettävästi kutistunut loppuvaiheessa kenraaliluutnantti Hulkon ja kenraaliluutnantti Jäämeren väliseksi, Uuden Suomen haastattelemat lähteet arvioivat.</p><p>Näin ollen 58-vuotiaan kenraaliluutnantti Pyötsiän tähti olisi ollut laskussa ja tänä vuonna 60 vuotta täyttävä kenraaliluutnantti Kivinenkin olisi pudonnut tai pudottautunut vapaaehtoisesti kilpailusta.</p><p>Kahdesta eturivin kenraalista Jäämeren tausta on Ilmavoimissa. Tämän uskotaan vaikuttaneen mahdollisuuksia heikentävästi, koska nykyinen komentaja on samasta puolustushaarasta.</p><p>Puolustushaaroja ovat maavoimat, ilmavoimat ja merivoimat. Lindbergin edeltäjä Ari Puheloinen oli maavoimista ja hänen edeltäjänsä Juhani Kaskeala merivoimista.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kaksi lentäjää</strong> peräkkäin olisi joidenkin arvioiden mukaan epäsopiva ratkaisu, vaikka Hornetit korvaava HX-hanke aktualisoituu juuri alkavalla komentajakaudella. Tähän HX-hankkeena tunnettuun hankintaan puolustushallinnossa on oma organisaationsa.&nbsp;</p><p>Jäämerta pidetään yhteiskunnallisesti poikkeuksellisen verkostoituneena sotilaana. Yksi huomio on, että 55-vuotiaalla kenraaliluutnantilla voisi olla mahdollisuus olla kisassa myös viiden vuoden kuluttua.&nbsp;</p><p>Puolustusvoimia tuntevien tahojen päätelmien mukaan valinta on edellä saattanut hyvinkin osua Petri Hulkkoon, 57-vuotiaaseen kenraaliluutnanttiin. Ratkaisu on ollut ja pysyy loppuun asti tiettävästi hyvin tiukasti tasavallan presidentin käsissä, joten jännitys säilyy loppuun asti.</p><p>Muodollisesti&nbsp;<a href="https://www.defmin.fi/ajankohtaista/tiedotteet/puolustusvoimain_komentajan_nimitys_lykkaantyy.9756.news?9_o=20">valtioneuvosto esittää ratkaisuehdotuksensa</a>&nbsp;Puolustusvoimain komentajasta, minkä pohjalta presidentti Niinistö hänet virkaan nimittää.</p> Pitkään roikkunut Puolustusvoimain komentajan nimitys on sinettiä vailla. Uuden Suomen puolustusvoimia tuntevilta tahoilta saamien tietojen mukaan nimi tulee todennäköisesti julki ensi viikolla eli juhannuksen alla.

On jo korkea aikakin tulla, sillä komentajana vuodesta 2014 toiminut Jarmo Lindberg siirtyy reserviin elokuun alussa, vain puolentoista kuukauden kuluttua.

Koko nimityskuvioon on tuonut omat erityispiirteensä kaksi asiaa: Puolustusvoimissa alkuvuodesta käynnistynyt niin sanottu Lemmenjoki-tutkinta ja Sipilän hallituksen ero maaliskuussa.

Maan hallituksen ero teki siitä nimitysasiassa kelvottoman ja siirsi nimityksen eduskuntavaalien yli nykyisen, eli Rinteen hallituksen esiteltäväksi.

Lemmenjoki on ollut ikävä tahra etenkin Ilmavoimille. Myös nykyinen komentaja Lindberg päätyi Lemmenjoen tapahtumien vuoksi esitutkintaan toukokuussa.

Kyse oli STT:n mukaan siitä, löikö Lindberg laimin velvoitteitaan esimiehenä vuonna 2017 sattuneen tapauksen jälkiselvittelyssä. Lindberg on kiistänyt syyllisyytensä tapauksessa, joka johti Karjalan lennoston ex-komentajan Markus Päiviön ja Ilmavoimien ex-komentajan Sampo Eskelisen syytteisiin.

Pari päivää sitten 60 vuotta täyttänyt kenraali Lindberg ilmoitti tammikuussa, ettei hae jatkokautta komentajana. Hänen taustansa on Ilmavoimissa, jonka komentajana hän toimi 2008–2012.

Uudelle Suomelle on vahvistettu aiemmin julkisuudessa ollut tieto, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö on haastatellut komentajaehdokkaat henkilökohtaisesti. Näin hän teki myös viimeksi.

Viime päivien aikana presidentti lienee keskustellut nimityksestä uuden puolustusministerin Antti Kaikkosen (kesk) kanssa.

 

Nimityshankkeesta hyvin perillä ollut Lännen Media kertoi jo helmikuussaneljästä ehdokkaasta, ja juuri he ovat loppusuoralla kisassa olleetkin.

Paikalle ovat olleet tarjolla Maavoimien komentaja Petri Hulkko, Puolustusvoimien strategiapäällikkö Kim Jäämeri, Pääesikunnan päällikkö Timo Kivinen ja Puolustusvoimien operaatiopäällikkö Eero Pyötsiä.

Kaikkia heitä pidetään erinomaisina sotilaina ja erittäin sopivina vaativaan tehtävään.

Kisa on kuitenkin tiettävästi kutistunut loppuvaiheessa kenraaliluutnantti Hulkon ja kenraaliluutnantti Jäämeren väliseksi, Uuden Suomen haastattelemat lähteet arvioivat.

Näin ollen 58-vuotiaan kenraaliluutnantti Pyötsiän tähti olisi ollut laskussa ja tänä vuonna 60 vuotta täyttävä kenraaliluutnantti Kivinenkin olisi pudonnut tai pudottautunut vapaaehtoisesti kilpailusta.

Kahdesta eturivin kenraalista Jäämeren tausta on Ilmavoimissa. Tämän uskotaan vaikuttaneen mahdollisuuksia heikentävästi, koska nykyinen komentaja on samasta puolustushaarasta.

Puolustushaaroja ovat maavoimat, ilmavoimat ja merivoimat. Lindbergin edeltäjä Ari Puheloinen oli maavoimista ja hänen edeltäjänsä Juhani Kaskeala merivoimista.

 

Kaksi lentäjää peräkkäin olisi joidenkin arvioiden mukaan epäsopiva ratkaisu, vaikka Hornetit korvaava HX-hanke aktualisoituu juuri alkavalla komentajakaudella. Tähän HX-hankkeena tunnettuun hankintaan puolustushallinnossa on oma organisaationsa. 

Jäämerta pidetään yhteiskunnallisesti poikkeuksellisen verkostoituneena sotilaana. Yksi huomio on, että 55-vuotiaalla kenraaliluutnantilla voisi olla mahdollisuus olla kisassa myös viiden vuoden kuluttua. 

Puolustusvoimia tuntevien tahojen päätelmien mukaan valinta on edellä saattanut hyvinkin osua Petri Hulkkoon, 57-vuotiaaseen kenraaliluutnanttiin. Ratkaisu on ollut ja pysyy loppuun asti tiettävästi hyvin tiukasti tasavallan presidentin käsissä, joten jännitys säilyy loppuun asti.

Muodollisesti valtioneuvosto esittää ratkaisuehdotuksensa Puolustusvoimain komentajasta, minkä pohjalta presidentti Niinistö hänet virkaan nimittää.

]]>
7 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277313-sauli-niiniston-vaikea-paatos-tulee-pian-julki#comments Kotimaa Puolustusvoimat Fri, 14 Jun 2019 06:14:07 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277313-sauli-niiniston-vaikea-paatos-tulee-pian-julki
Maassa on armeija - oma tai vieras http://asserikinnunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276446-maassa-on-armeija-oma-tai-vieras <p>Euroopan unionille kaavaillaan jäsenvaltioiden yhteisiä puolustusvoimia tai omaa armeijaa. Tämä herättää monia kysymyksiä: kuka tätä armeijaa komentaa? Mihin sitä käytetään? Puolustaako se Suomea, jos Suomeen hyökätään? Lakkautetaanko samalla Suomen oma armeija? Yhteinen armeija on huono idea monestakin syystä.</p><p>Valtaosa EU-maista on puolustusliitto NATOn jäseniä ja ajaneet armeijansa alas esimerkiksi lakkauttamalla yleisen asevelvollisuuden. Näiden maiden puolustus nojaa NATOon ja Yhdysvaltoihin, joten niillä ei ole kiinnostusta perustaa EU:lle rinnakkaista ja vääjäämättä heikompaa järjestelmää - etenkään vain siksi, että Suomi haluaisi niin. Toisekseen ongelma olisi, että suomalaisia nuoria miehiä voitaisiin lähettää sotimaan muiden sotia, mikä on väärin. En myöskään luottaisi sekalaisen eurooppalaisen armeijan kykyyn ja tahtoon puolustaa Suomea. Monissa Euroopan maissa on jo omaa maata kohtaan alhainen maanpuolustustahto, joten miksi heitä kiinnostaisi puolustaa Suomea?</p><p>Nykyinen miehiä koskeva yleinen asevelvollisuus takaa Puolustusvoimille tarvittavan reservin ja sotilasmäärän. Nykyistä suurempi osa miehistä saisikin suorittaa armeijan, sillä osuus on laskeva. Tämä on huolestuttava kehitys, kun osa miesikäluokasta ei enää kuntonsa tai mielenterveytensä puolesta pysty suorittamaan varusmiespalvelusta. Toisin oli vielä jokunen vuosikymmentä sitten, mutta tämä asia vaatiikin omia toimia muilla sektoreilla.</p><p>Laittaisin mielellään myös kaikki naiset asepalvelukseen. Siihen ei tosin ole valitettavasti tällä hetkellä resursseja. Mielestäni olisi tavoiteltavaa, että koko kansa olisi koulutettu aseisiin ja puolustamaan Suomea. Pahimmassa tapauksessa, jossa Suomi joutuisi vihollisen miehittämäksi, voisi koko kansa osallistua miehittäjää vastaan käytävään sissisotaan, haitantekoon ja miehittäjän tappioiden tekemiseen niin suureksi, että heidän on pakko vetäytyä.</p><p>Venäjä on ainoa sotilaallinen uhka Suomelle. Ei välitön, mutta ainut realistinen uhka, joka on otettava vakavasti. Siksi meillä on Puolustusvoimat ja oma armeija. Toivottavasti meidän ei enää koskaan tarvitse päätyä tilanteeseen, jossa joudumme puolustamaan maatamme, saati käymään sissisotaan miehittäjää vastaan. Venäjä on kuitenkin sotimalla Georgiassa ja Ukrainassa sekä miehittämällä Krimin osoittanut, että on valmis valtaamaan naapurimaidensa alueita. Suomen on otettava uhka tosissaan ja varauduttava. Meillä on oltava vahva oma armeija, joka pystyy nopeasti reagoimaan. Vahvaa ja iskukykyisistä armeijaa tarvitaan, jotta vihollisen hyökkäys voidaan pysäyttää ja torjua mahdollisimman nopeasti, jotta rauha palaisi ja sota loppuisi. Parhaimmillaan tarpeeksi vahva armeija nostaa kynnyksen hyökätä Suomeen niin korkeaksi, ettei vihollinen siihen edes lähde.</p><p>Kaikessa päätöksenteossa pitää ottaa maanpuolustus, huoltovarmuus ja turvallisuus huomioon. Puolustusvoimat on parantanut valmiuttaan esimerkiksi perustamalla varuskuntiin valmiusyksiköt. Tehtävää on kuitenkin vielä jäljellä turvallisuuden suhteen. Jalkaväkimiinat on palautettava, sillä ne ovat Suomen oloissa korvaamaton, halpa ja tehokas puolustusase. On hankittava jopa 96 uutta hävittäjää, jotta Suomella pysyy uskottava ilma-ase vihollisen ilmavoimien torjumiseen, tiedusteluun ja vastaiskuihin. Merivoimien toimintakyky on turvattava saattamalla loppuun Laivue2020 -hanke ja aseistamalla asianmukaisesti nämä laivat. Huoltovarmuudesta on pidettävä huolta rakentamalla ja linjaamaalla Jäämeren rata länteen, nykyisen radan jatkeena Kolarista Ruotsin rajaa pitkin Norjan rannikolle. Jos sodan aikana Venäjä katkaisisi Itämeren kulkuyhteydet, Suomen ulkomaan tuonnista 77 prosenttia ja viennistä jopa 90 prosenttia katkeaisi, koska pääasiallinen kauppareitti on juurikin Itämeri. Meillä on siis oltava vaihtoehtoinen huoltoreitti, eli Jäämeren rata. Rataa ei voi linjata itään, koska se on silloin helppo tuhota Venäjän toimesta, eli rata menettäisi tarkoituksena turvallisena huoltoreittinä. Ahvenanmaa on remilitarisoitava.</p><p>Suomen puolustus lähtee meidän omista lähtökohdista ja omasta armeijasta. Yhteistyötä Ruotsin, muiden Euroopan maiden ja Yhdysvaltojen kanssa voidaan tehdä, mutta kaiken pitää perustua meidän omaan puolustukseen. Lähtökohtaisesti koko miesikäluokan on suoritettava asepalvelus, sillä meillä on jatkossakin säilyttävä riittävä reservi armeijan tarpeisiin.</p><p>Suomi tarvitsee nyt militarismia. Mitä paremmin valmistaudumme etukäteen, sitä korkeampi kynnys Suomeen on hyökätä ja mitä valmiimpia olemme, sitä nopeammin isku voidaan torjua ja palata rauhaan. Me tarvitsemme vahvat Puolustusvoimat, jotta suomalaiset saisivat elää rauhassa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopan unionille kaavaillaan jäsenvaltioiden yhteisiä puolustusvoimia tai omaa armeijaa. Tämä herättää monia kysymyksiä: kuka tätä armeijaa komentaa? Mihin sitä käytetään? Puolustaako se Suomea, jos Suomeen hyökätään? Lakkautetaanko samalla Suomen oma armeija? Yhteinen armeija on huono idea monestakin syystä.

Valtaosa EU-maista on puolustusliitto NATOn jäseniä ja ajaneet armeijansa alas esimerkiksi lakkauttamalla yleisen asevelvollisuuden. Näiden maiden puolustus nojaa NATOon ja Yhdysvaltoihin, joten niillä ei ole kiinnostusta perustaa EU:lle rinnakkaista ja vääjäämättä heikompaa järjestelmää - etenkään vain siksi, että Suomi haluaisi niin. Toisekseen ongelma olisi, että suomalaisia nuoria miehiä voitaisiin lähettää sotimaan muiden sotia, mikä on väärin. En myöskään luottaisi sekalaisen eurooppalaisen armeijan kykyyn ja tahtoon puolustaa Suomea. Monissa Euroopan maissa on jo omaa maata kohtaan alhainen maanpuolustustahto, joten miksi heitä kiinnostaisi puolustaa Suomea?

Nykyinen miehiä koskeva yleinen asevelvollisuus takaa Puolustusvoimille tarvittavan reservin ja sotilasmäärän. Nykyistä suurempi osa miehistä saisikin suorittaa armeijan, sillä osuus on laskeva. Tämä on huolestuttava kehitys, kun osa miesikäluokasta ei enää kuntonsa tai mielenterveytensä puolesta pysty suorittamaan varusmiespalvelusta. Toisin oli vielä jokunen vuosikymmentä sitten, mutta tämä asia vaatiikin omia toimia muilla sektoreilla.

Laittaisin mielellään myös kaikki naiset asepalvelukseen. Siihen ei tosin ole valitettavasti tällä hetkellä resursseja. Mielestäni olisi tavoiteltavaa, että koko kansa olisi koulutettu aseisiin ja puolustamaan Suomea. Pahimmassa tapauksessa, jossa Suomi joutuisi vihollisen miehittämäksi, voisi koko kansa osallistua miehittäjää vastaan käytävään sissisotaan, haitantekoon ja miehittäjän tappioiden tekemiseen niin suureksi, että heidän on pakko vetäytyä.

Venäjä on ainoa sotilaallinen uhka Suomelle. Ei välitön, mutta ainut realistinen uhka, joka on otettava vakavasti. Siksi meillä on Puolustusvoimat ja oma armeija. Toivottavasti meidän ei enää koskaan tarvitse päätyä tilanteeseen, jossa joudumme puolustamaan maatamme, saati käymään sissisotaan miehittäjää vastaan. Venäjä on kuitenkin sotimalla Georgiassa ja Ukrainassa sekä miehittämällä Krimin osoittanut, että on valmis valtaamaan naapurimaidensa alueita. Suomen on otettava uhka tosissaan ja varauduttava. Meillä on oltava vahva oma armeija, joka pystyy nopeasti reagoimaan. Vahvaa ja iskukykyisistä armeijaa tarvitaan, jotta vihollisen hyökkäys voidaan pysäyttää ja torjua mahdollisimman nopeasti, jotta rauha palaisi ja sota loppuisi. Parhaimmillaan tarpeeksi vahva armeija nostaa kynnyksen hyökätä Suomeen niin korkeaksi, ettei vihollinen siihen edes lähde.

Kaikessa päätöksenteossa pitää ottaa maanpuolustus, huoltovarmuus ja turvallisuus huomioon. Puolustusvoimat on parantanut valmiuttaan esimerkiksi perustamalla varuskuntiin valmiusyksiköt. Tehtävää on kuitenkin vielä jäljellä turvallisuuden suhteen. Jalkaväkimiinat on palautettava, sillä ne ovat Suomen oloissa korvaamaton, halpa ja tehokas puolustusase. On hankittava jopa 96 uutta hävittäjää, jotta Suomella pysyy uskottava ilma-ase vihollisen ilmavoimien torjumiseen, tiedusteluun ja vastaiskuihin. Merivoimien toimintakyky on turvattava saattamalla loppuun Laivue2020 -hanke ja aseistamalla asianmukaisesti nämä laivat. Huoltovarmuudesta on pidettävä huolta rakentamalla ja linjaamaalla Jäämeren rata länteen, nykyisen radan jatkeena Kolarista Ruotsin rajaa pitkin Norjan rannikolle. Jos sodan aikana Venäjä katkaisisi Itämeren kulkuyhteydet, Suomen ulkomaan tuonnista 77 prosenttia ja viennistä jopa 90 prosenttia katkeaisi, koska pääasiallinen kauppareitti on juurikin Itämeri. Meillä on siis oltava vaihtoehtoinen huoltoreitti, eli Jäämeren rata. Rataa ei voi linjata itään, koska se on silloin helppo tuhota Venäjän toimesta, eli rata menettäisi tarkoituksena turvallisena huoltoreittinä. Ahvenanmaa on remilitarisoitava.

Suomen puolustus lähtee meidän omista lähtökohdista ja omasta armeijasta. Yhteistyötä Ruotsin, muiden Euroopan maiden ja Yhdysvaltojen kanssa voidaan tehdä, mutta kaiken pitää perustua meidän omaan puolustukseen. Lähtökohtaisesti koko miesikäluokan on suoritettava asepalvelus, sillä meillä on jatkossakin säilyttävä riittävä reservi armeijan tarpeisiin.

Suomi tarvitsee nyt militarismia. Mitä paremmin valmistaudumme etukäteen, sitä korkeampi kynnys Suomeen on hyökätä ja mitä valmiimpia olemme, sitä nopeammin isku voidaan torjua ja palata rauhaan. Me tarvitsemme vahvat Puolustusvoimat, jotta suomalaiset saisivat elää rauhassa.

]]>
80 http://asserikinnunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276446-maassa-on-armeija-oma-tai-vieras#comments EU-armeija maanpuolustus Puolustusvoimat Turvallisuus Venäjä Fri, 24 May 2019 11:47:20 +0000 Asseri Kinnunen http://asserikinnunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276446-maassa-on-armeija-oma-tai-vieras
Diabeetikot kelpuutetaan huippu-urheilijoiksi, mutta ei maanpuolustukseen http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276059-diabeetikot-kelpaa-huippu-urheilijoiksi-mutta-ei-maanpuolustukseen <p>Puolustusvoimien pääesikunta on tehnyt päätöksen vapauttaa kaikki diabeetikot asepalveluksesta. Pääesikunta perusti päätöksensä diabeetikkojen turvallisuuden näkökulmasta. Vuodesta 2001 viime kevään alkuun diabeetikoilla oli mahdollisuus suorittaa vapaaehtoinen asepalvelus, mikäli sairauden hoitoa koskevat kriteerit täyttyivät. Tähän mahdollisuuteen on tarttunut reilut 120 diabeetikkoa. Diabeetikkojen keskeyttämisprosentti on ollut noin 13 %, mikä ei eroa merkittävästi muista varusmiehistä. Nyt varusmiespalveluksen suorittaminen ei ole enää mahdollista.</p><p>Tein asiasta heti helmikuussa pääesikunnan päätöksestä kuultuani kirjallisen kysymyksen puolustusministeri Jussi Niinistölle. Kysyin häneltä seuraavaa: &rdquo;Mitä puolustusministeri aikoo tehdä, jotta kaikilla motivoituneilla ja henkisesti ja fyysisesti kykenevillä on mahdollisuus suorittaa yhdenvertaisesti asepalvelus?&rdquo;</p><p>Vastauksessa ministeri Niinistö vetosi diabeetikkovarusmiesten turvallisuuteen, jonka sairaus hänen mukaansa voi vaarantaa. Lääkärinä tiedän, että oikein hoidettuna diabetes ei kuitenkaan ole este normaalille elämälle. Diabetes ei ole este myöskään huippu-urheilulle, kun lääkitys ja ruokavalio on kohdallaan ja motivaatiota riittää omaan hoitoon. Helsingin Sanomat kirjoitti alkuviikosta suositun nuoren jääkiekkoilijan Kaapo Kakon ykköstyypin diabeteksesta ja keliakiasta. Kakko on yksi lupaavimpia suomalaisia jääkiekkoilijoita. Sairaudet eivät ole häntä lannistaneet, ja niin pitää ollakin. Sekä diabetes että keliakia ovat sairauksia, jotka ovat sairastuneille osa normaalia arkea, joiden kanssa voi elää normaalia elämää. En tiedä nuoren ja etevän jääkiekkoilijamme tulevaisuuden suunnitelmista, mutta armeijaa hänen ei tarvitse miettiä, koska hän ei pääse sinne vaikka haluaisi nykyisen Puolustusvoimien linjauksen mukaan. &nbsp;&nbsp;</p><p>Suomi kuitenkin kannustaa Kakkoa valtakunnan voimalla ja hän on esikuva lukemattomille nuorille. Samaan aikaan kuitenkin Suomen Puolustusvoimat kohtelee diabeetikoita epätasa-arvoisella tavalla ja viestii, ettei heille ole käyttöä Suomen puolustuksessa, vaikka he olisivat siihen motivoituneita. &nbsp;</p><p>On tasa-arvon näkökulmasta hyvin ongelmallista, että puolustusvoimat on päätynyt kategorisesti sulkemaan tietyn ryhmän pois asepalveluksesta ilman yksilökohtaista tilanteen arviointia. Diabeteksen hoito on kehittynyt huomattavasti viime vuosina ja diabeteksen hoito rasitustilanteisiin liittyen on parantunut uusien insuliinien myötä. &nbsp;&nbsp;Haluan tässä vielä tuoda esille, että diabetes on vain yksi sairaus muiden joukossa. Monien muiden sairauksien hoidossa palveluskelpoisuus arvioidaan yksilöllisesti sairauden luonteen ja hoitotilanteen suhteen. Näin pitäisi voida tehdä myös diabeteksen kohdalla.&nbsp; Puolustusvoimien terveystarkastusohje ei myöskään tee eroa diabetestyyppien välille. Suurin osa asepalvelusiässä olevista diabeetikoista sairastaa ns. nuoruustyypin diabetesta, johon käytetään hoitona insuliinia. Suomessa ylipaino, ja siihen liittyvä diabetes ovat kuitenkin kasvussa. Aikuisiän diabeteksessa kyse ei ole insuliinin puutteesta, ja hoitona on usein ruokavaliohoito tai suun kautta käytettävät lääkkeet. On mielenkiintoista seurata, miten Puolustusvoimat tulee jatkossa suhtautumaan esim. kertausharjoituksiin kutsuttaviin miehiin, joille on kehittynyt ylipainon myötä diabetes. Jätetäänkö heidät kutsumatta? Voiko diabetekseen vedota, ettei tarvitse osallistua kertausharjoituksiin? &nbsp;Entä henkilökunta, joka sairastuu diabetekseen, ovatko he sen jälkeen työkyvyttömiä?</p><p>Onko Puolustusvoimilla todella varaa jättää ulkopuolelle suuri joukko parhaassa iässä olevia ja motivoituneita nuoria, eikö heille todellakaan ole puolustusvoimissa käyttöä? Miten selittää nuorelle, joka on hoitanut sairauttaan hyvin, ja jolle sairaus elämää, ettei hän kelpaa Suomen puolustusvoimille, ei edes alennetulla palvelusluokalla. Asepalveluksen suorittamisella voi olla nuorelle merkitystä myös työuran suhteen puhumattakaan sen henkisestä merkityksestä herkässä identiteetin muovautumisvaiheessa.</p><p>Pääesikunnan päätös pitäisi ottaa heti uudelleenarvioitavaksi, ja koostaa asiantuntijatyöryhmä, johon otettaisiin mukaan myös ulkopuolisia asiantuntijoita, esimerkiksi sairaanhoitopiirin diabetekseen erikoistunut endokrinologi ja Diabetesliiton asiantuntijalääkäri. On epätasa-arvoista ja yksiselitteisesti väärin rajata kategorisesti yksi sairausryhmä pois ja asettaa nuoret epätasa-arvoiseen asemaan muiden ikäistensä kanssa. Asepalvelukseen hakeutuvat diabeetikot ovat varmasti juuri motivoituneimpia suorittamaan asepalveluksen, miksi heiltä pitäisi viedä tämä oikeus? Onko Puolustusvoimilla todella varaa jättää motivoituneimmat armeijan ulkopuolelle? Toivottavasti viimeistään uusi tuleva puolustusministeri tarttuu asiaan, jos Pääesikunta itse ei näe toimintalinjassaan ongelmaa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Puolustusvoimien pääesikunta on tehnyt päätöksen vapauttaa kaikki diabeetikot asepalveluksesta. Pääesikunta perusti päätöksensä diabeetikkojen turvallisuuden näkökulmasta. Vuodesta 2001 viime kevään alkuun diabeetikoilla oli mahdollisuus suorittaa vapaaehtoinen asepalvelus, mikäli sairauden hoitoa koskevat kriteerit täyttyivät. Tähän mahdollisuuteen on tarttunut reilut 120 diabeetikkoa. Diabeetikkojen keskeyttämisprosentti on ollut noin 13 %, mikä ei eroa merkittävästi muista varusmiehistä. Nyt varusmiespalveluksen suorittaminen ei ole enää mahdollista.

Tein asiasta heti helmikuussa pääesikunnan päätöksestä kuultuani kirjallisen kysymyksen puolustusministeri Jussi Niinistölle. Kysyin häneltä seuraavaa: ”Mitä puolustusministeri aikoo tehdä, jotta kaikilla motivoituneilla ja henkisesti ja fyysisesti kykenevillä on mahdollisuus suorittaa yhdenvertaisesti asepalvelus?”

Vastauksessa ministeri Niinistö vetosi diabeetikkovarusmiesten turvallisuuteen, jonka sairaus hänen mukaansa voi vaarantaa. Lääkärinä tiedän, että oikein hoidettuna diabetes ei kuitenkaan ole este normaalille elämälle. Diabetes ei ole este myöskään huippu-urheilulle, kun lääkitys ja ruokavalio on kohdallaan ja motivaatiota riittää omaan hoitoon. Helsingin Sanomat kirjoitti alkuviikosta suositun nuoren jääkiekkoilijan Kaapo Kakon ykköstyypin diabeteksesta ja keliakiasta. Kakko on yksi lupaavimpia suomalaisia jääkiekkoilijoita. Sairaudet eivät ole häntä lannistaneet, ja niin pitää ollakin. Sekä diabetes että keliakia ovat sairauksia, jotka ovat sairastuneille osa normaalia arkea, joiden kanssa voi elää normaalia elämää. En tiedä nuoren ja etevän jääkiekkoilijamme tulevaisuuden suunnitelmista, mutta armeijaa hänen ei tarvitse miettiä, koska hän ei pääse sinne vaikka haluaisi nykyisen Puolustusvoimien linjauksen mukaan.   

Suomi kuitenkin kannustaa Kakkoa valtakunnan voimalla ja hän on esikuva lukemattomille nuorille. Samaan aikaan kuitenkin Suomen Puolustusvoimat kohtelee diabeetikoita epätasa-arvoisella tavalla ja viestii, ettei heille ole käyttöä Suomen puolustuksessa, vaikka he olisivat siihen motivoituneita.  

On tasa-arvon näkökulmasta hyvin ongelmallista, että puolustusvoimat on päätynyt kategorisesti sulkemaan tietyn ryhmän pois asepalveluksesta ilman yksilökohtaista tilanteen arviointia. Diabeteksen hoito on kehittynyt huomattavasti viime vuosina ja diabeteksen hoito rasitustilanteisiin liittyen on parantunut uusien insuliinien myötä.   Haluan tässä vielä tuoda esille, että diabetes on vain yksi sairaus muiden joukossa. Monien muiden sairauksien hoidossa palveluskelpoisuus arvioidaan yksilöllisesti sairauden luonteen ja hoitotilanteen suhteen. Näin pitäisi voida tehdä myös diabeteksen kohdalla.  Puolustusvoimien terveystarkastusohje ei myöskään tee eroa diabetestyyppien välille. Suurin osa asepalvelusiässä olevista diabeetikoista sairastaa ns. nuoruustyypin diabetesta, johon käytetään hoitona insuliinia. Suomessa ylipaino, ja siihen liittyvä diabetes ovat kuitenkin kasvussa. Aikuisiän diabeteksessa kyse ei ole insuliinin puutteesta, ja hoitona on usein ruokavaliohoito tai suun kautta käytettävät lääkkeet. On mielenkiintoista seurata, miten Puolustusvoimat tulee jatkossa suhtautumaan esim. kertausharjoituksiin kutsuttaviin miehiin, joille on kehittynyt ylipainon myötä diabetes. Jätetäänkö heidät kutsumatta? Voiko diabetekseen vedota, ettei tarvitse osallistua kertausharjoituksiin?  Entä henkilökunta, joka sairastuu diabetekseen, ovatko he sen jälkeen työkyvyttömiä?

Onko Puolustusvoimilla todella varaa jättää ulkopuolelle suuri joukko parhaassa iässä olevia ja motivoituneita nuoria, eikö heille todellakaan ole puolustusvoimissa käyttöä? Miten selittää nuorelle, joka on hoitanut sairauttaan hyvin, ja jolle sairaus elämää, ettei hän kelpaa Suomen puolustusvoimille, ei edes alennetulla palvelusluokalla. Asepalveluksen suorittamisella voi olla nuorelle merkitystä myös työuran suhteen puhumattakaan sen henkisestä merkityksestä herkässä identiteetin muovautumisvaiheessa.

Pääesikunnan päätös pitäisi ottaa heti uudelleenarvioitavaksi, ja koostaa asiantuntijatyöryhmä, johon otettaisiin mukaan myös ulkopuolisia asiantuntijoita, esimerkiksi sairaanhoitopiirin diabetekseen erikoistunut endokrinologi ja Diabetesliiton asiantuntijalääkäri. On epätasa-arvoista ja yksiselitteisesti väärin rajata kategorisesti yksi sairausryhmä pois ja asettaa nuoret epätasa-arvoiseen asemaan muiden ikäistensä kanssa. Asepalvelukseen hakeutuvat diabeetikot ovat varmasti juuri motivoituneimpia suorittamaan asepalveluksen, miksi heiltä pitäisi viedä tämä oikeus? Onko Puolustusvoimilla todella varaa jättää motivoituneimmat armeijan ulkopuolelle? Toivottavasti viimeistään uusi tuleva puolustusministeri tarttuu asiaan, jos Pääesikunta itse ei näe toimintalinjassaan ongelmaa.

 

]]>
3 http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276059-diabeetikot-kelpaa-huippu-urheilijoiksi-mutta-ei-maanpuolustukseen#comments Diabetes Jääkiekko Puolustusvoimat Varusmiespalvelus Yhdenvertaisuus Thu, 16 May 2019 12:43:18 +0000 Mia Laiho http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276059-diabeetikot-kelpaa-huippu-urheilijoiksi-mutta-ei-maanpuolustukseen
Puolustusta turvaamaan Brysseliin http://ollinyberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275315-puolustusta-turvaamaan-brysseliin <p>Suomen puolustus nojautuu yleisen asevelvollisuuteen ja suureen reserviin, jota tukee erittäin laaja vapaaehtoistoiminta ja -koulutus. Noin 70 prosenttia nuorista miehistä suorittaa edelleen asepalveluksen, jonka jälkeen he ovat sijoitettuina Puolustusvoimien sodan ajan joukkoihin noin 10-15 vuoden ajan riippuen henkilön sodan ajan tehtävästä, sotilasarvosta sekä siviilikoulutuksesta ja työtehtävästä.</p><p>Sodan ajan vahvuutemme on tällä hetkellä 280.000 henkeä, joista yli 96 prosenttia koostuu reserviläisistä. Tämän lisäksi meillä on yli 600.000 sijoittamatonta reserviläistä, jotka heidätkin voidaan tarvittaessa kutsua palvelukseen. Määrä on suurempi kuin esim. suurvalta Saksalla.</p><p>Vuosittain kertausharjoituksiin kutsutaan noin 18.000 reserviläistä, minkä lisäksi noin 30.000 reserviläistä osallistuu vapaaehtoisesti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämään koulutukseen. Tätä vielä paljon suurempi joukko reserviläisiä on mukana erilaisten reserviläisjärjestöjen ja muiden maanpuolustusyhteisöjen toiminnassa tavoitteenaan ylläpitää omaa ampumataitoaan, fyysistä kuntoaan sekä sotilaallisia tietojaan ja taitojaan.</p><p><strong>Ainutlaatuinen puolustusjärjestelmä</strong></p><p>Tiedän, ettei mistään muualta Euroopasta löydy mitään vastaavaa. Yleinen asevelvollisuus on enää käytössä melko harvoissa maissa ja niissäkin palvelukseen kutsutaan vuosittain vain pieni osuus ikäluokasta. Valtaosassa Euroopan maista on nykyisin vain pieni ammattiarmeija.</p><p>Kovin monella Euroopan maalla ei olekaan enää itsenäistä puolustuskykyä vaan luotetaan lähinnä siihen, että tiukan paikan tullen kaverit auttavat. Suomessa on toisin. Meidän puolustuksemme pohjautuu siihen, että kykenemme tarvittaessa puolustamaan itsenäisesti maamme jokaista kolkkaa. Meillä on eurooppalaisittain erittäin torjuntakykyiset ilma- ja merivoimat sekä koko maan puolustukseen kykenevät maavoimat.&nbsp;</p><p>Puolustusratkaisumme on myös erittäin kustannustehokas, sillä vuosittainen puolustusbudjettimme on vain noin kolmen miljardin euron luokkaa. Tosin HX- ja Laivue 2020 -hankkeiden johdosta olemme tällä hetkellä hieman tätä korkeammalla tasolla.&nbsp;</p><p>Koska järjestelmämme perustuu asevelvollisuuteen, riittää rahaa myös kaluston uusimiseen. Ammattiarmeijoiden maissa näin ei usein ole, vaan suurin kuluerä ovat palkat ja muut henkilöstölle maksettavat korvaukset. Niinpä kalusto tahtoo monessa maassa vanhentua käsiin.</p><p><strong>EU vaikuttaa myös puolustukseen</strong></p><p>Puolustus kuuluu EU:ssa kansalliseen päätösvaltaan mutta unionin monet päätökset käytännössä kuitenkin heijastuvat siihen. Viime toukokuussa voimaan tullut, henkilötietojen käyttöä rajoittanut EU:n tietosuoja-asetus vaikeutti merkittävästi erilaisten maanpuolustusyhteisöjen toimintaa ja jäsenhankintaa. Siitä kärsivät lisäksemme kaikki muutkin yleishyödylliset yhteisöt.&nbsp;</p><p>Tuore asedirektiivi puolestaan pakotti muuttamaan aselainsäädäntöämme ja tulee jossain määrin hankaloittamaan nuorten reserviläisten tuloa mukaan järjestöjen ampumatoimintaan. Tarvitsemmekin unionissa tehokkaampaa edunvalvontaa, jotta nykyisen puolustusjärjestelmämme toimintaa ei enää enempää vaikeuteta.</p><p>Erityisen tarkkana on oltava yleisen asevelvollisuuden tulevaisuuden suhteen. Sitähän on yritetty Suomessa kumota kansalaisaloitteella, lakiteitse sekä viimeksi eduskuntavaalikampanjalla. On hyvinkin mahdollista, että seuraavaksi yritetään koukata EU:n kautta.</p><p>Tarvitsemmekin Brysseliin edustajia, jotka haluavat ja ovat valmiita tekemään työtä eurooppalaisittain ainutlaatuisen puolustusratkaisumme turvaamiseksi. Olen Suomen Keskustan ehdokkaana 26.5.2019 järjestettävissä Europan Parlamentin vaaleissa. Koulutukseltani valtiotieteiden maisteri ja sotilasarvoltani vääpeli. Reserviläisliitto ry:n toiminnanjohtajana olen toiminut vuodesta 1998 alkaen. Juureni ovat Varsinais-Suomessa.</p><p>Yhteystiedot</p><p>- Europarlamenttivaaliehdokas, toiminnanjohtaja VTM Olli Nyberg, 0400 640 755, <a href="mailto:olli.nyberg@icloud.com">olli.nyberg@icloud.com</a><br />- Vaalipäällikkö, kansanedustaja Mikko Savola, 040 575 8498, <a href="mailto:mikko.savola@eduskunta.fi">mikko.savola@eduskunta.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen puolustus nojautuu yleisen asevelvollisuuteen ja suureen reserviin, jota tukee erittäin laaja vapaaehtoistoiminta ja -koulutus. Noin 70 prosenttia nuorista miehistä suorittaa edelleen asepalveluksen, jonka jälkeen he ovat sijoitettuina Puolustusvoimien sodan ajan joukkoihin noin 10-15 vuoden ajan riippuen henkilön sodan ajan tehtävästä, sotilasarvosta sekä siviilikoulutuksesta ja työtehtävästä.

Sodan ajan vahvuutemme on tällä hetkellä 280.000 henkeä, joista yli 96 prosenttia koostuu reserviläisistä. Tämän lisäksi meillä on yli 600.000 sijoittamatonta reserviläistä, jotka heidätkin voidaan tarvittaessa kutsua palvelukseen. Määrä on suurempi kuin esim. suurvalta Saksalla.

Vuosittain kertausharjoituksiin kutsutaan noin 18.000 reserviläistä, minkä lisäksi noin 30.000 reserviläistä osallistuu vapaaehtoisesti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämään koulutukseen. Tätä vielä paljon suurempi joukko reserviläisiä on mukana erilaisten reserviläisjärjestöjen ja muiden maanpuolustusyhteisöjen toiminnassa tavoitteenaan ylläpitää omaa ampumataitoaan, fyysistä kuntoaan sekä sotilaallisia tietojaan ja taitojaan.

Ainutlaatuinen puolustusjärjestelmä

Tiedän, ettei mistään muualta Euroopasta löydy mitään vastaavaa. Yleinen asevelvollisuus on enää käytössä melko harvoissa maissa ja niissäkin palvelukseen kutsutaan vuosittain vain pieni osuus ikäluokasta. Valtaosassa Euroopan maista on nykyisin vain pieni ammattiarmeija.

Kovin monella Euroopan maalla ei olekaan enää itsenäistä puolustuskykyä vaan luotetaan lähinnä siihen, että tiukan paikan tullen kaverit auttavat. Suomessa on toisin. Meidän puolustuksemme pohjautuu siihen, että kykenemme tarvittaessa puolustamaan itsenäisesti maamme jokaista kolkkaa. Meillä on eurooppalaisittain erittäin torjuntakykyiset ilma- ja merivoimat sekä koko maan puolustukseen kykenevät maavoimat. 

Puolustusratkaisumme on myös erittäin kustannustehokas, sillä vuosittainen puolustusbudjettimme on vain noin kolmen miljardin euron luokkaa. Tosin HX- ja Laivue 2020 -hankkeiden johdosta olemme tällä hetkellä hieman tätä korkeammalla tasolla. 

Koska järjestelmämme perustuu asevelvollisuuteen, riittää rahaa myös kaluston uusimiseen. Ammattiarmeijoiden maissa näin ei usein ole, vaan suurin kuluerä ovat palkat ja muut henkilöstölle maksettavat korvaukset. Niinpä kalusto tahtoo monessa maassa vanhentua käsiin.

EU vaikuttaa myös puolustukseen

Puolustus kuuluu EU:ssa kansalliseen päätösvaltaan mutta unionin monet päätökset käytännössä kuitenkin heijastuvat siihen. Viime toukokuussa voimaan tullut, henkilötietojen käyttöä rajoittanut EU:n tietosuoja-asetus vaikeutti merkittävästi erilaisten maanpuolustusyhteisöjen toimintaa ja jäsenhankintaa. Siitä kärsivät lisäksemme kaikki muutkin yleishyödylliset yhteisöt. 

Tuore asedirektiivi puolestaan pakotti muuttamaan aselainsäädäntöämme ja tulee jossain määrin hankaloittamaan nuorten reserviläisten tuloa mukaan järjestöjen ampumatoimintaan. Tarvitsemmekin unionissa tehokkaampaa edunvalvontaa, jotta nykyisen puolustusjärjestelmämme toimintaa ei enää enempää vaikeuteta.

Erityisen tarkkana on oltava yleisen asevelvollisuuden tulevaisuuden suhteen. Sitähän on yritetty Suomessa kumota kansalaisaloitteella, lakiteitse sekä viimeksi eduskuntavaalikampanjalla. On hyvinkin mahdollista, että seuraavaksi yritetään koukata EU:n kautta.

Tarvitsemmekin Brysseliin edustajia, jotka haluavat ja ovat valmiita tekemään työtä eurooppalaisittain ainutlaatuisen puolustusratkaisumme turvaamiseksi. Olen Suomen Keskustan ehdokkaana 26.5.2019 järjestettävissä Europan Parlamentin vaaleissa. Koulutukseltani valtiotieteiden maisteri ja sotilasarvoltani vääpeli. Reserviläisliitto ry:n toiminnanjohtajana olen toiminut vuodesta 1998 alkaen. Juureni ovat Varsinais-Suomessa.

Yhteystiedot

- Europarlamenttivaaliehdokas, toiminnanjohtaja VTM Olli Nyberg, 0400 640 755, olli.nyberg@icloud.com
- Vaalipäällikkö, kansanedustaja Mikko Savola, 040 575 8498, mikko.savola@eduskunta.fi

]]>
6 http://ollinyberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275315-puolustusta-turvaamaan-brysseliin#comments EU-puolustuspolitiikka Europarlamentin vaalit 2019 Puolustusvoimat Reserviläistoiminta Turpo Wed, 01 May 2019 10:30:00 +0000 Olli Nyberg http://ollinyberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275315-puolustusta-turvaamaan-brysseliin
Pohjoismaat julkistavat sotilastiedustelun vuosiraportit - Suomelle ei sallittua http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273218-pohjoismaat-julkistavat-sotilastiedustelun-vuosiraportit-suomelle-ei-sallittua <p>Suomen Puolustusvoimissa sotilastiedustelua hoitaa Puolustusvoimien tiedustelulaitos. Laitoksella ei ole omia internetsivuja, vaan pelkästään lyhyt esittely Puolustusvoimien sivuilla (<u><a href="https://puolustusvoimat.fi/tietoa-meista/tiedustelulaitos">PVTIEDL</a></u>).</p><p>&rdquo;<em>Tiedustelulaitos on Pääesikunnan alainen laitos, joka seuraa, analysoi ja raportoi sotilasstrategista ja lähialueen sotilaallista tilannetta. Tiedustelulaitoksen tehtäviä ovat muun muassa vastuu puolustushallinnon paikka- ja olosuhdetietopalvelusta, sotilastiedustelu- ja turvallisuustoimintojen täydennyskoulutus sekä&nbsp;</em><em>kriisinhallintaoperaatioiden tukeminen.</em>&rdquo; Puolustusvoimien PVTIEDL-sivu kirjaa.</p><p>Tiedustelulaitoksen organisaatio, vahvuus, seurattavat kohteet ja toimintatavat eivät ole julkista tietoa. Laitosta leimaa salamyhkäisyys.</p><p>Tiedustelulaitosta johtaa kommodori Juhani Karjomaa, joka on ollut virassaan melko tarkasti vuoden päivät 1.4.2018 alkaen.</p><p>Suomen sotilastiedusteluun liittyen Pääesikunnassa on myös Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö. Tasavallan presidentti nimitti vastikään 18.1.2019 uudeksi tiedustelupäälliköksi prikaatikenraali Pekka Toverin (<u><a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005970203.html">HS 18.1.2019</a></u>).</p><p>Aikaisempi tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri Harri Ohra-aho valittiin puolestaan neuvottelevaksi virkamieheksi puolustusministeriöön 1. toukokuuta alkaen. Asiasta uutisoitiin helmikuun lopulla (<u><a href="https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/puolustusvoimien-tiedustelupaallikko-harri-ohra-aho-on-nimitetty-neuvottelevaksi-virkamieheksi-puolustusministerioon/7304036#gs.3q1lgj">MTV3 28.2.2019</a></u>), kun Pekka Toverin virka Ohra-ahon korvaajana oli varmistunut. Tehtävään järjestettiin avoin haku, jossa uutta virkaa haki yhteensä 17 henkilöä.</p><p>Ohra-ahon uusi virka liittyy sotilastiedusteluun, kun nyt uusi tiedustelulaki on astumassa voimaan. Kyse näissä kahden henkilön henkilöjärjestelyissä on uudesta tiedustelulainsäädännöstä ja puolustushallinnon valmistautumisesta lainsäädännön mahdollistamiin uusiin verkkotiedustelutehtäviin.</p><p>Ohra-aho ohitti valinnassa mm. tiedustelupäällikköedeltäjänsä Georgij Alafuzoffin, joka toimi aikaisemmin Euroopan unionin sotilastiedustelun (Military Staff of the European Union, <u><a href="https://eeas.europa.eu/headquarters/headquarters-homepage_en/5436/The%20European%20Union%20Military%20Staff%20(EUMS)">EUMS</a></u>, The Intelligence Directorate, INT) päällikkönä.</p><p>Alafuzoffin kohtalo nimityksessä lienee ollut iän lisäksi Venäjä-mielisyys ja omintakeiset Venäjä-käsitykset, jota hän on osoittanut liikaa tiedustelutoimissaan Brysselissä ja yhä edelleen sivuun siirtymisen jälkeenkin (esim. <u><a href="https://southfront.org/eu-ex-spy-chief-admits-nato-uses-info-operations-to-influence-societies-of-third-states/">South Front 2.11.2018</a></u>). Alafuzoffinin Venäjän toimia ymmärtävät kannanotot ovat saaneet kiitosta Venäjällä (<u><a href="https://tass.30ru/mezhdunarodnaya-panorama/5739570">Т</a><a href="https://tass.30ru/mezhdunarodnaya-panorama/5739570">асс 30.10.2018</a></u>).</p><p>Uskallan väittää, että &nbsp;Alafuzoff sinetöi kohtalonsa läntisissä tiedustelupiireissä jo vuonna 2014 heti Venäjän Krimin valloituksen jälkeen: &rdquo;<em>EU:n tiedustelujohtaja: Venäjä ei ole asemoitunut sotilaallisesti Ukrainaan</em>&rdquo; (<u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-7190544">Yle 14.4.2014</a></u>).</p><p>Alafuzoff oli Halosen Venäjä-mielisen ulkopolitiikan ilmentymä ja luojan kiitos, että hänestä on viimein päästy tiedusteluasioissa eroon lopullisesti. Kauan se kyllä kesti.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Tiedustelupäällikkö Ohra-aho tuli meille tutuksi, kun Helsingin Sanomat kirjoitti jutun Suomen sotilastiedustelun avoimuudesta. Kyse oli vuodatetuista tiedoista, jotka Suomen signaalitiedustelua harjoittavassa tiedustelulaitoksen&nbsp;alaisessa&nbsp;Viestikoekeskuksessa oli määrätty salaisiksi (<u><a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005492284.html">HS 16.12.2017</a></u>).</p><p>Helsingin Sanomien jutun pohjalta asia nousi median ykkösaiheeksi viikkojen ajaksi. Myös poliisi alkoi tutkia tietovuotoa, joka ei vieläkin kesken lähes puolentoista vuoden jälkeen.</p><p>Hitaita ovat siis poliisin tutkintakiireet merkittävissäkin asioissa.</p><p>Kenraalimajuri Ohra-aho ei ollut ainakaan vielä vuoden 2017 lopulla halukas lisäämään sotilastiedustelun avoimuutta. Helsingin Sanomien haastattelussa hän totesi Puolustusvoimien olevan <u>kriisiorganisaatio</u>, joka on rakennettu <u>äärimmäisiä poikkeusoloja</u> varten. Hänen mukaansa tietojen julkisuutta peilataan tätä vasten eikä tiettyjä asioita siksi kerrota. Esimerkiksi sotilastiedustelun budjetti kertoisi Ohra-ahon mukaan heti Suomen sotilastiedustelun suorituskyvystä (<u><a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005498820.html">HS 21.12.2017</a></u>).</p><p>Ohra-ahon mukaan siis Puolustusvoimien julkisuutta peilataan<u> äärimmäisiä poikkeusoloja</u> varten, ei tavanomaista rauhanoloa varten.</p><p>&rdquo;<em>Totta kai <u>voisimme</u> kertoa enemmän, sotilastiedustelulla ei ole mitään sitä vastaan. Mutta se on erittäin vahvan harkinnan takana, koska </em><em>suorituskykymme ei saa paljastua.</em> <em>Lähtökohtaisesti kaikki raporttimme ovat tavallaan salassa pidettäviä, ja niiden tekeminen julkiseksi vaatii aivan erityistä huomiota.</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005498820.html">HS 21.12.2017</a></u>).</p><p>Ohra-ahon mukaan siis Puolustusvoimien sotilastiedustelu voisi kertoa enemmän, mutta suorituskyky ei saa paljastua.</p><p>Ohra-aho mainitsi Helsingin Sanomien jutussa Norjan tiedustelupalvelun esimerkkinä organisaatiosta, joka julkaisee informatiivisia selvityksiä omasta toiminnastaan. Ohra-ahon mukaan Suomenkin sotilastiedustelu voisi alkaa julkistamaan Suojelupoliisin tavoin vuosikertomusta, mutta se vaatisi kuitenkin lisää resursseja, jotta asiakirjat voitaisiin &rdquo;sanitoida&rdquo; eli puhdistaa salaisesta tiedosta.</p><p>Ohra-aho siis ilmoitti joulukuussa 2017, että Norjan tiedustelupalvelun kaltaisten vuosiraporttien tuottaminen Suomen sotilaalliselle tiedustelulle on vain budjettikysymys. Siis pelkästään rahakysymys.</p><p>Jo tässä vaiheessa on Ohra-aholle syytä kertoa Norjan vuosittain julkaistavista tiedusteluraporteista, että niiden tuottaminen ei edellytä mitään puhdistamista salaisesta tiedosta.</p><p>Lisäksi sen laatuisten vuosiraporttien laatiminen, mitä Norjan tiedustelupalvelu tuottaa ja joista enemmän jäljempänä tässä blogikirjoituksessa, ovat kustannuksiltaan muutamia kymmeniä tuhansia euroja. Jos Suomen sotilastiedustelun suuruus ei ole ihan vain muutaman kymmenen tuhannen euron luokkaa, ei uusia budjettivaroja edellytetä. Tuollaisia raportteja Suomen sotilaallisen tiedustelun pitää kyetä laatimaan ruinaamatta lisää budjettirahaa. Suojelupoliisikin kykenee.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Verrataanpa Suomen sotilastiedustelua lähimpien verrokkimaittemme sotilastiedusteluihin. Otan tässä verrokkimaiksi Tanskan, Viron, Norjan ja Ruotsin, jotka ovat Nato-maita Ruotsia lukuun ottamatta. Verrattaessa Suomen sotilastiedustelun julkisuutta näiden pohjoismaisten verrokkimaiden sotilastiedustelujen julkisuuteen, erot ovat varsin suuret.</p><p>Pohjoismaista Islannissa ei ole omaa sotilastiedustelua eikä pysyvää armeijaa, siksi tilalla verrokkimaana on Viro. Islanti on kuitenkin Nato-maa.</p><p>Suomi ei ole juurikaan uudistunut sotilastiedusteluaan yhtään tai olleenkaan kylmän sodan ajoista. En puhu nyt tiedustelutekniikasta ja tiedustelumenetelmistä vaan toimimisesta muuttuneessa maailmassa ja yhteiskunnassa. Tosin tiedustelutekniikassakin vasta nyt Suomi on uuden tiedustelulainsäädännön myötä pääsemässä kiinni verkkotietoihin.</p><p>Täysin suljetun laitoksen on mahdoton uudistua kohti nykyaikaa, se on selvää. Suljetuilla laitoksilla on tapana ylihierarkisoitua. Suljetut ja muusta yhteiskunnasta erillään olevat laitokset ovat uudistuskyvyttömiä. Entinen Neuvostoliitto on hyvä esimerkki. Ulkoinen paine ei muodostanut tarvetta yhteiskunnan laitoksien uudistuksille. Yhden henkilön yksioikoiset näkemykset laitosorganisaatiossa saattoivat jumittaa tarpeellisia uudistuksia vuosikymmeniä.</p><p>Suomen sotilaallisen tiedustelun julkisuuden uudistushaluttomuus ilmeni myös tiedustelulakien valmistelun yhteydessä, kun Ohra-aho kävi esittelemässä näkemyksiään eduskunnassa.</p><p>Tanskassa, Virossa, Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa sotilastiedustelu on organisoitu eri tavoin riippuen muun muassa siitä, kuuluuko saman laitoksen sisään kansallisen turvallisuuden uhkia torjuen myös sisäisen ja ulkoisen tiedustelun tehtäviä.</p><p>Suomessa ikään kuin sisäisen turvallisuuden mutta myös kansallisen turvallisuuden tiedustelutehtäviä hoitaa Suojelupoliisi (<u><a href="https://www.supo.fi/">Supo</a></u>). Suomen kaksi tiedustelulaitosta ovat siis Puolustusvoimien tiedustelulaitos ja Supo.</p><p>Tanskassa Suomen Puolustusvoimien tiedustelulaitosta vastaa kutakuinkin Forsvarets Efterretningstjeneste (<u><a href="https://fe-ddis.dk/Pages/default.aspx">FE</a></u>) ja Supoa Politiets Efterretningstjeneste (<u><a href="https://www.pet.dk/">PET</a></u>).</p><p>Virossa Suomen Puolustusvoimien tiedustelulaitosta vastaa kutakuinkin Välisluureamet (<u><a href="https://www.valisluureamet.ee/">Välisluureamet</a></u>) ja Supoa Kaitsepolitseiamet (<u><a href="https://www.kapo.ee/">Kapo</a></u>).</p><p>Norjassa Suomen Puolustusvoimien tiedustelulaitosta vastaa kutakuinkin Etterretningstjenesten (<u><a href="https://forsvaret.no/organisasjon/etterretningstjenesten">Etterretningstjenesten</a></u>) ja Supoa Politiets sikkerhetstjeneste (<u><a href="https://www.pst.no/">PST</a></u>). Norjassa on myös puolustusvoimien pääesikunnan alainen Forsvarets sikkerhetsavdeling (FOST, vanha FSA), joka on puolustusvoimien tiedustelu- ja vastavakoilu. Organisaatiolla ei ole omia sivuja eikä sen toiminnasta juurikaan löydy julkisia tietoja.</p><p>Norjassa digitaalista tietoturvallisuutta hoitaa Nasjonal sikkerhetsmyndighet (<u><a href="https://www.nsm.stat.no/">NSM</a></u>), jonka vastuulla on kyberturvallisuus mukaan lukien myös sotilaallinen kyberturvallisuus.</p><p>Ruotsissa sotilastiedustelu on hajautetumpaa. Suomen Puolustusvoimien tiedustelulaitosta vastaa kutakuinkin Militära underrättelse- och säkerhetstjänsten (<u><a href="https://www.forsvarsmakten.se/sv/organisation/hogkvarteret/militara-underrattelse-och-sakerhetstjansten/">MUST</a></u>) ja sen kolme toimistoa (Kontoret för särskild inhämtning, KSI, Underrättelsekontoret, UNDK ja Säkerhetskontoret, SÄKK). Ruotsissa signaalitiedustelua suorittaa Försvarets radioanstalt (<u><a href="https://www.fra.se/">FRA</a></u>), mitä Suomessa vastaa tiedustelulaitoksen alainen Viestikoekeskus. Supoa vastaa Säkerhetspolisen (<u><a href="https://www.sakerhetspolisen.se/">Säpo</a></u>). Ruotsissa sotilaallinen tiedustelu on tässä kirjoituksessa mainituista verrokkimaista viranomaishajautetuinta.</p><p>Venäjällä Suomen Puolustusvoimien Tiedustelulaitosta vastaa kutakuinkin tiedustelupäähallinto GRU, joka nykyisin on GU (Главное управление Генерального штаба Вооружённых сил Российской Федерации, <a href="https://structure.mil.ru/structure/ministry_of_defence/details.htm?id=9711@egOrganization">&nbsp;<u>ГУ ГШ ВС РФ</u></a>, entinen Главное разведывательное управление, ГРУ ГШ ВС РФ). Supoa kutakuinkin vastaa Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB (Федеральная служба безопасности, <u><a href="http://www.fsb.ru/">ФСБ</a></u>).</p><p>Edellä mainitut vastaavuudet ovat karkeita ja suurpiirteisiä, koska hallintorakenteet ja niille sälytetyt tehtävät ovat kussakin maassa omansa. Esimerkiksi Venäjällä FSB:lle kuuluu rajavalvonta.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Verrataanpa hieman Suomen Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen ja muun sotilaallisen tiedustelun avoimuutta edellä mainittujen neljän verrokkimaan sotilastiedustelulaitosten avoimuuteen.</p><p>Avoimuus ei ole koskaan itsetarkoitus, kuten ei myöskään salaaminen.</p><p>Kun tiedustelulait astuvat Suomessa voimaan, on myös sotilastiedustelun saatettava avoimuus meidän verrokkimaiden tasolle.</p><p>Uuden tiedustelulain uudet tiedusteluvaltuudet edellyttävät uutta avoimuutta, jotta tiedusteluorganisaatio instituutiona kykenee saamaan demokratiassa oikeutensa ja oikeutuksensa. Kyse on hyväksyttävyydestä. Tämä koskee myös sotilaallista tiedustelua.</p><p>Paljon muutosta ei tarvita, mutta tarvitaan kuitenkin. Suurimmat haasteet taitavat olla sotilasvirkamiesten asenteessa, jotka eivät ole oppineet Suomessa vieläkään olemaan julkisuudessa antamassa tietoja.</p><p>Ohra-ahon julkisuudessa esittämät perusteet kaiken kattavalle salaamiselle ovat hieman eriskummallisia ja omintakeisia (esim. <u><a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005498820.html">HS 21.12.2017</a></u>, <u><a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005947059.html">HS 26.12.2018</a></u> ja <u><a href="https://ruotuvaki.fi/uutinen/-/asset_publisher/tiedustelupaallikko-ohra-aho-sotilastiedustelun-lahteet-ja-suorituskyky-pidettava-salassa">Ruotuväki 27.2.2019</a></u>).</p><p>Asioiden salaamiselle pitää olla aina perusteet. Kukaan ei toki vaadi esimerkiksi Puolustusvoimien viestintälaitokselta keskeisen operatiivisen tiedon tai suorituskyvyn julkistamista.</p><p>Suomen sotilaallisen tiedustelun on syytä ottaa mallia Suposta, joka julkistaa raportteja sekä runsaasti tiedotteita (<u><a href="https://www.supo.fi/tiedotteet">Supo, tiedotteet</a></u>). Supon päällikkö Antti Pelttari on hyvänä esiintyjänä ollut valmis pyydettäessä esiintymään julkisuudessa lisäten luottamusta Supoon ja sen toiminnan oikeutukseen.</p><p>Suojelupoliisi tekee vuosittain yli sata strategista analyysiraporttia. Esimerkiksi kansallisen turvallisuuden vuoden 2018 katsaus julkaistiin viime joulukuussa (<u><a href="https://www.supo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/supowwwstructure/76706_2018_Kansallisen_turvallisuuden_katsaus.pdf?8abe625a3567d688">Kansallisen turvallisuuden katsaus 2018</a></u>).</p><p>Neljässä vertailumaassa sotilaallisilla tiedusteluilla ovat omat edellisessä luvussa linkitetyt internetsivut (<u><a href="https://fe-ddis.dk/Pages/default.aspx">FE</a></u>, <u><a href="https://www.valisluureamet.ee/">Välisluureamet</a></u>, <u><a href="https://forsvaret.no/organisasjon/etterretningstjenesten">Etterretningstjenesten</a></u> ja <u><a href="https://www.fra.se/">FRA</a></u>) ja vain Ruotsin sotilaallisella tiedustelu- ja turvallisuuspalvelulla (<u><a href="https://www.forsvarsmakten.se/sv/organisation/hogkvarteret/militara-underrattelse-och-sakerhetstjansten/">MUST</a></u>) ovat sivut puolustusvoimien sivujen alla. Kyseiset tiedusteluorganisaatiot julkaisevat vuoisraportteja ja muuta kirjallista aineistoa tiedotteineen. Tiedustelut pitävät tiedotustilaisuuksia ja julkistamistilaisuuksia, joista parhaimpana on Norjan käytäntö.</p><p>Norjan puolustusvoimien tiedustelupalvelunpäällikkö kenraaliluutnantti Morten Haga Lunde piti viimeksi helmikuussa erinomaisen tilaisuuden, jossa käytiin läpi vuosiraportin sisältöä sekä yksityiskohtaisesti todisteita Venäjän GSM-signaalihäirinnästä Naton Trident Juncture 2018 -sotaharjoituksen yhteydessä (<u><a href="https://www.oslomilsamfund.no/foredrag-sjef-etterretningstjenesten-arlige-statusoppdatering/">Oslo Militære Samfund 12.2.2019</a></u>).</p><p>Suomessa Puolustusvoimien tiedustelulaitos eikä muu sotilaallinen tiedusteluorganisaatio toimita mitään näistä toimista. Ei yhtään mitään. Puolustusvoimien tiedustelulaitoksella ei ole edes omia internetsivuja, mistä vastaavana esimerkkinä Venäjän GU. Sen sijaan Yhdysvalloissakin keskeisellä ulkoisilla ja sotilaallisilla tiedusteluorganisaatioilla ovat sentään omat sivut (<u><a href="https://www.cia.gov/index.html">CIA</a></u>, <u><a href="http://www.dia.mil/">DIA</a></u>, <u><a href="https://www.nsa.gov/">NSA</a></u>, <u><a href="https://www.atf.gov/">ATF</a></u> jne.)</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Tanskan puolustusvoimien tiedustelupalvelu FE:n (Forsvarets Efterretningstjeneste) tuorein 60-sivuinen vuosiraportti löytyy tiedustelupalvelun omilta internetsivuilta (<u><a href="https://fe-ddis.dk/Produkter/Documents/Efterretningsm%C3%A6ssig%20Risikovurdering%202018.pdf">Efterretningsmæssig Risikovurdering 2018</a></u>). Raportin etusivu on kuvassa 1.</p><p>Viron ulkomaan tiedustelupalvelun (Välisluureamet) tuorein 72-sivuinen vuosiraportti löytyy tiedustelupalvelun omilta internetsivuilta (<u><a href="https://www.valisluureamet.ee/pdf/raport-2019-ENG-web.pdf">International Security and Estonia 2019</a></u>). Raportin etusivu on kuvassa 2.</p><p>Norjan tiedustelupalvelun (Etterretningstjenesten) tuorein 53-sivuinen vuosiraportti löytyy tiedustelupalvelun omilta internetsivuilta (<u><a href="https://forsvaret.no/fakta_/ForsvaretDocuments/fokus2019_web.pdf">Fokus 2019</a></u>). Asiakirjan alaotsikko on &rdquo;<em>Etterretningstjenestens vurdering av&nbsp;</em><em>aktuelle sikkerhetsutfordringer</em>&rdquo;, mikä on kutakuinkin suomennettuna &rdquo;<em>Tiedustelupalvelun arvio ajankohtaisista turvallisuushaasteista</em>&rdquo;. Raportin etusivu on kuvassa 3.</p><p>Kaikki oheiset kolme sotilaallisen tiedustelun vuosiraporttimaata ovat Nato-maita.</p><p>Ruotsin sotilaallisen tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu MUST:n (Militära underrättelse- och säkerhetstjänsten) viimeisen 44-sivuisen vuosiraportin löysin vuodelta 2016 (<u><a href="https://www.forsvarsmakten.se/siteassets/3-organisation-forband/hogkvarteret/must/must-arsoversikt-2016.pdf">Årsöversikt 2016</a></u>). Raportin etusivu on kuvassa 4. Myös esimerkiksi vuoden 2009 36-sivuinen raportti löytyy verkosta <a href="https://web.archive.org/web/20100830215329/http:/www.forsvarsmakten.se/upload/dokumentfiler/rapporter/MUST%20%C3%A5rsrapport_webb.pdf">(<u>Årsrapport säkerhetstjänst 2009</u></a>) kuten myös 46-sivuinen vuoden 2008 raportti (<u><a href="https://www.forsvarsmakten.se/siteassets/4-om-myndigheten/dokumentfiler/rapporter/arsrapport-sakerhetstjanst-2008.pdf">Årsrapport säkerhetstjänst 2008</a></u>). Ruotsin puolustusvoimien radiolaitos FRA:n (Försvarets radioanstalt) viimeisen 28-sivuisen vuosiraportin löysin vuodelta 2016 (<u><a href="https://www.fra.se/download/18.60b3f8fa16488d849a5102/1531472484265/FRA-arsrapport-2016.pdf">Årsrapport 2016</a></u>). Raportin etusivu on kuvassa 5.</p><p>Verrokkimaamme sotilaalliset tiedustelupalvelut antavat siis sellaista tietoa julkisuuteen, jota Suomen sotilaallinen tiedustelu ei halua antaa, ei kykene antamaan ja tai ei ole sallittu antamaan. Ei ole koskaan antanut.</p><p>Mistä on kysymys, kun sotilaallinen tiedustelumme elää edelleen eri maailmoissa kylmän sodan ajan tyyliin verrattuna tärkeimpiin verrokkimaihimme?</p><p>Kyse on Venäjästä.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Venäjän lisäksi kyse on todennäköisesti myös vähäisistä Suomen sotilaallisen tiedustelun voimavaroista ja siitä johtuvista tiedustelun puutteista, mihin viittaa Ohra-ahon Helsingin Sanomille joulukuussa 2017 antama kommentti. Jos tiedustelu ei ole kunnossa, ei siitä haluta antaa pienintäkään tietoa.</p><p>Kenraalimajuri Ohra-ahon &rdquo;<em>Suomenkin sotilastiedustelu voisi alkaa julkistamaan Suojelupoliisin tavoin vuosikertomusta, mutta se vaatisi kuitenkin lisää resursseja</em>&rdquo; -kommentti Helsingin Sanomissa (<u><a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005498820.html">HS 21.12.2017</a></u>) osoittaa, ettei varoja ole todellakaan paljon, jos muutaman kymmen tuhannen euron ja muutaman kymmenen sivun vuosiraportin laatiminen edellyttäisi jo lisärahoitusta valtion budjetista.</p><p>Sinänsä tuo Ohra-ahon rahapula kuulostaa erikoiselta, kun Suomi kuitenkin osti Lockheed Martinilta vuonna 2010 Dragon Shield -signaalitiedustelujärjestelmän, jonka sijoittaminen uuteen Airbusin Casa C-295M&nbsp;-kuljetuskoneeseen (CC-1) maksoi investointina alkuperäisbudjettitietojen mukaan 112 miljoonaa euroa.</p><p>Kenraalimajuri Ohra-ahon &rdquo;<em>Totta kai voisimme kertoa enemmän, sotilastiedustelulla ei ole mitään sitä vastaan. Mutta se on erittäin vahvan harkinnan takana, koska suorituskykymme ei saa paljastua.</em> &rdquo; -kommenttiin Helsingin Sanomissa (<u><a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005498820.html">HS 21.12.2017</a></u>) voidaan puolestaan todeta, ettei sotilastiedustelulta edellytetä muuta julkistettavaksi kuin mitä uusi tiedustelulaki edellyttää ja mitä muut läntiset Suomen verrokkimaat julkaisevat vuosiraporteissaan ja muissa tapauskohtaisissa selvityksissään. Tässäkään asiassa Suomi ei voi jäädä muista länsimaista jälkeen.</p><p>Tapauskohtaisista selvityksistä hyvä esimerkki on Norjan tiedustelupalvelun julkaisemat todisteet Venäjän GPS-signaalihäirinnästä pohjoisessa Trident Juncture 2018 -sotaharjoituksen yhteydessä. Olen käsitellyt noita todisteita tarkemmin blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Norja kykeni toimittamaan Venäjälle todisteet GPS-häirinnästä - Suomi ei kyennyt</em>&rdquo; (<u><a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272482-norja-kykeni-toimittamaan-venajalle-todisteet-gps-hairinnasta-suomi-ei-kyennyt">US-blogi 24.3.2019</a></u>).</p><p>Kukaan ei pyydä Puolustusvoimia avaamaan esimerkiksi Suomen Dragon Shield -signaalitiedustelujärjestelmää ja kuinka monta työasemaa ympäri maata on 12 aseman enimmäismäärästä, mutta signaalitiedustelustakin on voitava laatia vuosiraportti kuten Ruotsikin on laatinut (<u><a href="https://www.fra.se/download/18.60b3f8fa16488d849a5102/1531472484265/FRA-arsrapport-2016.pdf">FRA Årsrapport 2016</a></u>).</p><p>Ehkäpä pitää vielä jonain päivänä kirjoittaa yksityiskohtainen blogikirjoitus noista työasemista ja muutoinkin Suomen Dragon Shield -signaalitiedustelujärjestelmästä.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Kyse on siis Venäjästä, miksi Suomen sotilaallinen tiedustelu poikkeaa tavoiltaan verrokkimaittemme sotilaallisista tiedusteluista. Mistä tahansa sotilaallisesta asiasta puhuttaessa Suomelle kyse on aina tavalla tai toisella Venäjästä.</p><p>&rdquo;<em>Suomeen ei Lindbergin mukaan kuitenkaan kohdistu <u>välitöntä</u> uhkaa, minkä vuoksi suurta määrää puolustusvoimien joukkoja ei ole syytä pitää kohotetussa valmiustasossa.</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/komentaja-lindberg-venaja-kykenee-nopeaan-toimintaan/b594b14c-e33e-306a-a246-5432141d77e6">Kauppalehti 11.11.2014</a></u>).</p><p>&rdquo;<em>Venäjä ei ole tehnyt Suomen suuntaan mitään sellaista, joka olisi <u>akuutti</u> uhka tällä hetkellä.</em>&rdquo; vastasi Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg Ylen ykkösaamussa keväällä neljä vuotta sitten, kun häneltä kysyttiin Venäjän uhasta Suomelle (<u><a href="https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/venaja-uhka-suomelle-nain-vastaa-puolustusvoimain-komentaja-ylelle/4986402#gs.3gviff">MTV3 11.4.2015</a></u>).</p><p>Mitä sitten vuonna 2015 muualla lännessä ajateltiin?</p><p>&rdquo;<em>Nato-kenraali: &rsquo;Venäjä on uhka&rsquo;</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2015080420133532">Iltalehti 4.8.2015</a></u>). &rdquo;<em>Breedloven tylyt terveiset suomalaisille voi tiivistää kolmella sanalla: Venäjä on uhka.</em>&rdquo; Iltalehden juttu jatkaa. Yhdysvaltalainen kenraali Philip M. Breedlove oli vuonna 2015 Naton korkein sotilasjohtaja Euroopassa.</p><p>&rdquo;<em>Kenraali Jarmo Lindberg toteaa Lännen Median haastattelussa, ettei Suomeen kohdistu tällä hetkellä <u>suoraa</u> sotilaallista uhkaa.</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.verkkouutiset.fi/komentaja-jarmo-lindberg-lmlle-venajan-toiminta-erittain-aktiivista-itamerella-yha-pimeita-lentoja/">Verkkouutiset 10.3.2018</a></u>).</p><p>&rdquo;<em>Puolustusvoimien komentaja: Venäjä harjoitteli maan <u>puolustamista</u> Zapad-sotaharjoituksessa</em>&rdquo; oli uutisotsikko Ylen sivuilla marraskuussa 2017 (<u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9930002">Yle 14.11.2017</a></u>). &rdquo;<em>Mittakaavaltaan Zapad 17 -harjoitus oli saman suuruinen kuin 2013 harjoitus. Tässä harjoituksessa skenaario oli <u>puolustuksellinen</u>.</em>&rdquo;</p><p>Lindberg on ollut ainoa länsimaisen armeijan komentaja, joka on nähnyt Venäjän vuoden 2017 Zapad-harjoituksen puolustuksellisena. Kukaan armeijakomentaja ei ole jakanut Lindbergin näkemystä lännessä.</p><p>Puolustusvoimat komentajansa suulla torjui Venäjän uhkia käyttämällä termejä &rdquo;<em><u>välitöntä</u></em>&rdquo;, &rdquo;<em><u>akuuttia</u></em>&rdquo; tai &rdquo;<em><u>suoraa</u></em>&rdquo;.</p><p>Kylläpä on välillä lapsellista ja suorastaan koomista tämä Suomen Puolustusvoimien Venäjä-touhu.</p><p>Suomen ulkopoliittinen johto puolustusministerin suulla on puolestaan todennut seuraavaa:</p><p>&rdquo;<em>Jos uhka määritellään, niin että se on yhtä kuin kyky plus tahto, niin siinä mielessä Venäjä ei ole meille uhka. Venäjällä on sotilaallinen kyky uhata meitä, jos se niin haluaa, mutta en ole nähnyt sellaista tahtoa Venäjän johdossa.</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000962906.html">Ilta-Sanomat 17.7.2017</a></u>).</p><p>Noin uhan vakavuutta ei voida määritellä eikä yksikään muu länsimaa uhan vakavuutta noin määrittele, koska kyvykkyys on pysyvä ja pitkäaikainen olotila, kun puolestaan halukkuus voi muuttua kahdessa sekunnissa. Kremlissä jostakin maasta voi tulla vihollistaho kahdessa sekunnissa. Uhkien määrittely ja uhkiin varautuminen tulee siis perustua mahdollisen vihollistahon kyvykkyyteen eikä halukkuuteen väljentävänä tekijänä.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Puolustusvoimilla ei ollut tapana kylmän sodan aikana nimetä Neuvostoliittoa mitenkään eikä missään ja kaikkien vähiten missään negatiivisessa sävyssä. Neuvostoliitto ei ollut Suomen Puolustusvoimille etenkään nimetty uhka.</p><p>Neuvostoliiton nimeäminen Suomelle sotilaalliseksi uhaksi, vaikka mailla ei olisi ollut keskinäistä YYA-sopimusta, olisi ollut &rdquo;politikointia&rdquo;, mikä ei ollut sallittua Puolustusvoimille. Ulkopolitiikan ja puolustuspolitiikan välisen rajan tuli olla ylittämätön. Ulkopolitiikka kuului täysin politiikoille ja puolustus täysin Puolustusvoimille edellä mainitun ehdon puitteissa.</p><p>Politikointi on Suomen Puolustusvoimille edelleen kiellettyä itänaapurin suhteen, vaikka Neuvostoliitto on kuollut ja kuopattu jo kohta 30 vuotta sitten.</p><p>Ette löydä mistään asiakirjasta ettekä mistään internethausta julkista mainintaa, jossa Puolustusvoimat tai sen edustaja ja kaikkein vähiten sen komentaja toteaisi Venäjän muodostavan Suomelle minkäänlaista uhkaa.</p><p>Edelleenkin Suomen Puolustusvoimilta on kielletty minkäänlaiset kannanotot minkäänlaisessa muodossa, jossa todettaisiin Venäjän muodostavan Suomelle uhkaa missään muodossa.</p><p>Tuosta ajattelutavasta on syntynyt Puolustusvoimien todellisten uhkakuvien kehittämiselle ylivoimainen haaste.</p><p>Puolustusvoimat ei voi laatia tiedustelun julkaisuja ja vuosiraportteja, joissa Venäjä todettaisiin vastaavalla tavalla uhaksi kuin mitä verrokkimaamme laatimissa raporteissa todetaan.</p><p>Vain Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimusraporteissa Venäjä totuutta voidaan todeta hieman - mutta vain hieman - jonkinlaisena uhkatekijänä Suomelle.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Tässä luvussa on poimintoja Tanskan, Viron ja Norjan tiedusteluvuosiraporttien Venäjä-kirjauksista ja Ruotsin signaalitiedustelua harjoittavan FRA:n sivuilta muuta mielenkiintoista signaalitiedusteluun liittyen.</p><p>Vuosiraporteissa yhteinen tavoite on uhkien - mahdollisten uhkien - nimeäminen. Noissa vuosiraporteissa uhka numero yksi on Venäjä ja kakkosena tulee Kiina tai terrorismi. Norjan, Tanskan ja Viron tiedusteluvuosiraporteissa Venäjää uhkatekijänä on käsitelty laaja-alaisesti ja monipuolisesti.</p><p>On kuitenkin selvää, että vuosiraportit ovat yleisluonteisia ilman yksityiskohtaista tietoa, mutta edes noitakaan kirjauksia ei Suomen Puolustusvoimat voisi Venäjästä kirjoittaa. Puhumattakaan, että sotilaallinen tiedustelua harjoittava Puolustusvoimien tiedustelulaitos Puolustusvoimien alla voisi kirjoittaa noin Venäjästä poliittisten syiden vuoksi.</p><p>Tanskan puolustusvoimien tiedustelupalvelun FE:n vuosiraportti 2018:</p><p>&rdquo;<em>Rusland anvender påvirkningskampagner til at øve indflydelse på interne politiske forhold i vestlige lande, og de vil være <u>en stigende trussel, også mod Danmark</u>. Østersøregionen er fortsat præget af spændingerne mellem NATO og Rusland. Det er usandsynligt, at Rusland med overlæg vil tage militære initiativer, der med fører høj risiko for en direkte militær konflikt med NATO, der står samlet. Rusland vil fortsat være en betydelig sikkerhedspolitisk udfordring for Vesten og Danmark.</em>&rdquo; (<u><a href="https://fe-ddis.dk/Produkter/Documents/Efterretningsm%C3%A6ssig%20Risikovurdering%202018.pdf">Efterretningsmæssig Risikovurdering 2018</a></u>).</p><p>Vapaa suomennos konesuomennosta avuksi käyttäen:</p><p>&rdquo;<em>Venäjä käyttää operaatiota vaikuttaakseen länsimaiden sisäpolitiikkaan, ja ne ovat <u>kasvava uhka myös Tanskalle</u>. Itämeren alueella Naton ja Venäjän väliset jännitteet ovat edelleen erityisiä. On epätodennäköistä, että Venäjä ryhtyy tarkoituksellisesti sotilaallisiin toimiin, joista on suuri vaara syntyä suora sotilaallinen konflikti Naton kanssa. Venäjä on edelleen merkittävä turvallisuuspoliittinen haaste lännelle ja Tanskalle.</em>&rdquo;</p><p>Viron ulkomaan tiedustelupalvelun (Välisluureamet) vuosiraportti 2019:</p><p>&rdquo;<em>The report deals with different aspects of <u>Russia as a military threat.</u>&rdquo;</em> (<u><a href="https://www.valisluureamet.ee/pdf/raport-2019-ENG-web.pdf">International Security and Estonia 2019</a></u>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Vuosiraportti käsittelee <u>Venäjän sotilaallista uhkaa</u> eri näkökulmista.&rdquo;</em></p><p>Vuosiraportissa on mielenkiintoinen oheinen toteamus:</p><p>&ldquo;<em>European security services have observed the suspicious behaviour of Russian civilian vessels for some time. While it used to be research vessels that attracted attention, an increasing number of ordinary civilian vessels belonging to Russian companies and flying the Russian flag are now being monitored. <u>The Russian civilian fleet and its activities are a potential security threat.</u></em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Euroopan turvallisuuspalvelut ovat havainnoineet jo jonkin aikaan venäläisten siviilialusten epäilyttävästä käyttäytymisestä. Kun tavanomaiset [venäläiset] tutkimusalukset herättivät huomiota, kasvava määrä tavanomaisia venäläisyhtiöille kuuluvia Venäjän lipun alla purjehtivia tavallisia siviilialuksia ovat nyt tarkkailun alaisia. <u>Venäjän siviililalukset ja niiden toiminta ovat mahdollinen turvallisuusuhka.</u></em>&rdquo;</p><p>Virolaisraportin mukaan Venäjä käyttää siviilialuksia tiedusteluun mm. läntisillä sotilaallisilla testialueilla, tukikohtien läheisyydessä ja läntisten sotaharjoitusten yhteydessä. Kun aikanaan Puolustusvoimat esti venäläisen koulutusaluksen pääsyn Ahvenanmaalle Zapad-harjoituksen aikana 18.-20.9.2017, vihje lienee tullut läntisistä lähteistä <u>(</u><u><a href="https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201709082200381912">Iltalehti 8.9.2017</a></u>). Pääesikunta ei kommentoinut ymmärrettävästi päätöstä.</p><p>Itse käsittelin venäläislaivoista mahdollisesti peräisin olevaa Zapad-harjoituksen aikana tapahtunutta signaalihäirintää blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Mikä on Suomen puolustuskyky Venäjän elektronista sodankäyntiä vastaan?</em>&rdquo; (<u><a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264202-mika-on-suomen-puolustuskyky-venajan-elektronista-sodankayntia-vastaan">US-blogi 15.11.2018</a></u>).</p><p>Norjan ulkomaan tiedustelupalvelun (Etterretningstjenesten) vuosiraportti 2019:</p><p>&rdquo;<em><u>Trusselen er størst fra Kina og Russland.</u></em>&rdquo;</p><p>&rdquo;<em><u>Russiske aktører pose</u> a significant impact <u>trussel mot norske interesser</u>, mens kinesiske aktører blir mer aktive i bruken av virkemidler overfor vestlige samfunn.</em>&rdquo; (<u><a href="https://forsvaret.no/fakta_/ForsvaretDocuments/fokus2019_web.pdf">Fokus 2019</a></u>).</p><p>Vapaa suomennos konesuomennosta käyttäen:</p><p>&rdquo;<em><u>Kiina ja Venäjä uhkaavat [Norjaa] eniten</u></em><u>.</u>&rdquo;</p><p>&rdquo;<em><u>Venäjän toiminta</u> on merkittävä vaikuttava <u>uhka Norjan eduille</u>, mutta Kiinan toiminta tulee olemaan vaikuttavampaa länsimaisissa yhteiskunnissa [yleensä].</em>&rdquo;</p><p>Ruotsin puolustusvoimien radiolaitoksen FRA vuosiraportti 2016:</p><p>&rdquo;<em>Säkerhetspolisen pekar fortsatt på att det finns statliga aktörer som bedriver olaglig underrättelseverksamhet mot Sverige. Det är framför allt <u>Rysslands agerande som oroar.</u></em>&rdquo;</p><p>&rdquo;<em>Flera länder har tillfört nya militära förmågor i Sveriges närområde. FRA har under året rapporterat om förändringar i den taktiska militära närvaron runt Östersjön. Vi följer löpande händelser och bidrar med bedömningar kring motiv bakom den förändrade utländska militära närvaron.</em></p><p><em>Mot bakgrund av den höga militära aktiviteten i närområdet har vi, genom bland annat flyg &shy; och fartygsburen signalspaning, kunnat upprätthålla en fortsatt kvalificerad produktion till signalreferensbiblioteket (SRB). Informationen i SRB ger Försvarsmakten stöd att identifiera andra länders militära fartyg, flygplan och fordon.</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.fra.se/download/18.60b3f8fa16488d849a5102/1531472484265/FRA-arsrapport-2016.pdf">FRA Årsrapport 2016</a></u>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Turvallisuuspoliisi huomauttaa edelleen, että on olemassa valtiollisia toimijoita, jotka harjoittavat laitonta tiedustelutoimintaa Ruotsia vastaan. Ennen kaikkea <u>Venäjän käyttäytyminen on huolestuttavaa</u>.</em></p><p>&rdquo;<em>Useat maat ovat lisänneet sotilaallisia voimaansa Ruotsin lähialueella. FRA on raportoinut kuluneen vuoden aikana Itämeren sotilaallisen läsnäolon taktisista muutoksista. Seuraamme tapahtumia jatkuvasti ja arvioimme ulkomaisen sotilaallisten läsnäolon muutosten motiiveja.</em></p><p><em>Lähialueilla tapahtuva voimistunut sotilaallinen toiminta huomioiden olemme voineet ylläpitää mm. jatkuvaa ilma- ja merialusten signaalitiedustelua, olemme voineet alituisesti ylläpitää laadukasta signaalireferenssikirjaston (SRB) aineistoa. SRB:n aineisto antaa Ruotsin puolustusvoimille tukea muiden maiden sotilasalusten, ilma-alusten ja ajoneuvojen tunnistamiseen.</em>&rdquo;</p><p>Ruotsi siis uskaltaa vuosiraportissa todeta, että sen Itämeren päällä suoritettavilla tiedustelulennoilla ja maa-asemilla kartutetaan mm. venäläisalusten signaalitietoja. Ruotsi toteuttaa nuo tiedustelulennot transponderit päällä.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Suomen puolustusvoimille ei siis ole sallittua kirjoittaa Venäjästä sellaista, mitä Tanskan, Viron, Norjan ja Ruotsin sotilaalliset tiedustelut voivat kirjoittaa ja mikä niille on sallittua. Suomen puolustusvoimille ei ole sallittua nimetä Venäjää ja sen sotilaallista käyttäytymistä suoranaiseksi uhaksi vastaavasti kuin Tanskan, Viron, Norjan ja Ruotsin puolustusvoimat voivat.&nbsp;</p><p>Kielto on poliittinen. Sen vuoksi Suomi poikkeaa verrokkimaistaan ja osaltaan sen takia myös Suomen sotilaallisen tiedustelulta on kielletty antaa niitä tietoja julkisuuteen, mitä verrokkimaiden sotilastiedustelut voivat antaa.&nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen Puolustusvoimissa sotilastiedustelua hoitaa Puolustusvoimien tiedustelulaitos. Laitoksella ei ole omia internetsivuja, vaan pelkästään lyhyt esittely Puolustusvoimien sivuilla (PVTIEDL).

Tiedustelulaitos on Pääesikunnan alainen laitos, joka seuraa, analysoi ja raportoi sotilasstrategista ja lähialueen sotilaallista tilannetta. Tiedustelulaitoksen tehtäviä ovat muun muassa vastuu puolustushallinnon paikka- ja olosuhdetietopalvelusta, sotilastiedustelu- ja turvallisuustoimintojen täydennyskoulutus sekä kriisinhallintaoperaatioiden tukeminen.” Puolustusvoimien PVTIEDL-sivu kirjaa.

Tiedustelulaitoksen organisaatio, vahvuus, seurattavat kohteet ja toimintatavat eivät ole julkista tietoa. Laitosta leimaa salamyhkäisyys.

Tiedustelulaitosta johtaa kommodori Juhani Karjomaa, joka on ollut virassaan melko tarkasti vuoden päivät 1.4.2018 alkaen.

Suomen sotilastiedusteluun liittyen Pääesikunnassa on myös Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö. Tasavallan presidentti nimitti vastikään 18.1.2019 uudeksi tiedustelupäälliköksi prikaatikenraali Pekka Toverin (HS 18.1.2019).

Aikaisempi tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri Harri Ohra-aho valittiin puolestaan neuvottelevaksi virkamieheksi puolustusministeriöön 1. toukokuuta alkaen. Asiasta uutisoitiin helmikuun lopulla (MTV3 28.2.2019), kun Pekka Toverin virka Ohra-ahon korvaajana oli varmistunut. Tehtävään järjestettiin avoin haku, jossa uutta virkaa haki yhteensä 17 henkilöä.

Ohra-ahon uusi virka liittyy sotilastiedusteluun, kun nyt uusi tiedustelulaki on astumassa voimaan. Kyse näissä kahden henkilön henkilöjärjestelyissä on uudesta tiedustelulainsäädännöstä ja puolustushallinnon valmistautumisesta lainsäädännön mahdollistamiin uusiin verkkotiedustelutehtäviin.

Ohra-aho ohitti valinnassa mm. tiedustelupäällikköedeltäjänsä Georgij Alafuzoffin, joka toimi aikaisemmin Euroopan unionin sotilastiedustelun (Military Staff of the European Union, EUMS, The Intelligence Directorate, INT) päällikkönä.

Alafuzoffin kohtalo nimityksessä lienee ollut iän lisäksi Venäjä-mielisyys ja omintakeiset Venäjä-käsitykset, jota hän on osoittanut liikaa tiedustelutoimissaan Brysselissä ja yhä edelleen sivuun siirtymisen jälkeenkin (esim. South Front 2.11.2018). Alafuzoffinin Venäjän toimia ymmärtävät kannanotot ovat saaneet kiitosta Venäjällä (Тасс 30.10.2018).

Uskallan väittää, että  Alafuzoff sinetöi kohtalonsa läntisissä tiedustelupiireissä jo vuonna 2014 heti Venäjän Krimin valloituksen jälkeen: ”EU:n tiedustelujohtaja: Venäjä ei ole asemoitunut sotilaallisesti Ukrainaan” (Yle 14.4.2014).

Alafuzoff oli Halosen Venäjä-mielisen ulkopolitiikan ilmentymä ja luojan kiitos, että hänestä on viimein päästy tiedusteluasioissa eroon lopullisesti. Kauan se kyllä kesti.

                                                                                        ****

Tiedustelupäällikkö Ohra-aho tuli meille tutuksi, kun Helsingin Sanomat kirjoitti jutun Suomen sotilastiedustelun avoimuudesta. Kyse oli vuodatetuista tiedoista, jotka Suomen signaalitiedustelua harjoittavassa tiedustelulaitoksen alaisessa Viestikoekeskuksessa oli määrätty salaisiksi (HS 16.12.2017).

Helsingin Sanomien jutun pohjalta asia nousi median ykkösaiheeksi viikkojen ajaksi. Myös poliisi alkoi tutkia tietovuotoa, joka ei vieläkin kesken lähes puolentoista vuoden jälkeen.

Hitaita ovat siis poliisin tutkintakiireet merkittävissäkin asioissa.

Kenraalimajuri Ohra-aho ei ollut ainakaan vielä vuoden 2017 lopulla halukas lisäämään sotilastiedustelun avoimuutta. Helsingin Sanomien haastattelussa hän totesi Puolustusvoimien olevan kriisiorganisaatio, joka on rakennettu äärimmäisiä poikkeusoloja varten. Hänen mukaansa tietojen julkisuutta peilataan tätä vasten eikä tiettyjä asioita siksi kerrota. Esimerkiksi sotilastiedustelun budjetti kertoisi Ohra-ahon mukaan heti Suomen sotilastiedustelun suorituskyvystä (HS 21.12.2017).

Ohra-ahon mukaan siis Puolustusvoimien julkisuutta peilataan äärimmäisiä poikkeusoloja varten, ei tavanomaista rauhanoloa varten.

Totta kai voisimme kertoa enemmän, sotilastiedustelulla ei ole mitään sitä vastaan. Mutta se on erittäin vahvan harkinnan takana, koska suorituskykymme ei saa paljastua. Lähtökohtaisesti kaikki raporttimme ovat tavallaan salassa pidettäviä, ja niiden tekeminen julkiseksi vaatii aivan erityistä huomiota.” (HS 21.12.2017).

Ohra-ahon mukaan siis Puolustusvoimien sotilastiedustelu voisi kertoa enemmän, mutta suorituskyky ei saa paljastua.

Ohra-aho mainitsi Helsingin Sanomien jutussa Norjan tiedustelupalvelun esimerkkinä organisaatiosta, joka julkaisee informatiivisia selvityksiä omasta toiminnastaan. Ohra-ahon mukaan Suomenkin sotilastiedustelu voisi alkaa julkistamaan Suojelupoliisin tavoin vuosikertomusta, mutta se vaatisi kuitenkin lisää resursseja, jotta asiakirjat voitaisiin ”sanitoida” eli puhdistaa salaisesta tiedosta.

Ohra-aho siis ilmoitti joulukuussa 2017, että Norjan tiedustelupalvelun kaltaisten vuosiraporttien tuottaminen Suomen sotilaalliselle tiedustelulle on vain budjettikysymys. Siis pelkästään rahakysymys.

Jo tässä vaiheessa on Ohra-aholle syytä kertoa Norjan vuosittain julkaistavista tiedusteluraporteista, että niiden tuottaminen ei edellytä mitään puhdistamista salaisesta tiedosta.

Lisäksi sen laatuisten vuosiraporttien laatiminen, mitä Norjan tiedustelupalvelu tuottaa ja joista enemmän jäljempänä tässä blogikirjoituksessa, ovat kustannuksiltaan muutamia kymmeniä tuhansia euroja. Jos Suomen sotilastiedustelun suuruus ei ole ihan vain muutaman kymmenen tuhannen euron luokkaa, ei uusia budjettivaroja edellytetä. Tuollaisia raportteja Suomen sotilaallisen tiedustelun pitää kyetä laatimaan ruinaamatta lisää budjettirahaa. Suojelupoliisikin kykenee.

                                                                                        ****

Verrataanpa Suomen sotilastiedustelua lähimpien verrokkimaittemme sotilastiedusteluihin. Otan tässä verrokkimaiksi Tanskan, Viron, Norjan ja Ruotsin, jotka ovat Nato-maita Ruotsia lukuun ottamatta. Verrattaessa Suomen sotilastiedustelun julkisuutta näiden pohjoismaisten verrokkimaiden sotilastiedustelujen julkisuuteen, erot ovat varsin suuret.

Pohjoismaista Islannissa ei ole omaa sotilastiedustelua eikä pysyvää armeijaa, siksi tilalla verrokkimaana on Viro. Islanti on kuitenkin Nato-maa.

Suomi ei ole juurikaan uudistunut sotilastiedusteluaan yhtään tai olleenkaan kylmän sodan ajoista. En puhu nyt tiedustelutekniikasta ja tiedustelumenetelmistä vaan toimimisesta muuttuneessa maailmassa ja yhteiskunnassa. Tosin tiedustelutekniikassakin vasta nyt Suomi on uuden tiedustelulainsäädännön myötä pääsemässä kiinni verkkotietoihin.

Täysin suljetun laitoksen on mahdoton uudistua kohti nykyaikaa, se on selvää. Suljetuilla laitoksilla on tapana ylihierarkisoitua. Suljetut ja muusta yhteiskunnasta erillään olevat laitokset ovat uudistuskyvyttömiä. Entinen Neuvostoliitto on hyvä esimerkki. Ulkoinen paine ei muodostanut tarvetta yhteiskunnan laitoksien uudistuksille. Yhden henkilön yksioikoiset näkemykset laitosorganisaatiossa saattoivat jumittaa tarpeellisia uudistuksia vuosikymmeniä.

Suomen sotilaallisen tiedustelun julkisuuden uudistushaluttomuus ilmeni myös tiedustelulakien valmistelun yhteydessä, kun Ohra-aho kävi esittelemässä näkemyksiään eduskunnassa.

Tanskassa, Virossa, Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa sotilastiedustelu on organisoitu eri tavoin riippuen muun muassa siitä, kuuluuko saman laitoksen sisään kansallisen turvallisuuden uhkia torjuen myös sisäisen ja ulkoisen tiedustelun tehtäviä.

Suomessa ikään kuin sisäisen turvallisuuden mutta myös kansallisen turvallisuuden tiedustelutehtäviä hoitaa Suojelupoliisi (Supo). Suomen kaksi tiedustelulaitosta ovat siis Puolustusvoimien tiedustelulaitos ja Supo.

Tanskassa Suomen Puolustusvoimien tiedustelulaitosta vastaa kutakuinkin Forsvarets Efterretningstjeneste (FE) ja Supoa Politiets Efterretningstjeneste (PET).

Virossa Suomen Puolustusvoimien tiedustelulaitosta vastaa kutakuinkin Välisluureamet (Välisluureamet) ja Supoa Kaitsepolitseiamet (Kapo).

Norjassa Suomen Puolustusvoimien tiedustelulaitosta vastaa kutakuinkin Etterretningstjenesten (Etterretningstjenesten) ja Supoa Politiets sikkerhetstjeneste (PST). Norjassa on myös puolustusvoimien pääesikunnan alainen Forsvarets sikkerhetsavdeling (FOST, vanha FSA), joka on puolustusvoimien tiedustelu- ja vastavakoilu. Organisaatiolla ei ole omia sivuja eikä sen toiminnasta juurikaan löydy julkisia tietoja.

Norjassa digitaalista tietoturvallisuutta hoitaa Nasjonal sikkerhetsmyndighet (NSM), jonka vastuulla on kyberturvallisuus mukaan lukien myös sotilaallinen kyberturvallisuus.

Ruotsissa sotilastiedustelu on hajautetumpaa. Suomen Puolustusvoimien tiedustelulaitosta vastaa kutakuinkin Militära underrättelse- och säkerhetstjänsten (MUST) ja sen kolme toimistoa (Kontoret för särskild inhämtning, KSI, Underrättelsekontoret, UNDK ja Säkerhetskontoret, SÄKK). Ruotsissa signaalitiedustelua suorittaa Försvarets radioanstalt (FRA), mitä Suomessa vastaa tiedustelulaitoksen alainen Viestikoekeskus. Supoa vastaa Säkerhetspolisen (Säpo). Ruotsissa sotilaallinen tiedustelu on tässä kirjoituksessa mainituista verrokkimaista viranomaishajautetuinta.

Venäjällä Suomen Puolustusvoimien Tiedustelulaitosta vastaa kutakuinkin tiedustelupäähallinto GRU, joka nykyisin on GU (Главное управление Генерального штаба Вооружённых сил Российской Федерации,  ГУ ГШ ВС РФ, entinen Главное разведывательное управление, ГРУ ГШ ВС РФ). Supoa kutakuinkin vastaa Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB (Федеральная служба безопасности, ФСБ).

Edellä mainitut vastaavuudet ovat karkeita ja suurpiirteisiä, koska hallintorakenteet ja niille sälytetyt tehtävät ovat kussakin maassa omansa. Esimerkiksi Venäjällä FSB:lle kuuluu rajavalvonta.

                                                                                        ****

Verrataanpa hieman Suomen Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen ja muun sotilaallisen tiedustelun avoimuutta edellä mainittujen neljän verrokkimaan sotilastiedustelulaitosten avoimuuteen.

Avoimuus ei ole koskaan itsetarkoitus, kuten ei myöskään salaaminen.

Kun tiedustelulait astuvat Suomessa voimaan, on myös sotilastiedustelun saatettava avoimuus meidän verrokkimaiden tasolle.

Uuden tiedustelulain uudet tiedusteluvaltuudet edellyttävät uutta avoimuutta, jotta tiedusteluorganisaatio instituutiona kykenee saamaan demokratiassa oikeutensa ja oikeutuksensa. Kyse on hyväksyttävyydestä. Tämä koskee myös sotilaallista tiedustelua.

Paljon muutosta ei tarvita, mutta tarvitaan kuitenkin. Suurimmat haasteet taitavat olla sotilasvirkamiesten asenteessa, jotka eivät ole oppineet Suomessa vieläkään olemaan julkisuudessa antamassa tietoja.

Ohra-ahon julkisuudessa esittämät perusteet kaiken kattavalle salaamiselle ovat hieman eriskummallisia ja omintakeisia (esim. HS 21.12.2017, HS 26.12.2018 ja Ruotuväki 27.2.2019).

Asioiden salaamiselle pitää olla aina perusteet. Kukaan ei toki vaadi esimerkiksi Puolustusvoimien viestintälaitokselta keskeisen operatiivisen tiedon tai suorituskyvyn julkistamista.

Suomen sotilaallisen tiedustelun on syytä ottaa mallia Suposta, joka julkistaa raportteja sekä runsaasti tiedotteita (Supo, tiedotteet). Supon päällikkö Antti Pelttari on hyvänä esiintyjänä ollut valmis pyydettäessä esiintymään julkisuudessa lisäten luottamusta Supoon ja sen toiminnan oikeutukseen.

Suojelupoliisi tekee vuosittain yli sata strategista analyysiraporttia. Esimerkiksi kansallisen turvallisuuden vuoden 2018 katsaus julkaistiin viime joulukuussa (Kansallisen turvallisuuden katsaus 2018).

Neljässä vertailumaassa sotilaallisilla tiedusteluilla ovat omat edellisessä luvussa linkitetyt internetsivut (FE, Välisluureamet, Etterretningstjenesten ja FRA) ja vain Ruotsin sotilaallisella tiedustelu- ja turvallisuuspalvelulla (MUST) ovat sivut puolustusvoimien sivujen alla. Kyseiset tiedusteluorganisaatiot julkaisevat vuoisraportteja ja muuta kirjallista aineistoa tiedotteineen. Tiedustelut pitävät tiedotustilaisuuksia ja julkistamistilaisuuksia, joista parhaimpana on Norjan käytäntö.

Norjan puolustusvoimien tiedustelupalvelunpäällikkö kenraaliluutnantti Morten Haga Lunde piti viimeksi helmikuussa erinomaisen tilaisuuden, jossa käytiin läpi vuosiraportin sisältöä sekä yksityiskohtaisesti todisteita Venäjän GSM-signaalihäirinnästä Naton Trident Juncture 2018 -sotaharjoituksen yhteydessä (Oslo Militære Samfund 12.2.2019).

Suomessa Puolustusvoimien tiedustelulaitos eikä muu sotilaallinen tiedusteluorganisaatio toimita mitään näistä toimista. Ei yhtään mitään. Puolustusvoimien tiedustelulaitoksella ei ole edes omia internetsivuja, mistä vastaavana esimerkkinä Venäjän GU. Sen sijaan Yhdysvalloissakin keskeisellä ulkoisilla ja sotilaallisilla tiedusteluorganisaatioilla ovat sentään omat sivut (CIA, DIA, NSA, ATF jne.)

                                                                                        ****

Tanskan puolustusvoimien tiedustelupalvelu FE:n (Forsvarets Efterretningstjeneste) tuorein 60-sivuinen vuosiraportti löytyy tiedustelupalvelun omilta internetsivuilta (Efterretningsmæssig Risikovurdering 2018). Raportin etusivu on kuvassa 1.

Viron ulkomaan tiedustelupalvelun (Välisluureamet) tuorein 72-sivuinen vuosiraportti löytyy tiedustelupalvelun omilta internetsivuilta (International Security and Estonia 2019). Raportin etusivu on kuvassa 2.

Norjan tiedustelupalvelun (Etterretningstjenesten) tuorein 53-sivuinen vuosiraportti löytyy tiedustelupalvelun omilta internetsivuilta (Fokus 2019). Asiakirjan alaotsikko on ”Etterretningstjenestens vurdering av aktuelle sikkerhetsutfordringer”, mikä on kutakuinkin suomennettuna ”Tiedustelupalvelun arvio ajankohtaisista turvallisuushaasteista”. Raportin etusivu on kuvassa 3.

Kaikki oheiset kolme sotilaallisen tiedustelun vuosiraporttimaata ovat Nato-maita.

Ruotsin sotilaallisen tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu MUST:n (Militära underrättelse- och säkerhetstjänsten) viimeisen 44-sivuisen vuosiraportin löysin vuodelta 2016 (Årsöversikt 2016). Raportin etusivu on kuvassa 4. Myös esimerkiksi vuoden 2009 36-sivuinen raportti löytyy verkosta (Årsrapport säkerhetstjänst 2009) kuten myös 46-sivuinen vuoden 2008 raportti (Årsrapport säkerhetstjänst 2008). Ruotsin puolustusvoimien radiolaitos FRA:n (Försvarets radioanstalt) viimeisen 28-sivuisen vuosiraportin löysin vuodelta 2016 (Årsrapport 2016). Raportin etusivu on kuvassa 5.

Verrokkimaamme sotilaalliset tiedustelupalvelut antavat siis sellaista tietoa julkisuuteen, jota Suomen sotilaallinen tiedustelu ei halua antaa, ei kykene antamaan ja tai ei ole sallittu antamaan. Ei ole koskaan antanut.

Mistä on kysymys, kun sotilaallinen tiedustelumme elää edelleen eri maailmoissa kylmän sodan ajan tyyliin verrattuna tärkeimpiin verrokkimaihimme?

Kyse on Venäjästä.

                                                                                        ****

Venäjän lisäksi kyse on todennäköisesti myös vähäisistä Suomen sotilaallisen tiedustelun voimavaroista ja siitä johtuvista tiedustelun puutteista, mihin viittaa Ohra-ahon Helsingin Sanomille joulukuussa 2017 antama kommentti. Jos tiedustelu ei ole kunnossa, ei siitä haluta antaa pienintäkään tietoa.

Kenraalimajuri Ohra-ahon ”Suomenkin sotilastiedustelu voisi alkaa julkistamaan Suojelupoliisin tavoin vuosikertomusta, mutta se vaatisi kuitenkin lisää resursseja” -kommentti Helsingin Sanomissa (HS 21.12.2017) osoittaa, ettei varoja ole todellakaan paljon, jos muutaman kymmen tuhannen euron ja muutaman kymmenen sivun vuosiraportin laatiminen edellyttäisi jo lisärahoitusta valtion budjetista.

Sinänsä tuo Ohra-ahon rahapula kuulostaa erikoiselta, kun Suomi kuitenkin osti Lockheed Martinilta vuonna 2010 Dragon Shield -signaalitiedustelujärjestelmän, jonka sijoittaminen uuteen Airbusin Casa C-295M -kuljetuskoneeseen (CC-1) maksoi investointina alkuperäisbudjettitietojen mukaan 112 miljoonaa euroa.

Kenraalimajuri Ohra-ahon ”Totta kai voisimme kertoa enemmän, sotilastiedustelulla ei ole mitään sitä vastaan. Mutta se on erittäin vahvan harkinnan takana, koska suorituskykymme ei saa paljastua. ” -kommenttiin Helsingin Sanomissa (HS 21.12.2017) voidaan puolestaan todeta, ettei sotilastiedustelulta edellytetä muuta julkistettavaksi kuin mitä uusi tiedustelulaki edellyttää ja mitä muut läntiset Suomen verrokkimaat julkaisevat vuosiraporteissaan ja muissa tapauskohtaisissa selvityksissään. Tässäkään asiassa Suomi ei voi jäädä muista länsimaista jälkeen.

Tapauskohtaisista selvityksistä hyvä esimerkki on Norjan tiedustelupalvelun julkaisemat todisteet Venäjän GPS-signaalihäirinnästä pohjoisessa Trident Juncture 2018 -sotaharjoituksen yhteydessä. Olen käsitellyt noita todisteita tarkemmin blogikirjoituksessa otsikolla ”Norja kykeni toimittamaan Venäjälle todisteet GPS-häirinnästä - Suomi ei kyennyt” (US-blogi 24.3.2019).

Kukaan ei pyydä Puolustusvoimia avaamaan esimerkiksi Suomen Dragon Shield -signaalitiedustelujärjestelmää ja kuinka monta työasemaa ympäri maata on 12 aseman enimmäismäärästä, mutta signaalitiedustelustakin on voitava laatia vuosiraportti kuten Ruotsikin on laatinut (FRA Årsrapport 2016).

Ehkäpä pitää vielä jonain päivänä kirjoittaa yksityiskohtainen blogikirjoitus noista työasemista ja muutoinkin Suomen Dragon Shield -signaalitiedustelujärjestelmästä.

                                                                                        ****

Kyse on siis Venäjästä, miksi Suomen sotilaallinen tiedustelu poikkeaa tavoiltaan verrokkimaittemme sotilaallisista tiedusteluista. Mistä tahansa sotilaallisesta asiasta puhuttaessa Suomelle kyse on aina tavalla tai toisella Venäjästä.

Suomeen ei Lindbergin mukaan kuitenkaan kohdistu välitöntä uhkaa, minkä vuoksi suurta määrää puolustusvoimien joukkoja ei ole syytä pitää kohotetussa valmiustasossa.” (Kauppalehti 11.11.2014).

Venäjä ei ole tehnyt Suomen suuntaan mitään sellaista, joka olisi akuutti uhka tällä hetkellä.” vastasi Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg Ylen ykkösaamussa keväällä neljä vuotta sitten, kun häneltä kysyttiin Venäjän uhasta Suomelle (MTV3 11.4.2015).

Mitä sitten vuonna 2015 muualla lännessä ajateltiin?

Nato-kenraali: ’Venäjä on uhka’” (Iltalehti 4.8.2015). ”Breedloven tylyt terveiset suomalaisille voi tiivistää kolmella sanalla: Venäjä on uhka.” Iltalehden juttu jatkaa. Yhdysvaltalainen kenraali Philip M. Breedlove oli vuonna 2015 Naton korkein sotilasjohtaja Euroopassa.

Kenraali Jarmo Lindberg toteaa Lännen Median haastattelussa, ettei Suomeen kohdistu tällä hetkellä suoraa sotilaallista uhkaa.” (Verkkouutiset 10.3.2018).

Puolustusvoimien komentaja: Venäjä harjoitteli maan puolustamista Zapad-sotaharjoituksessa” oli uutisotsikko Ylen sivuilla marraskuussa 2017 (Yle 14.11.2017). ”Mittakaavaltaan Zapad 17 -harjoitus oli saman suuruinen kuin 2013 harjoitus. Tässä harjoituksessa skenaario oli puolustuksellinen.

Lindberg on ollut ainoa länsimaisen armeijan komentaja, joka on nähnyt Venäjän vuoden 2017 Zapad-harjoituksen puolustuksellisena. Kukaan armeijakomentaja ei ole jakanut Lindbergin näkemystä lännessä.

Puolustusvoimat komentajansa suulla torjui Venäjän uhkia käyttämällä termejä ”välitöntä”, ”akuuttia” tai ”suoraa”.

Kylläpä on välillä lapsellista ja suorastaan koomista tämä Suomen Puolustusvoimien Venäjä-touhu.

Suomen ulkopoliittinen johto puolustusministerin suulla on puolestaan todennut seuraavaa:

Jos uhka määritellään, niin että se on yhtä kuin kyky plus tahto, niin siinä mielessä Venäjä ei ole meille uhka. Venäjällä on sotilaallinen kyky uhata meitä, jos se niin haluaa, mutta en ole nähnyt sellaista tahtoa Venäjän johdossa.” (Ilta-Sanomat 17.7.2017).

Noin uhan vakavuutta ei voida määritellä eikä yksikään muu länsimaa uhan vakavuutta noin määrittele, koska kyvykkyys on pysyvä ja pitkäaikainen olotila, kun puolestaan halukkuus voi muuttua kahdessa sekunnissa. Kremlissä jostakin maasta voi tulla vihollistaho kahdessa sekunnissa. Uhkien määrittely ja uhkiin varautuminen tulee siis perustua mahdollisen vihollistahon kyvykkyyteen eikä halukkuuteen väljentävänä tekijänä.

                                                                                        ****

Puolustusvoimilla ei ollut tapana kylmän sodan aikana nimetä Neuvostoliittoa mitenkään eikä missään ja kaikkien vähiten missään negatiivisessa sävyssä. Neuvostoliitto ei ollut Suomen Puolustusvoimille etenkään nimetty uhka.

Neuvostoliiton nimeäminen Suomelle sotilaalliseksi uhaksi, vaikka mailla ei olisi ollut keskinäistä YYA-sopimusta, olisi ollut ”politikointia”, mikä ei ollut sallittua Puolustusvoimille. Ulkopolitiikan ja puolustuspolitiikan välisen rajan tuli olla ylittämätön. Ulkopolitiikka kuului täysin politiikoille ja puolustus täysin Puolustusvoimille edellä mainitun ehdon puitteissa.

Politikointi on Suomen Puolustusvoimille edelleen kiellettyä itänaapurin suhteen, vaikka Neuvostoliitto on kuollut ja kuopattu jo kohta 30 vuotta sitten.

Ette löydä mistään asiakirjasta ettekä mistään internethausta julkista mainintaa, jossa Puolustusvoimat tai sen edustaja ja kaikkein vähiten sen komentaja toteaisi Venäjän muodostavan Suomelle minkäänlaista uhkaa.

Edelleenkin Suomen Puolustusvoimilta on kielletty minkäänlaiset kannanotot minkäänlaisessa muodossa, jossa todettaisiin Venäjän muodostavan Suomelle uhkaa missään muodossa.

Tuosta ajattelutavasta on syntynyt Puolustusvoimien todellisten uhkakuvien kehittämiselle ylivoimainen haaste.

Puolustusvoimat ei voi laatia tiedustelun julkaisuja ja vuosiraportteja, joissa Venäjä todettaisiin vastaavalla tavalla uhaksi kuin mitä verrokkimaamme laatimissa raporteissa todetaan.

Vain Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimusraporteissa Venäjä totuutta voidaan todeta hieman - mutta vain hieman - jonkinlaisena uhkatekijänä Suomelle.

                                                                                        ****

Tässä luvussa on poimintoja Tanskan, Viron ja Norjan tiedusteluvuosiraporttien Venäjä-kirjauksista ja Ruotsin signaalitiedustelua harjoittavan FRA:n sivuilta muuta mielenkiintoista signaalitiedusteluun liittyen.

Vuosiraporteissa yhteinen tavoite on uhkien - mahdollisten uhkien - nimeäminen. Noissa vuosiraporteissa uhka numero yksi on Venäjä ja kakkosena tulee Kiina tai terrorismi. Norjan, Tanskan ja Viron tiedusteluvuosiraporteissa Venäjää uhkatekijänä on käsitelty laaja-alaisesti ja monipuolisesti.

On kuitenkin selvää, että vuosiraportit ovat yleisluonteisia ilman yksityiskohtaista tietoa, mutta edes noitakaan kirjauksia ei Suomen Puolustusvoimat voisi Venäjästä kirjoittaa. Puhumattakaan, että sotilaallinen tiedustelua harjoittava Puolustusvoimien tiedustelulaitos Puolustusvoimien alla voisi kirjoittaa noin Venäjästä poliittisten syiden vuoksi.

Tanskan puolustusvoimien tiedustelupalvelun FE:n vuosiraportti 2018:

Rusland anvender påvirkningskampagner til at øve indflydelse på interne politiske forhold i vestlige lande, og de vil være en stigende trussel, også mod Danmark. Østersøregionen er fortsat præget af spændingerne mellem NATO og Rusland. Det er usandsynligt, at Rusland med overlæg vil tage militære initiativer, der med fører høj risiko for en direkte militær konflikt med NATO, der står samlet. Rusland vil fortsat være en betydelig sikkerhedspolitisk udfordring for Vesten og Danmark.” (Efterretningsmæssig Risikovurdering 2018).

Vapaa suomennos konesuomennosta avuksi käyttäen:

Venäjä käyttää operaatiota vaikuttaakseen länsimaiden sisäpolitiikkaan, ja ne ovat kasvava uhka myös Tanskalle. Itämeren alueella Naton ja Venäjän väliset jännitteet ovat edelleen erityisiä. On epätodennäköistä, että Venäjä ryhtyy tarkoituksellisesti sotilaallisiin toimiin, joista on suuri vaara syntyä suora sotilaallinen konflikti Naton kanssa. Venäjä on edelleen merkittävä turvallisuuspoliittinen haaste lännelle ja Tanskalle.

Viron ulkomaan tiedustelupalvelun (Välisluureamet) vuosiraportti 2019:

The report deals with different aspects of Russia as a military threat. (International Security and Estonia 2019).

Vapaasti suomennettuna:

Vuosiraportti käsittelee Venäjän sotilaallista uhkaa eri näkökulmista.”

Vuosiraportissa on mielenkiintoinen oheinen toteamus:

European security services have observed the suspicious behaviour of Russian civilian vessels for some time. While it used to be research vessels that attracted attention, an increasing number of ordinary civilian vessels belonging to Russian companies and flying the Russian flag are now being monitored. The Russian civilian fleet and its activities are a potential security threat.

Vapaasti suomennettuna:

Euroopan turvallisuuspalvelut ovat havainnoineet jo jonkin aikaan venäläisten siviilialusten epäilyttävästä käyttäytymisestä. Kun tavanomaiset [venäläiset] tutkimusalukset herättivät huomiota, kasvava määrä tavanomaisia venäläisyhtiöille kuuluvia Venäjän lipun alla purjehtivia tavallisia siviilialuksia ovat nyt tarkkailun alaisia. Venäjän siviililalukset ja niiden toiminta ovat mahdollinen turvallisuusuhka.

Virolaisraportin mukaan Venäjä käyttää siviilialuksia tiedusteluun mm. läntisillä sotilaallisilla testialueilla, tukikohtien läheisyydessä ja läntisten sotaharjoitusten yhteydessä. Kun aikanaan Puolustusvoimat esti venäläisen koulutusaluksen pääsyn Ahvenanmaalle Zapad-harjoituksen aikana 18.-20.9.2017, vihje lienee tullut läntisistä lähteistä (Iltalehti 8.9.2017). Pääesikunta ei kommentoinut ymmärrettävästi päätöstä.

Itse käsittelin venäläislaivoista mahdollisesti peräisin olevaa Zapad-harjoituksen aikana tapahtunutta signaalihäirintää blogikirjoituksessa otsikolla ”Mikä on Suomen puolustuskyky Venäjän elektronista sodankäyntiä vastaan?” (US-blogi 15.11.2018).

Norjan ulkomaan tiedustelupalvelun (Etterretningstjenesten) vuosiraportti 2019:

Trusselen er størst fra Kina og Russland.

Russiske aktører pose a significant impact trussel mot norske interesser, mens kinesiske aktører blir mer aktive i bruken av virkemidler overfor vestlige samfunn.” (Fokus 2019).

Vapaa suomennos konesuomennosta käyttäen:

Kiina ja Venäjä uhkaavat [Norjaa] eniten.

Venäjän toiminta on merkittävä vaikuttava uhka Norjan eduille, mutta Kiinan toiminta tulee olemaan vaikuttavampaa länsimaisissa yhteiskunnissa [yleensä].

Ruotsin puolustusvoimien radiolaitoksen FRA vuosiraportti 2016:

Säkerhetspolisen pekar fortsatt på att det finns statliga aktörer som bedriver olaglig underrättelseverksamhet mot Sverige. Det är framför allt Rysslands agerande som oroar.

Flera länder har tillfört nya militära förmågor i Sveriges närområde. FRA har under året rapporterat om förändringar i den taktiska militära närvaron runt Östersjön. Vi följer löpande händelser och bidrar med bedömningar kring motiv bakom den förändrade utländska militära närvaron.

Mot bakgrund av den höga militära aktiviteten i närområdet har vi, genom bland annat flyg ­ och fartygsburen signalspaning, kunnat upprätthålla en fortsatt kvalificerad produktion till signalreferensbiblioteket (SRB). Informationen i SRB ger Försvarsmakten stöd att identifiera andra länders militära fartyg, flygplan och fordon.” (FRA Årsrapport 2016).

Vapaasti suomennettuna:

Turvallisuuspoliisi huomauttaa edelleen, että on olemassa valtiollisia toimijoita, jotka harjoittavat laitonta tiedustelutoimintaa Ruotsia vastaan. Ennen kaikkea Venäjän käyttäytyminen on huolestuttavaa.

Useat maat ovat lisänneet sotilaallisia voimaansa Ruotsin lähialueella. FRA on raportoinut kuluneen vuoden aikana Itämeren sotilaallisen läsnäolon taktisista muutoksista. Seuraamme tapahtumia jatkuvasti ja arvioimme ulkomaisen sotilaallisten läsnäolon muutosten motiiveja.

Lähialueilla tapahtuva voimistunut sotilaallinen toiminta huomioiden olemme voineet ylläpitää mm. jatkuvaa ilma- ja merialusten signaalitiedustelua, olemme voineet alituisesti ylläpitää laadukasta signaalireferenssikirjaston (SRB) aineistoa. SRB:n aineisto antaa Ruotsin puolustusvoimille tukea muiden maiden sotilasalusten, ilma-alusten ja ajoneuvojen tunnistamiseen.

Ruotsi siis uskaltaa vuosiraportissa todeta, että sen Itämeren päällä suoritettavilla tiedustelulennoilla ja maa-asemilla kartutetaan mm. venäläisalusten signaalitietoja. Ruotsi toteuttaa nuo tiedustelulennot transponderit päällä.

                                                                                        ****

Suomen puolustusvoimille ei siis ole sallittua kirjoittaa Venäjästä sellaista, mitä Tanskan, Viron, Norjan ja Ruotsin sotilaalliset tiedustelut voivat kirjoittaa ja mikä niille on sallittua. Suomen puolustusvoimille ei ole sallittua nimetä Venäjää ja sen sotilaallista käyttäytymistä suoranaiseksi uhaksi vastaavasti kuin Tanskan, Viron, Norjan ja Ruotsin puolustusvoimat voivat. 

Kielto on poliittinen. Sen vuoksi Suomi poikkeaa verrokkimaistaan ja osaltaan sen takia myös Suomen sotilaallisen tiedustelulta on kielletty antaa niitä tietoja julkisuuteen, mitä verrokkimaiden sotilastiedustelut voivat antaa.  

]]>
15 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273218-pohjoismaat-julkistavat-sotilastiedustelun-vuosiraportit-suomelle-ei-sallittua#comments Nato Puolustusvoimat Sotilaallinen uhka Turpo Venäjän uhka Tue, 02 Apr 2019 09:48:04 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273218-pohjoismaat-julkistavat-sotilastiedustelun-vuosiraportit-suomelle-ei-sallittua
Ylistyspuheenvuoro Ottawan sopimukselle: hyppypanos http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273060-ylistyspuheenvuoro-ottawan-sopimukselle-hyppypanos <p>Olen aina pitänyt <strong>Ottawan sopimusta</strong> hienona ideana, sillä henkilömiinojen käyttö on ongelmallista kolmannen maailman maissa ja aiheuttaa paljon harmia etenkin siviilihenkilöille. On asiallinen tavoite pyrkiä vähentämään miinakenttiä kehitysmaissa ja asettaa painetta purkaa epäinhimillisiä rakenteita. En kuitenkaan koskaan ymmärtänyt Suomen liittymistä Ottawan sopimukseen, sillä Suomessa ei esiinny samankaltaisia ongelmia kuin henkilömiinoista kärsivillä kehitysmailla. Suomelle henkilömiinat olivat pitkään yksi itsenäisyyden takuutuotteista.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Pitkään luulin, että ainoa hyötyjä Suomen liittymisestä 2012 Ottawan sopimukseen oli imperialistista valloituspolitiikkaa naapurimaitaan kohtaan harrastava itäinen naapurimaamme, mutta kuvitelmani osoittautuikin täysin vääräksi.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kun Ottawan sopimus kielsi Suomelta henkilömiinojen käytön, kului alle 10 vuotta uuden, tehokkaamman aseen julkaisemiseen. <strong>Hyppypanos</strong>. Kotimainen aseinnovaatio, joka on valmiina palauttamaan miinakauhun &ndash; todennäköisesti entistä tehokkaammin.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Maasta ponnistava hyppypanos ei tarvitse fyysistä ärsykettä laukaisuun, vaan sitä voidaan ohjata etänä, jolloin se on kestävämpi maalin määrityksen kannalta. Hyppypanoksella on myös mahdollisuus vaikuttaa useampaankin taistelijaan kuin vain yhteen, sekä sillä on isompi vaikutusala.<br />&nbsp;</p> <p>Ilman Ottawan sopimusta meillä tuskin olisi ollut näin kovaa motivaatiota kehitellä entistä tehokkaampia aseita miinakauhun palauttamiseen. Hyppypanos ei ole ristiriidassa Ottawan sopimuksen kanssa.<br /><br />Lisää tietoa uudesta aseinnovaatiosta:</p> <p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10711363">https://yle.fi/uutiset/3-10711363</a></p> <p><a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006051195.html" title="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006051195.html">https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006051195.html</a></p> <p><br /><br /><strong>Josefiina Tiirola</strong></p> <p>Yhteydenotot:</p> <p><em>janina.josefiina@windowslive.com</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen aina pitänyt Ottawan sopimusta hienona ideana, sillä henkilömiinojen käyttö on ongelmallista kolmannen maailman maissa ja aiheuttaa paljon harmia etenkin siviilihenkilöille. On asiallinen tavoite pyrkiä vähentämään miinakenttiä kehitysmaissa ja asettaa painetta purkaa epäinhimillisiä rakenteita. En kuitenkaan koskaan ymmärtänyt Suomen liittymistä Ottawan sopimukseen, sillä Suomessa ei esiinny samankaltaisia ongelmia kuin henkilömiinoista kärsivillä kehitysmailla. Suomelle henkilömiinat olivat pitkään yksi itsenäisyyden takuutuotteista.

 

Pitkään luulin, että ainoa hyötyjä Suomen liittymisestä 2012 Ottawan sopimukseen oli imperialistista valloituspolitiikkaa naapurimaitaan kohtaan harrastava itäinen naapurimaamme, mutta kuvitelmani osoittautuikin täysin vääräksi.

 

Kun Ottawan sopimus kielsi Suomelta henkilömiinojen käytön, kului alle 10 vuotta uuden, tehokkaamman aseen julkaisemiseen. Hyppypanos. Kotimainen aseinnovaatio, joka on valmiina palauttamaan miinakauhun – todennäköisesti entistä tehokkaammin.

 

Maasta ponnistava hyppypanos ei tarvitse fyysistä ärsykettä laukaisuun, vaan sitä voidaan ohjata etänä, jolloin se on kestävämpi maalin määrityksen kannalta. Hyppypanoksella on myös mahdollisuus vaikuttaa useampaankin taistelijaan kuin vain yhteen, sekä sillä on isompi vaikutusala.
 

Ilman Ottawan sopimusta meillä tuskin olisi ollut näin kovaa motivaatiota kehitellä entistä tehokkaampia aseita miinakauhun palauttamiseen. Hyppypanos ei ole ristiriidassa Ottawan sopimuksen kanssa.

Lisää tietoa uudesta aseinnovaatiosta:

https://yle.fi/uutiset/3-10711363

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006051195.html



Josefiina Tiirola

Yhteydenotot:

janina.josefiina@windowslive.com

]]>
16 http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273060-ylistyspuheenvuoro-ottawan-sopimukselle-hyppypanos#comments Hyppypanos Kansallinen Kokoomus maanpuolustus Ottawan sopimus Puolustusvoimat Sun, 31 Mar 2019 14:06:49 +0000 Josefiina Tiirola http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273060-ylistyspuheenvuoro-ottawan-sopimukselle-hyppypanos
Norja kykeni toimittamaan Venäjälle todisteet GPS-häirinnästä - Suomi ei kyennyt http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272482-norja-kykeni-toimittamaan-venajalle-todisteet-gps-hairinnasta-suomi-ei-kyennyt <p>Suomi kutsui Venäjän Suomen-suurlähettilään Pavel Kuznetsovin puhutteluun 19.11.2018.</p><p>Kutsun aihe oli Venäjän GPS-signaalihäirintä Lapissa Naton Trident Juncture 2018 -sotaharjoituksen aikana loka-marraskuun vaihteessa.</p><p>Pavel Kuznetsovin puhuttelu ulkoministeriössä oli tuloksiltaan Suomelle nolo. Kuznetsovin kiisti yksiselitteisesti GPS-häirinnän ja pyysi Suomelta todisteita häirinnästä. Venäjä tiesi tarkasti, mitä Suomella on ja mitä Suomella ei ole.</p><p>Kuznetsovin lisäksi todisteita Suomelta GPS-häirinnästä vaati koko venäläinen media kaikkein vaatimattominta uutissivustoa myöten.</p><p>&quot;<em>При этом обращено внимание, что нам не</em>&nbsp;<em>представлено какой-либо информации, что источник помех якобы находился в&nbsp;</em><em>России.</em>&quot; (<a href="https://ria.ru/world/20181119/1533094672.html"><u>Риа Новости 19.11.2018</u></a>, <a href="https://news.rambler.ru/politics/41293777-posol-rf-rasskazal-ob-itogah-vstrechi-v-mid-finlyandii/"><u>Рамблер 19.11.2018</u></a>,<a href="https://www.gazeta.ru/army/news/2018/11/19/12306535.shtml"><u> Газета 19.11.2018</u></a>, <a href="https://iz.ru/813999/2018-11-19/posolstvo-rf-v-finliandii-zaiavilo-ob-otsutstvii-dannykh-ob-istochnike-pomekh-gps"><u>Известия 19.11.2018</u></a> jne.).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&quot;<em>Samalla tähdennettiin, ettei meille [Venäjälle] ole annettu tietoja, että [GPS-]häiriölähde olisi väitetysti Venäjällä.</em>&quot;</p><p>Oheinen lause löytyy kaikista venäläisistä lehdistä suurlähettilään ulkoministeriövierailun jälkeen. Tuo oli yksi lause, mitä Kuznetsovin venäläisdelegaatio oli tuonut esille ministeriössä. Kaikkia venäläisdelegaation esittämiä lauseita ei ollut joka lehdessä, mutta tuo edellä mainittu oli joka lehdessä.</p><p>Venäjä vaatii siis aina todisteita. Venäjän oli helppo toimia näin vaatimalla todisteita, koska se tiesi, ettei Suomella ole omaa todisteiden häivääkään.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Meillä on käsitys siitä mitä tapahtui ja Venäjä ilmoitti, että he reagoivat, <u>kun esitetään todisteita</u>, mutta <u>salaisuusverhon takia</u>, näitä [Suomen hallussa olevia] <u>todisteita ei haluta</u> [Venäjälle] <u>enempää avata</u>.&rdquo;</em> (<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/4be011a0-725b-4a68-be2f-6213d41dd0a1"><u>IL 11.12.2018</u></a>).</p><p>Salaisuusverhon takia?</p><p>Noin lausui ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen Kuznetsovin Paasikivi-Seurassa pitämänsä puheen jälkeen 11.12.2018.</p><p>Vanhasen mukaan Suomella olisi todisteita Venäjän GPS-häirinnästä, mutta Suomi ei halua niitä julkistaa miltään osin Venäjälle. Vanhasen selittelystä ei kuitenkaan selvinnyt, jos Suomella olisi todisteita, olisivatko ne Suomen itsensä hankkimia vai muista maista saatuja. Vanhanen lienee puhunut Norjan todisteista, mistä enemmän&nbsp;myöhemmin tässä kirjoituksessa.</p><p>&rdquo;<em><u>Emme avaa yksityiskohtia</u> [GPS-häirinnän todisteita] venäläisille tämän enempää. Olemme kertoneet, että meillä on tämä käsitys ja se on heille esitetty. He ovat sen kiistäneet, mutta se ei tätä asiaa miksikään muuta, että näin on tapahtunut.</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005908125.html"><u>HS 22.11.2018</u></a>).</p><p>Noin lausui ulkoministeri Timo Soini torstaina 22.11.2018 antaessaan suullisen selvityksen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle Venäjän GPS-häirinnästä. Matti Vanhasen tapaan Timo Soinikaan ei ollut halukas antamaan Venäjälle todisteita.</p><p>Ei antanut, koska Suomella ei ollut mitään omia todisteita, mitä antaa. Norjankaan todisteita Suomi ei olisi voinut antaa, koska silloin Suomi olisi osoittanut, että maa on pihalla kuin lumiukko elektronisen sodankäynnin havaintokyvystä.</p><p>Suomalaispoliitikot olivat onnistuneet ajamaan omaa &rdquo;viisauttaan&rdquo; Suomen pattitilanteeseen hieman huonosti harkitulla politiikalla. Venäjä hallitsi poliittista tilannetta ja pelikenttää todistevaatimuksillaan.</p><p>Tuo politiikka söi myös Suomen uskottavuutta. Onko Suomella mitään todisteita ja leikkiikö Suomi pelkästään, että muka sillä olisi.</p><p>Pieni neuvo Suomen ulkopolitiikkaa harjoittaville Venäjän suhteen:</p><p>Jos esität jotain raskauttavaa Venäjälle, ole valmis myös todistamaan esityksesi ja ole valmis myös tarvittaessa esittämään todistuksesi.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Käsittelin Venäjän GPS-häirintää kolmessa bogikirjoituksessa otsikoilla &rdquo;<em>Mikä on Suomen puolustuskyky Venäjän elektronista sodankäyntiä vastaan?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264202-mika-on-suomen-puolustuskyky-venajan-elektronista-sodankayntia-vastaan"><u>US-blogi 15.11.2018</u></a>), &rdquo;<em>Venäjän GPS-häirintää on Suomessa tutkittava alueloukkauksina</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264344-venajan-gps-hairintaa-on-suomessa-tutkittava-alueloukkauksina"><u>US-blogi 17.11.2018</u></a>) ja &rdquo;<em>Suurlähettiläs Kuznetsovin puhuttelu oli diplomaattisesti huonosti harkittu</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264448-suurlahettilas-kuznetsovin-puhuttelu-oli-diplomaattisesti-huonosti-harkittu"><u>US-blogi 19.11.2018</u></a>).</p><p>Kahden blogikirjoituksen kommentointiin osallistui myös Pekka Toveri, joka oli vielä marraskuussa Puolustusvoimien ja Suomen Yhdysvaltain-suurlähetystön palveluksessa. Hän on sotilasarvoltaan prikaatikenraali ja toimi Suomen puolustusasiamiehenä Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Vuosina 2016-2017 hän toimi erityistehtävissä Pääesikunnassa.</p><p>Kun Pekka Toveri kirjoitti kommentteja kahteen blogikirjoitukseeni, hän esiintyi omalla nimellään ja edusti vain omia mielipiteitään, ei minkään muun tahon.</p><p>Tasavallan presidentti nimitti 18.1.2019 Pekka Toverin Pääesikuntaan uudeksi tiedustelupäälliköksi (<a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005970203.html"><u>HS 18.1.2019</u></a>).</p><p>Hänen mielipiteensä blogikirjoituksieni kommentointipalstalla ovat kuitenkin samoja, mitä Puolustusvoimat ja koko Suomen puolustushallinto on koko ajan esittänyt. Allekirjoittanut on ollut erimielinen puolustushallinnon kanssa siitä, voiko Suomi antaa todisteita Venäjälle sen harjoittamasta GPS-häirinnästä ja laajempana kysymyksenä olen ollut eri mieltä, mikä on Suomen elektronisen sodankäynnin todellinen kyvykkyys näyttöjen perusteella.</p><p>Kinastelin Pekka Toverin kanssa blogikirjoituksen kommentointipalstan lisäksi myös sähköpostitse.</p><p>Toveri esitti muun muassa kantanaan, GPS-häiriöiden tutkiminen ja asiasta tiedottaminen kuuluu eri viranomaisille kuin puolustusvoimille (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264202-mika-on-suomen-puolustuskyky-venajan-elektronista-sodankayntia-vastaan"><u>US-blogi 15.11.2018</u></a>). Hänen kommenttinsa mukaansa Puolustusvoimilla ja Rajavartiolaitoksella ei lain mukaan myöskään ole valtuuksia minkäänlaisiin ennaltaehkäiseviin sotatoimiin GPS-häirinnän estämiseksi (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264344-venajan-gps-hairintaa-on-suomessa-tutkittava-alueloukkauksina"><u>US-blogi 17.11.2018</u></a>).</p><p>Toveri sekoitti kommenteissaan rauhanajan ja sota-ajan toimet täysin. Varmasti tarkoituksella hämmentääkseen.</p><p>Pekka Toveri kirjoitti kommentissaan (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264344-venajan-gps-hairintaa-on-suomessa-tutkittava-alueloukkauksina"><u>US-blogi 17.11.2018</u></a>) viimeisenä kappaleena varsin railakkaasti:</p><p>&rdquo;<em>Tuo [Ari Pesosen] valittaminen siitä, että PV [= Puolustusvoimat] ei julkaise elektronisen tiedustelun kykyjään on hiljalleen jo vähän väsyttävää. Pitäisi oikein kertoa miten vastaisimme Venäjän laajamittaiseen elektroniseen häirintään ja varsinkin jos sattuu olemaan jollain alueilla puutteita. Laitetaanko vielä operatiiviset suunnitelmat kaupan päälle? <u>Pesonen voisi alkuun osoittaa yhdenkin maan, joka tällaiset tiedot julkistaa. Olisi todella mielenkiintoista nähdä kyseiset tiedot. Niin kauan kun näin ei tapahdu, luulen että Puolustusvoimat pitää suppeampaa tiedotuslinjaa ja kykenee elämään sen tosiasian kanssa että kaikki eivät usko PV:n kykyihin tällä alalla.</u></em>&rdquo;</p><p>Toveri poltti päreensä, kun nuo kirjoitukseni sattuivat Puolustusvoimien ilmeisen arkaan paikkaan.</p><p>Toveri jaksoi jokaisessa kommentissaan&nbsp; jauhaa, että&nbsp; Puolustusvoimilta olisi vaadittu esimerkiksi jotain elektronisen sodankäynnin välineistön julkistamista. Ensisijaisesti on vaadittu vain niitä todisteita, joita Venäjäkin on vaatinut. Toissijaisesti on vain vaadittu antamaan jotain viiteitä, onko Suomella mitään kyvykkyyttä elektroniseen sodan käyntiin ja Venäjän harjoittaman signaalihäirinnän selvittämiseen.</p><p>Minulla nyt on esittää Pekka Toverille maa, joka esittää todisteet Venäjän suorittamasta elektronisesta häirinnästä Trident Juncture 2018 -sotaharjoituksen yhteydessä.</p><p>Tuo maa esittää kyvykkyytensä selvittää Venäjän GPS-häirinnän ja on myös julkistanut tiedot julkisuuteen. Tuo on myös osoitus kyvykkyydestä, joka tuolla maalla on elektroniseen sodankäyntiin.</p><p>Tuo maa on osoittanut kyvykkyytensä selvittää Venäjän GPS-häirinnän, jota Suomi ei ole kyennyt.</p><p>Tuossa maassa signaalihäirintäselvitykset tekee puolustusvoimat eikä tuon maan puolustusvoimat&nbsp;yritä sälyttää vastuuta millekään puolustusvoimien ulkopuoliselle ja &quot;toverilliselle&quot; Martta-kerholle.</p><p>Tuo maa on Nato-maa Norja.</p><p>Osoitan nyt uunituoreelle tiedustelupäällikkö Pekka Toverille Norjan, kun hän sitä oikein ruinaamalla pyysi kommentissaan 17.11.2018.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Norjalla todisteita Venäjän tekemästä gps-häirinnästä</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006039852.html"><u>HS 18.3.2019</u></a>).</p><p>Norjan puolustusministeri Frank Bakke-Jensen kertoi maanantaina 18.3.2019, että se on antanut Venäjälle sen pyytämät todisteet GPS-häirinnästä.</p><p>&ldquo;<em>Russia asked [us] to give proof. </em><em>We gave them the proof.</em>&rdquo; puolustusministeri Frank Bakke-Jensen totesi ykskantaan Reutersin sivuilla (<a href="https://www.reuters.com/article/us-norway-defence-russia/norway-says-it-proved-russian-gps-interference-during-nato-exercises-idUSKCN1QZ1WN"><u>Reuters 18.3.2019</u></a>). Tuota Bakke-Jensenin lausumaa tuskin tarvitsee kääntää kenellekään.</p><p>Niin, missä ovat nyt Suomen todisteet? Miksi Suomi ei ole Norjan tapaan toimittanut Venäjälle todisteita Suomeen kohdistuneesta GPS-häirinnästä? Miksi Suomi ei toiminut samoin kuin Norja toimi?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Millaisia todisteita sitten Norja on sitten Venäjälle toimittanut? Todisteet ovat varmasti Suomen viranomaisten tiedossa ehkä hyvässä lykyssä myös Pekka Toverin tiedossa.</p><p>Kyse on norjalaislehtien mukaan elektronisista todisteista (&rdquo;<em>electronic proof</em>&rdquo;). Venäjälle lienee tässä luvussa muun kerrotun tiedon lisäksi toimittu ainakin kylmää mittausdataa elektronisena todisteena.</p><p>Norjan puolustusvoimien tiedustelupalvelun (<a href="https://forsvaret.no/organisasjon/etterretningstjenesten"><u>Etterretningstjenesten</u></a>) päällikkö kenraaliluutnantti Morten Haga Lunde julkisti maanantaina 11.2.2019 Oslossa vuosiluennollaan kartan Venäjän GPS-häirinnän lähteestä ja vaikutusalueesta. Kyseinen kartta on ohessa oleva kuva 1, joka on siis Norjan puolustusministeriöstä.</p><p>Lunde kertoi häirintäjärjestelmän olleen aluksi 16 kilometrin päässä Norjan rajalta Luostarin lentoasemalla ja tämän jälkeen Venäjä oli siirtänyt häirintälaitteet maastossa korkeammalle. Liikkeet on esitetty Norjan kuvassa 3, joka on siis Norjan puolustusministeriöstä.</p><p>Trident Juncture 2018 -sotaharjoituksen käynnistyttyä 25.10.2018 häirinnän kuvio oli muuttunut merkittävästi ja myös signaali oli voimistunut. Kuvassa 1 on esitetty häiriösignaalifrekvenssi vuorokausiin sidottuna ja kuvassa 2 häiriösignaalifrekvenssi vuorokausiin sidottuna on esitetty suurennettuna.</p><p>Ensimmäinen häiriöpäivä on 16.10.2018, jolloin häiriöjärjestelmä on saatu lentokentällä toimintaan. Ilmeisemmin laitteita on viritelty reilun viikon päivät, kun frekvenssit ovat olleet melko vähäisiä ennen päivämäärää 25.10.2018. Ajanjaksolla 24.10.-7.11.2018 häiriölaite on ollut varsinaisessa häiriölähetyspaikassa, joka on kuvan 3 paikka numero 2. Häiriötoiminta on alkanut 25.10.2018, jolloin myös Trident Juncture -sotaharjoitus alkoi. Signaalihäirintä päättyi 7. marraskuuta, kun myös sotaharjoitus päättyi.</p><p>Tiedustelupalvelun päällikkö Lunden mukaan häirintä vaikutti suuriin osiin Finnmarkin ilmatilaan kuvan 1 mukaisesti.</p><p>Häirintäasiasta löytyy verkosta hyvä norjalainen TV 2:n kirjoitus otsikolla &rdquo;<em>Slik ble Norge jammet under NATO-øvelsen</em>&rdquo;, mikä lienee kutakuinkin suomennettuna &rdquo;<em>Tällä tavoin Norjaan kohdistettiin häirintää Nato-harjoituksen aikana</em>&rdquo; (<a href="https://www.tv2.no/a/10406767/"><u>TV 2. 11.2.2019</u></a>). Kirjoituksessa on myös muita Venäjän Murmanskin ympäristöstä Norjaan kohdistamia sotilaallisia häiriötoimia viime vuosina.</p><p>On selvä, että mitä Norja kertoi julkisuuteen 11.2.2019, ei riitä Venäjälle eikä siinä toki ollut kaikki Venäjälle luovutettu todistusaineisto. Edellä esitetty elektronisilla todisteisella täydennettynä lienee jo hyvä paketti.</p><p>Nähtäväksi jää, miten Venäjä vastaa Norjan todisteisiin.</p><p>Tämä tässä luvussa esitetty olisi Suomen Puolustusvoimiltakin riittänyt osoittamaan minulle, että Suomella on jotain kyvykkyyttä elektronisessa sodankäynnissä, kun osaisi paikantaa edes häiriösignaalin lähteen.</p><p>Eipä ole kyvykkyyttä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen Puolustusvoimat - tavalliseen tapaan - on tässäkin Venäjän GPS-häirintätapauksen yhteydessä koko ajan todennut, ettei se kommentoi asiaa vedoten operatiiviseen tietoon. Puolustusvoimien &rdquo;se <em>mitä havaitsemme tai emme havaitse, on operatiivista tietoa</em>&rdquo; -vakiovastaus toistui tässäkin asiassa.</p><p>Suomen Puolustusvoimat ei ole havainnut yhtään mitään. Ei kerrassaan yhtään mitään.</p><p>Nato-maa Norja on toista maata kuin Suomi. Ehkäpä Nato-jäsenyys vaikuttaa tähänkin asiaan. Suomen Puolustusvoimilta en minä eikä kukaan muukaan ole edellyttänyt minkään operatiivisen tiedon julkistusta vaan sen tasoinen tieto olisi riittänyt, mitä Norjan puolustusvoimien tiedustelupalvelun päällikkö kenraaliluutnantti Morten Haga Lunde julkaisi 11.2.2019.</p><p>Jos tuon laatuisen tiedon voi julkistaa Norja, miksi ei Suomi?</p><p>Tosi asia on, että koska Suomella ei ole asiat mitään tietoa, sillä ei ole myöskään mitään julkistettavaa tietoa. Ei tietoa häiriölähetysten päivämääristä, frekvensseistä tai häiriöjärjestelmän sijainneista. Kaikki tieto tuli Suomeen Norjasta.</p><p>Kenraaliluutnantti Morten Haga Lunden virkaveli Suomessa on siis Pekka Toveri.</p><p>Olisi hyvä, että tiedustelupäällikkö Toveri kykenisi edes hieman norjalaisen virkaveljensä tasolle. Odotan Toveriselta sitä ensimmäistä vuosiluentoa, jonka hänen virkaveljensä piti viimeksi Norjassa 11.2.2019.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi kutsui Venäjän Suomen-suurlähettilään Pavel Kuznetsovin puhutteluun 19.11.2018.

Kutsun aihe oli Venäjän GPS-signaalihäirintä Lapissa Naton Trident Juncture 2018 -sotaharjoituksen aikana loka-marraskuun vaihteessa.

Pavel Kuznetsovin puhuttelu ulkoministeriössä oli tuloksiltaan Suomelle nolo. Kuznetsovin kiisti yksiselitteisesti GPS-häirinnän ja pyysi Suomelta todisteita häirinnästä. Venäjä tiesi tarkasti, mitä Suomella on ja mitä Suomella ei ole.

Kuznetsovin lisäksi todisteita Suomelta GPS-häirinnästä vaati koko venäläinen media kaikkein vaatimattominta uutissivustoa myöten.

"При этом обращено внимание, что нам не представлено какой-либо информации, что источник помех якобы находился в России." (Риа Новости 19.11.2018, Рамблер 19.11.2018, Газета 19.11.2018, Известия 19.11.2018 jne.).

Vapaasti suomennettuna:

"Samalla tähdennettiin, ettei meille [Venäjälle] ole annettu tietoja, että [GPS-]häiriölähde olisi väitetysti Venäjällä."

Oheinen lause löytyy kaikista venäläisistä lehdistä suurlähettilään ulkoministeriövierailun jälkeen. Tuo oli yksi lause, mitä Kuznetsovin venäläisdelegaatio oli tuonut esille ministeriössä. Kaikkia venäläisdelegaation esittämiä lauseita ei ollut joka lehdessä, mutta tuo edellä mainittu oli joka lehdessä.

Venäjä vaatii siis aina todisteita. Venäjän oli helppo toimia näin vaatimalla todisteita, koska se tiesi, ettei Suomella ole omaa todisteiden häivääkään.

                                                                                 ****

Meillä on käsitys siitä mitä tapahtui ja Venäjä ilmoitti, että he reagoivat, kun esitetään todisteita, mutta salaisuusverhon takia, näitä [Suomen hallussa olevia] todisteita ei haluta [Venäjälle] enempää avata.” (IL 11.12.2018).

Salaisuusverhon takia?

Noin lausui ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen Kuznetsovin Paasikivi-Seurassa pitämänsä puheen jälkeen 11.12.2018.

Vanhasen mukaan Suomella olisi todisteita Venäjän GPS-häirinnästä, mutta Suomi ei halua niitä julkistaa miltään osin Venäjälle. Vanhasen selittelystä ei kuitenkaan selvinnyt, jos Suomella olisi todisteita, olisivatko ne Suomen itsensä hankkimia vai muista maista saatuja. Vanhanen lienee puhunut Norjan todisteista, mistä enemmän myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Emme avaa yksityiskohtia [GPS-häirinnän todisteita] venäläisille tämän enempää. Olemme kertoneet, että meillä on tämä käsitys ja se on heille esitetty. He ovat sen kiistäneet, mutta se ei tätä asiaa miksikään muuta, että näin on tapahtunut.” (HS 22.11.2018).

Noin lausui ulkoministeri Timo Soini torstaina 22.11.2018 antaessaan suullisen selvityksen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle Venäjän GPS-häirinnästä. Matti Vanhasen tapaan Timo Soinikaan ei ollut halukas antamaan Venäjälle todisteita.

Ei antanut, koska Suomella ei ollut mitään omia todisteita, mitä antaa. Norjankaan todisteita Suomi ei olisi voinut antaa, koska silloin Suomi olisi osoittanut, että maa on pihalla kuin lumiukko elektronisen sodankäynnin havaintokyvystä.

Suomalaispoliitikot olivat onnistuneet ajamaan omaa ”viisauttaan” Suomen pattitilanteeseen hieman huonosti harkitulla politiikalla. Venäjä hallitsi poliittista tilannetta ja pelikenttää todistevaatimuksillaan.

Tuo politiikka söi myös Suomen uskottavuutta. Onko Suomella mitään todisteita ja leikkiikö Suomi pelkästään, että muka sillä olisi.

Pieni neuvo Suomen ulkopolitiikkaa harjoittaville Venäjän suhteen:

Jos esität jotain raskauttavaa Venäjälle, ole valmis myös todistamaan esityksesi ja ole valmis myös tarvittaessa esittämään todistuksesi.

                                                                                 ****

Käsittelin Venäjän GPS-häirintää kolmessa bogikirjoituksessa otsikoilla ”Mikä on Suomen puolustuskyky Venäjän elektronista sodankäyntiä vastaan?” (US-blogi 15.11.2018), ”Venäjän GPS-häirintää on Suomessa tutkittava alueloukkauksina” (US-blogi 17.11.2018) ja ”Suurlähettiläs Kuznetsovin puhuttelu oli diplomaattisesti huonosti harkittu” (US-blogi 19.11.2018).

Kahden blogikirjoituksen kommentointiin osallistui myös Pekka Toveri, joka oli vielä marraskuussa Puolustusvoimien ja Suomen Yhdysvaltain-suurlähetystön palveluksessa. Hän on sotilasarvoltaan prikaatikenraali ja toimi Suomen puolustusasiamiehenä Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Vuosina 2016-2017 hän toimi erityistehtävissä Pääesikunnassa.

Kun Pekka Toveri kirjoitti kommentteja kahteen blogikirjoitukseeni, hän esiintyi omalla nimellään ja edusti vain omia mielipiteitään, ei minkään muun tahon.

Tasavallan presidentti nimitti 18.1.2019 Pekka Toverin Pääesikuntaan uudeksi tiedustelupäälliköksi (HS 18.1.2019).

Hänen mielipiteensä blogikirjoituksieni kommentointipalstalla ovat kuitenkin samoja, mitä Puolustusvoimat ja koko Suomen puolustushallinto on koko ajan esittänyt. Allekirjoittanut on ollut erimielinen puolustushallinnon kanssa siitä, voiko Suomi antaa todisteita Venäjälle sen harjoittamasta GPS-häirinnästä ja laajempana kysymyksenä olen ollut eri mieltä, mikä on Suomen elektronisen sodankäynnin todellinen kyvykkyys näyttöjen perusteella.

Kinastelin Pekka Toverin kanssa blogikirjoituksen kommentointipalstan lisäksi myös sähköpostitse.

Toveri esitti muun muassa kantanaan, GPS-häiriöiden tutkiminen ja asiasta tiedottaminen kuuluu eri viranomaisille kuin puolustusvoimille (US-blogi 15.11.2018). Hänen kommenttinsa mukaansa Puolustusvoimilla ja Rajavartiolaitoksella ei lain mukaan myöskään ole valtuuksia minkäänlaisiin ennaltaehkäiseviin sotatoimiin GPS-häirinnän estämiseksi (US-blogi 17.11.2018).

Toveri sekoitti kommenteissaan rauhanajan ja sota-ajan toimet täysin. Varmasti tarkoituksella hämmentääkseen.

Pekka Toveri kirjoitti kommentissaan (US-blogi 17.11.2018) viimeisenä kappaleena varsin railakkaasti:

Tuo [Ari Pesosen] valittaminen siitä, että PV [= Puolustusvoimat] ei julkaise elektronisen tiedustelun kykyjään on hiljalleen jo vähän väsyttävää. Pitäisi oikein kertoa miten vastaisimme Venäjän laajamittaiseen elektroniseen häirintään ja varsinkin jos sattuu olemaan jollain alueilla puutteita. Laitetaanko vielä operatiiviset suunnitelmat kaupan päälle? Pesonen voisi alkuun osoittaa yhdenkin maan, joka tällaiset tiedot julkistaa. Olisi todella mielenkiintoista nähdä kyseiset tiedot. Niin kauan kun näin ei tapahdu, luulen että Puolustusvoimat pitää suppeampaa tiedotuslinjaa ja kykenee elämään sen tosiasian kanssa että kaikki eivät usko PV:n kykyihin tällä alalla.

Toveri poltti päreensä, kun nuo kirjoitukseni sattuivat Puolustusvoimien ilmeisen arkaan paikkaan.

Toveri jaksoi jokaisessa kommentissaan  jauhaa, että  Puolustusvoimilta olisi vaadittu esimerkiksi jotain elektronisen sodankäynnin välineistön julkistamista. Ensisijaisesti on vaadittu vain niitä todisteita, joita Venäjäkin on vaatinut. Toissijaisesti on vain vaadittu antamaan jotain viiteitä, onko Suomella mitään kyvykkyyttä elektroniseen sodan käyntiin ja Venäjän harjoittaman signaalihäirinnän selvittämiseen.

Minulla nyt on esittää Pekka Toverille maa, joka esittää todisteet Venäjän suorittamasta elektronisesta häirinnästä Trident Juncture 2018 -sotaharjoituksen yhteydessä.

Tuo maa esittää kyvykkyytensä selvittää Venäjän GPS-häirinnän ja on myös julkistanut tiedot julkisuuteen. Tuo on myös osoitus kyvykkyydestä, joka tuolla maalla on elektroniseen sodankäyntiin.

Tuo maa on osoittanut kyvykkyytensä selvittää Venäjän GPS-häirinnän, jota Suomi ei ole kyennyt.

Tuossa maassa signaalihäirintäselvitykset tekee puolustusvoimat eikä tuon maan puolustusvoimat yritä sälyttää vastuuta millekään puolustusvoimien ulkopuoliselle ja "toverilliselle" Martta-kerholle.

Tuo maa on Nato-maa Norja.

Osoitan nyt uunituoreelle tiedustelupäällikkö Pekka Toverille Norjan, kun hän sitä oikein ruinaamalla pyysi kommentissaan 17.11.2018.

                                                                                 ****

Norjalla todisteita Venäjän tekemästä gps-häirinnästä” (HS 18.3.2019).

Norjan puolustusministeri Frank Bakke-Jensen kertoi maanantaina 18.3.2019, että se on antanut Venäjälle sen pyytämät todisteet GPS-häirinnästä.

Russia asked [us] to give proof. We gave them the proof.” puolustusministeri Frank Bakke-Jensen totesi ykskantaan Reutersin sivuilla (Reuters 18.3.2019). Tuota Bakke-Jensenin lausumaa tuskin tarvitsee kääntää kenellekään.

Niin, missä ovat nyt Suomen todisteet? Miksi Suomi ei ole Norjan tapaan toimittanut Venäjälle todisteita Suomeen kohdistuneesta GPS-häirinnästä? Miksi Suomi ei toiminut samoin kuin Norja toimi?

                                                                                 ****

Millaisia todisteita sitten Norja on sitten Venäjälle toimittanut? Todisteet ovat varmasti Suomen viranomaisten tiedossa ehkä hyvässä lykyssä myös Pekka Toverin tiedossa.

Kyse on norjalaislehtien mukaan elektronisista todisteista (”electronic proof”). Venäjälle lienee tässä luvussa muun kerrotun tiedon lisäksi toimittu ainakin kylmää mittausdataa elektronisena todisteena.

Norjan puolustusvoimien tiedustelupalvelun (Etterretningstjenesten) päällikkö kenraaliluutnantti Morten Haga Lunde julkisti maanantaina 11.2.2019 Oslossa vuosiluennollaan kartan Venäjän GPS-häirinnän lähteestä ja vaikutusalueesta. Kyseinen kartta on ohessa oleva kuva 1, joka on siis Norjan puolustusministeriöstä.

Lunde kertoi häirintäjärjestelmän olleen aluksi 16 kilometrin päässä Norjan rajalta Luostarin lentoasemalla ja tämän jälkeen Venäjä oli siirtänyt häirintälaitteet maastossa korkeammalle. Liikkeet on esitetty Norjan kuvassa 3, joka on siis Norjan puolustusministeriöstä.

Trident Juncture 2018 -sotaharjoituksen käynnistyttyä 25.10.2018 häirinnän kuvio oli muuttunut merkittävästi ja myös signaali oli voimistunut. Kuvassa 1 on esitetty häiriösignaalifrekvenssi vuorokausiin sidottuna ja kuvassa 2 häiriösignaalifrekvenssi vuorokausiin sidottuna on esitetty suurennettuna.

Ensimmäinen häiriöpäivä on 16.10.2018, jolloin häiriöjärjestelmä on saatu lentokentällä toimintaan. Ilmeisemmin laitteita on viritelty reilun viikon päivät, kun frekvenssit ovat olleet melko vähäisiä ennen päivämäärää 25.10.2018. Ajanjaksolla 24.10.-7.11.2018 häiriölaite on ollut varsinaisessa häiriölähetyspaikassa, joka on kuvan 3 paikka numero 2. Häiriötoiminta on alkanut 25.10.2018, jolloin myös Trident Juncture -sotaharjoitus alkoi. Signaalihäirintä päättyi 7. marraskuuta, kun myös sotaharjoitus päättyi.

Tiedustelupalvelun päällikkö Lunden mukaan häirintä vaikutti suuriin osiin Finnmarkin ilmatilaan kuvan 1 mukaisesti.

Häirintäasiasta löytyy verkosta hyvä norjalainen TV 2:n kirjoitus otsikolla ”Slik ble Norge jammet under NATO-øvelsen”, mikä lienee kutakuinkin suomennettuna ”Tällä tavoin Norjaan kohdistettiin häirintää Nato-harjoituksen aikana” (TV 2. 11.2.2019). Kirjoituksessa on myös muita Venäjän Murmanskin ympäristöstä Norjaan kohdistamia sotilaallisia häiriötoimia viime vuosina.

On selvä, että mitä Norja kertoi julkisuuteen 11.2.2019, ei riitä Venäjälle eikä siinä toki ollut kaikki Venäjälle luovutettu todistusaineisto. Edellä esitetty elektronisilla todisteisella täydennettynä lienee jo hyvä paketti.

Nähtäväksi jää, miten Venäjä vastaa Norjan todisteisiin.

Tämä tässä luvussa esitetty olisi Suomen Puolustusvoimiltakin riittänyt osoittamaan minulle, että Suomella on jotain kyvykkyyttä elektronisessa sodankäynnissä, kun osaisi paikantaa edes häiriösignaalin lähteen.

Eipä ole kyvykkyyttä.

                                                                                 ****

Suomen Puolustusvoimat - tavalliseen tapaan - on tässäkin Venäjän GPS-häirintätapauksen yhteydessä koko ajan todennut, ettei se kommentoi asiaa vedoten operatiiviseen tietoon. Puolustusvoimien ”se mitä havaitsemme tai emme havaitse, on operatiivista tietoa” -vakiovastaus toistui tässäkin asiassa.

Suomen Puolustusvoimat ei ole havainnut yhtään mitään. Ei kerrassaan yhtään mitään.

Nato-maa Norja on toista maata kuin Suomi. Ehkäpä Nato-jäsenyys vaikuttaa tähänkin asiaan. Suomen Puolustusvoimilta en minä eikä kukaan muukaan ole edellyttänyt minkään operatiivisen tiedon julkistusta vaan sen tasoinen tieto olisi riittänyt, mitä Norjan puolustusvoimien tiedustelupalvelun päällikkö kenraaliluutnantti Morten Haga Lunde julkaisi 11.2.2019.

Jos tuon laatuisen tiedon voi julkistaa Norja, miksi ei Suomi?

Tosi asia on, että koska Suomella ei ole asiat mitään tietoa, sillä ei ole myöskään mitään julkistettavaa tietoa. Ei tietoa häiriölähetysten päivämääristä, frekvensseistä tai häiriöjärjestelmän sijainneista. Kaikki tieto tuli Suomeen Norjasta.

Kenraaliluutnantti Morten Haga Lunden virkaveli Suomessa on siis Pekka Toveri.

Olisi hyvä, että tiedustelupäällikkö Toveri kykenisi edes hieman norjalaisen virkaveljensä tasolle. Odotan Toveriselta sitä ensimmäistä vuosiluentoa, jonka hänen virkaveljensä piti viimeksi Norjassa 11.2.2019.

]]>
7 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272482-norja-kykeni-toimittamaan-venajalle-todisteet-gps-hairinnasta-suomi-ei-kyennyt#comments GPS-häirintä Puolustusvoimat Turpo Venäjän uhka Sun, 24 Mar 2019 20:44:06 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272482-norja-kykeni-toimittamaan-venajalle-todisteet-gps-hairinnasta-suomi-ei-kyennyt
Tehokas reserviläisarmeija http://juhavuoriooulu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272183-tehokas-reservilaisarmeija <p>Oheinen otsikko kuvaa iskulauseen oloisesti ajatuksiani puolustusvoimiemme tarvittavasta olemuksesta. Otsikko on päinvastainen kenraalikuntamme ajatuksille, joiden voi ajatella tavoittelevan ammattiarmeijaa, jonka osastot ovat käytettävissä kansainvälisissä operaatioissa muiden länsimaiden joukkojen kanssa.</p><p>Tältä kenraaliemme ajatuksen ainakin mielestäni näyttävät. Eräs selkeä havainto on armeijan johdon reserviläisiin kohdistuva väheksyntä. Tämä näkyy vaikkapa kertausharjoitusten vähyytenä ja reserville varatun toimintakelpoisen kaluston hävittämisenä.</p><p>Euroopan sotahistorian dosentin Markku Salomaan mukaan 2000-luvulla: &rdquo;Hävitettävää materiaalia polttoleikattiin ja sulatettiin romuraudaksi kahden sodanajan panssariprikaatin kaluston verran, kun prikaateja ei enää koettu tarvittavan. Hävitetystä materiaalista mainittakoon 240 venäläistä taistelupanssarivaunua, 220 venäläistä kuljetus- ja rynnäkköpanssarivaunua, 200 venäläistä kenttähaupitsia ja -kanuunaa sekä lisäksi ilmatorjuntakanuunoita, kranaatinheittimiä, konekiväärejä, 100&nbsp;000 rynnäkkökivääriä, kranaattikonekivääreitä, miinoja, muita räjähteitä ja ampumatarvikkeita. Kaikki aseet, ampumatarvikkeet ja räjähteet olivat täysin toimintakelpoisia ja olisivat soveltuneet täysin alueellisten joukkojen käyttöön.&rdquo; Kylmän sodan toinen erä, s. 292.</p><p>Reservimme oli hiljattain vähennetty vain 230&nbsp;000 mieheen, joka on nyt onneksi nostettu arvoon 280&nbsp;000 miestä. Tuo kuulostaa paljolta, mutta tietääkseni tuo tarkoittaa vain 60 &ndash; 70&nbsp;000 etulinjan taistelijaa maavoimissa. Aika vähän. Todellinen koulutuksen saanut reservimme on jopa 900&nbsp;000 miestä.</p><p>Kun vielä 90-luvulla meillä kävi porukkaa vuodessa 30 000 - 50 000 miestä kertaamassa, niin määrä on nyt laskenut noin 18 000:een vuotta kohden. Kertausharjoitusten keskimääräinen kesto on myös lyhentynyt kuudesta viiteen vuorokauteen. Kertausharjoituksiin käytetään vuodessa rahaa vain noin 14 miljoonaa. Nämä luvut pitäisi nostaa aivan eri tasolle.</p><p>Kantahenkilökunnan määrä on hieman alle 12 000. Määrää tulisi nostaa selvästi, jotta sekä varusmiesten, että reserviläisten koulutus saadaan ylemmälle tasolle.</p><p>Puolustuksemme tulisi perustua vain yhteen doktriiniin: maan haltuunoton tekemiseen mahdollisimman vaikeaksi, käytännössä epäsymmetrisen sodankäynnin keinoin.</p><p>Keinoina olisi reservin koon kasvattaminen, varusmiesten maastoharjoitusten ja ammuntojen lisääminen. Lisäksi kenraalien tulisi lopettaa käyttökelpoisen aseistuksen hävittäminen, ja varmistaa että yksinkertaista tulivoimasta kalustoa löytyy reilusti.</p><p>Lisäksi pitäisi palata alueelliseen puolustukseen, jossa ajatuksena on suhteellisen itsenäisesti toimivat vihollisen etenemistä estävät paikallisjoukot. Hyvissä asemissa olevat huonokuntoisetkin miehet pystyvät tehokkaaseen toimintaan, varsinkin kun otamme muiden puolueiden hyljeksimät jalkaväkimiinat takaisin käyttöön. Kynnys hyökätä nousee, kun vihollinen joutuisi pitkään maastosotaan.</p><p>Lähtisin kehittämään myös kodinturvajoukkoja, jotka olisivat valmiiksi varustettuja asetta myöten. Näinhän on laita esimerkiksi Ruotsissa ja Virossa. Nämä tuovat nopeutta liikekannallepanoon, sekä ovat myös tavallista paremmin valmiiksi yhteen hitsautuneita toimijoita.</p><p>Maavoimilla on keskeistä edelleen mm. tykistöaselajin kehittäminen erityisesti raskaiden raketinheittimien osalta. Noita on meillä jonkin verran, määrää voisi lisätä, mutta erityisesti pitäisi hankkia 300 kilometriin ulottuvia raketteja, joihin nyt ei ole varaa. Toki muukin tykistöaselaji on tärkeää sekä kalustoltaan että ammusten määrän kannalta. Panssaroituja ajoneuvoja saisi olla tarpeeksi. Eikä unohdeta monessa sodassa mainetta niittäneitä olalta ammuttavia ilmatorjuntaohjuksiakaan, joita ei helpolla ole koskaan liikaa.</p><p>Merivoimien avomerilaivaston suunnitelmat korvetteineen tulee romuttaa. Meripuolustuksen tulisi perustua saaristossa tapahtuvaan maihinnousujen torjuntaan rannikkojääkärien ja saaristoon sopivien alusten voimin. Kuorma-autojen laveteilta toimivat meritorjuntaohjukset torjuvat vihollisen aluksia, jopa sataan kilometriin asti.</p><p>Ilmapuolustuksen pääpainon tulee olla ilmatorjunnassa. Näkisin, että sopiva määrä hävittäjiä on 12 - 16 kappaletta. Lainaan tässä eversti Ahti Lappia, ohjuspuolustuksen asiantuntijaa ja ilmasotahistorian tutkijaa. Hävittäjiä tarvitaan rauhanajan ilmavalvontaan ja sodan uhan nousun tilanteisiin. Tällöin niihin riittää tavallisempikin kalusto.</p><p>Sodanajan ilmapuolustusta tarvitaan strategisiin kohteisiin ja sotajoukkojen suojaksi. Ilmatorjuntaohjukset pystyvät hoitamaan tehtävän halvemmalla ja varmemmin kuin hävittäjät.</p><p>Alivoimaisten ilmavoimien toimintamahdollisuudet sotatilassa ovat vähintäänkin heikot. Sen sijaan ilmatorjunnalla on paremmat mahdollisuudet toimia myös alivoimatilanteissa.</p><p>50 vuoden tilastoissa alivoimaisen osapuolen pudotuksista on 97 prosenttia tehty ilmatorjunnalla, siis vain 3 prosenttia hävittäjillä. Vaikka lasketaan mukaan myös ylivoimaisen puolen tekemät pudotukset, niin sittenkin ilmatorjunta on hoitanut niistä 87 prosenttia.</p><p>Huomattavaa on, että ajatelluilla uusillakaan hävittäjillä ei pystytä ohjustorjuntaan. Nykyaikaisella ilmatorjunnalla pystytään. Jostain syystä tämä oleellinen asia on vaiettu täysin valtamedian kritiikittömissä kirjoituksissa hävittäjiemme uusimis- eli HX-hankkeesta. Ilmatorjunta on myöskin tarvittaessa toiminnassa 24/7 periaatteella, hävittäjät eivät tähän pysty. Käytännössä hävittäjillä on mahdotonta suojella kiinteää kohdetta, kuten vaikkapa pääkaupunkiamme.</p><p>Usein unohdetaan, että Venäjällä lienee maailman vahvimmat ilmatorjuntajoukot, tosin Israelilla on pinta-alaa kohden vielä parempi suojaus. Venäjän ilmatorjunta ulottuu meille 300 kilometrin päähän raja-alueesta. Ja lisäksi heillä on huippukykyiset meitä monilukuisemmat alueelliset ilmavoimat joka tapauksessa. Arvelen, että hävittäjillämme ei ole sen enempää toimintamahdollisuuksia kuin Saddam Husseinilla ensimmäisessä Persian lahden sodassa. Tuolloinhan Saddamin ilmatorjunta pudotti yli 60 liittoutuneiden ilma-alusta. Hävittäjiä Saddam pystynyt juurikaan käyttämään.</p><p>Oman arvioni mukaan ajatellun HX-hankkeen koneilla voi tehdä kolme asiaa: 1) niillä voi osallistua nykyajan siirtomaasotiin, joita usein kriisinhallinnaksi kutsutaan, 2) niillä voi osallistua Naton ja Venäjän väliseen konfliktiin vaikkapa Baltian suunnalla ja 3) niillä voi ampua oikeat Mainilan laukaukset. En usko, että niillä voi puolustaa Suomea.</p><p>HX-hankkeen kustannuksiksi on arvioitu 10 miljardia euroa. Kun Hornetit hankittiin, hinta taisi kolminkertaistua alkuperäisestä. Niistä mm. riisuttiin tehdasaseistus pois, jotta hinta saatiin näyttämään halvemmalta. Tietääkseni puolustusvoimat ei ole julkistanut nykyisten Hornettien tähänastisia, tai loppuun asti arvioituja elinkaarikustannuksia. Miksiköhän ei ole?</p><p>HX-hankkeen hinta tietenkin riippuu mihin malliin ja määrään päädyttäisiin; tällä hetkellä hävittäjäporukat liputtavat 64 kappaleen ja yhdysvaltalaisen F35A:n nimiin.<br />On arvioitu, että HX-koneiden ylläpitokustannukset saattaisivat olla miljardin vuodessa. Tuosta päästään 30 vuoden elinkaarikustannuksissa aivan valtaviin rahamääriin. 20 &ndash; 30 miljardia taitaa mennä teki mitä teki.</p><p>Tällä hetkellä ilmatorjuntamme ulottuu käytännössä noin 5 &ndash; 6 kilometrin korkeuteen. Siis suunnilleen samaan kuin mihin pääsimme jatkosodan lopussa vuonna 1944. Tuotakaan korkeutta ei pidä tietenkään väheksyä, mutta se ei riitä.</p><p>Jostain syystä poistimme käytöstä etuajassa jopa 20 kilometrin korkeuteen ulottuvan venäläisen BUK-M1 ilmatorjuntajärjestelmän, jolla georgialaiset pudottivat Wikipedian mukaan ilmeisesti kaikki vuoden 2008 sodassa Venäjän menettämät seitsemän lentokonetta. Lisäksi serbit pudottivat BUK-M1 järjestelmän edeltäjällä yhdysvaltalaisen F-117 häivepommittajan Jugoslavian pommitusten aikaan. Tosin väitetään, että pudotus tehtiin&nbsp;tätä vieläkin vanhemmalla venäläisellä kalustolla. Se siitä häivetekniikasta.</p><p>Tällä hetkellä on ainakin kolme järkevää suuren korkeuden ilmatorjuntajärjestelmää: yhdysvaltalainen Patriot, ranskalainen SAMP/T sekä venäläinen S-300/400. Pitää toki muistaa myös israelilainen Iron Dome. Useat eurooppalaiset maat hankkivat vastaavia järjestelmiä. Esimerkiksi Ruotsi on hankkimassa kolmea Patriot-ohjuspatteria 1,2 miljardin euron hinnalla. Natomaa Turkki puolestaan hankkii sekä SAMP/T että S-400 järjestelmiä. Intia puolestaan venäläisiä S-400 järjestelmiä. Useat Euroopan maat hankkivat tai ovat hankkineet suuren korkeuden ilmatorjunnan valmiutta.</p><p>Aivan esimerkinomaisesti esitänkin, että hankimme 10 ranskalaista ohjuspatteria, jotka Patrioteja halvempina maksaisivat yhteensä arviolta 2,4 miljardia euroa. Tällöin saisimme kolme ohjuspatteria pääkaupungin turvaksi, loput muualla maahan. Patterin toimintaetäisyytenä voi pitää noin sataa kilometriä. Pidän selvänä, että lähellekään täydelliseen ilmatilan hallintaan meillä ei ole mahdollisuuksia, ainakaan nykyisellä länsimaisella kalustolla.</p><p>Itse hankkisin venäläisiä järjestelmiä mm. niiden mm. pitemmän kantaman (jopa 300 - 400 km) ja monipuolisen ohjusvalikoiman takia, mutta tuo näyttää olevan nyky-Suomessa jostain syystä aivan mahdoton ajatus. Ja muistutan edelleen, että vain ilmatorjunnalla voi torjua vihollisen ohjuksia, ei hävittäjillä.</p><p>Järjestämällä ilmapuolustus tässä kuvaamallani tavalla rahaa jäisi muuhun aseistukseen kuten maavoimien kehittämiseen, uusiin sodankäynnin välineisiin ja tekniikoihin kuten miehittämättömiin ilma-aluksiin sekä kybersodankäynnin kehittämiseen.</p><p>Rahaa jäisi lisäksi ennen kaikkea meidän suomalaisten hyvinvointiin, jonka ylläpitäminen tuo myös puolustustahtoa, kun yhteiskuntamme tarjoaa kaikille uskottavia elämisen mahdollisuuksia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Oheinen otsikko kuvaa iskulauseen oloisesti ajatuksiani puolustusvoimiemme tarvittavasta olemuksesta. Otsikko on päinvastainen kenraalikuntamme ajatuksille, joiden voi ajatella tavoittelevan ammattiarmeijaa, jonka osastot ovat käytettävissä kansainvälisissä operaatioissa muiden länsimaiden joukkojen kanssa.

Tältä kenraaliemme ajatuksen ainakin mielestäni näyttävät. Eräs selkeä havainto on armeijan johdon reserviläisiin kohdistuva väheksyntä. Tämä näkyy vaikkapa kertausharjoitusten vähyytenä ja reserville varatun toimintakelpoisen kaluston hävittämisenä.

Euroopan sotahistorian dosentin Markku Salomaan mukaan 2000-luvulla: ”Hävitettävää materiaalia polttoleikattiin ja sulatettiin romuraudaksi kahden sodanajan panssariprikaatin kaluston verran, kun prikaateja ei enää koettu tarvittavan. Hävitetystä materiaalista mainittakoon 240 venäläistä taistelupanssarivaunua, 220 venäläistä kuljetus- ja rynnäkköpanssarivaunua, 200 venäläistä kenttähaupitsia ja -kanuunaa sekä lisäksi ilmatorjuntakanuunoita, kranaatinheittimiä, konekiväärejä, 100 000 rynnäkkökivääriä, kranaattikonekivääreitä, miinoja, muita räjähteitä ja ampumatarvikkeita. Kaikki aseet, ampumatarvikkeet ja räjähteet olivat täysin toimintakelpoisia ja olisivat soveltuneet täysin alueellisten joukkojen käyttöön.” Kylmän sodan toinen erä, s. 292.

Reservimme oli hiljattain vähennetty vain 230 000 mieheen, joka on nyt onneksi nostettu arvoon 280 000 miestä. Tuo kuulostaa paljolta, mutta tietääkseni tuo tarkoittaa vain 60 – 70 000 etulinjan taistelijaa maavoimissa. Aika vähän. Todellinen koulutuksen saanut reservimme on jopa 900 000 miestä.

Kun vielä 90-luvulla meillä kävi porukkaa vuodessa 30 000 - 50 000 miestä kertaamassa, niin määrä on nyt laskenut noin 18 000:een vuotta kohden. Kertausharjoitusten keskimääräinen kesto on myös lyhentynyt kuudesta viiteen vuorokauteen. Kertausharjoituksiin käytetään vuodessa rahaa vain noin 14 miljoonaa. Nämä luvut pitäisi nostaa aivan eri tasolle.

Kantahenkilökunnan määrä on hieman alle 12 000. Määrää tulisi nostaa selvästi, jotta sekä varusmiesten, että reserviläisten koulutus saadaan ylemmälle tasolle.

Puolustuksemme tulisi perustua vain yhteen doktriiniin: maan haltuunoton tekemiseen mahdollisimman vaikeaksi, käytännössä epäsymmetrisen sodankäynnin keinoin.

Keinoina olisi reservin koon kasvattaminen, varusmiesten maastoharjoitusten ja ammuntojen lisääminen. Lisäksi kenraalien tulisi lopettaa käyttökelpoisen aseistuksen hävittäminen, ja varmistaa että yksinkertaista tulivoimasta kalustoa löytyy reilusti.

Lisäksi pitäisi palata alueelliseen puolustukseen, jossa ajatuksena on suhteellisen itsenäisesti toimivat vihollisen etenemistä estävät paikallisjoukot. Hyvissä asemissa olevat huonokuntoisetkin miehet pystyvät tehokkaaseen toimintaan, varsinkin kun otamme muiden puolueiden hyljeksimät jalkaväkimiinat takaisin käyttöön. Kynnys hyökätä nousee, kun vihollinen joutuisi pitkään maastosotaan.

Lähtisin kehittämään myös kodinturvajoukkoja, jotka olisivat valmiiksi varustettuja asetta myöten. Näinhän on laita esimerkiksi Ruotsissa ja Virossa. Nämä tuovat nopeutta liikekannallepanoon, sekä ovat myös tavallista paremmin valmiiksi yhteen hitsautuneita toimijoita.

Maavoimilla on keskeistä edelleen mm. tykistöaselajin kehittäminen erityisesti raskaiden raketinheittimien osalta. Noita on meillä jonkin verran, määrää voisi lisätä, mutta erityisesti pitäisi hankkia 300 kilometriin ulottuvia raketteja, joihin nyt ei ole varaa. Toki muukin tykistöaselaji on tärkeää sekä kalustoltaan että ammusten määrän kannalta. Panssaroituja ajoneuvoja saisi olla tarpeeksi. Eikä unohdeta monessa sodassa mainetta niittäneitä olalta ammuttavia ilmatorjuntaohjuksiakaan, joita ei helpolla ole koskaan liikaa.

Merivoimien avomerilaivaston suunnitelmat korvetteineen tulee romuttaa. Meripuolustuksen tulisi perustua saaristossa tapahtuvaan maihinnousujen torjuntaan rannikkojääkärien ja saaristoon sopivien alusten voimin. Kuorma-autojen laveteilta toimivat meritorjuntaohjukset torjuvat vihollisen aluksia, jopa sataan kilometriin asti.

Ilmapuolustuksen pääpainon tulee olla ilmatorjunnassa. Näkisin, että sopiva määrä hävittäjiä on 12 - 16 kappaletta. Lainaan tässä eversti Ahti Lappia, ohjuspuolustuksen asiantuntijaa ja ilmasotahistorian tutkijaa. Hävittäjiä tarvitaan rauhanajan ilmavalvontaan ja sodan uhan nousun tilanteisiin. Tällöin niihin riittää tavallisempikin kalusto.

Sodanajan ilmapuolustusta tarvitaan strategisiin kohteisiin ja sotajoukkojen suojaksi. Ilmatorjuntaohjukset pystyvät hoitamaan tehtävän halvemmalla ja varmemmin kuin hävittäjät.

Alivoimaisten ilmavoimien toimintamahdollisuudet sotatilassa ovat vähintäänkin heikot. Sen sijaan ilmatorjunnalla on paremmat mahdollisuudet toimia myös alivoimatilanteissa.

50 vuoden tilastoissa alivoimaisen osapuolen pudotuksista on 97 prosenttia tehty ilmatorjunnalla, siis vain 3 prosenttia hävittäjillä. Vaikka lasketaan mukaan myös ylivoimaisen puolen tekemät pudotukset, niin sittenkin ilmatorjunta on hoitanut niistä 87 prosenttia.

Huomattavaa on, että ajatelluilla uusillakaan hävittäjillä ei pystytä ohjustorjuntaan. Nykyaikaisella ilmatorjunnalla pystytään. Jostain syystä tämä oleellinen asia on vaiettu täysin valtamedian kritiikittömissä kirjoituksissa hävittäjiemme uusimis- eli HX-hankkeesta. Ilmatorjunta on myöskin tarvittaessa toiminnassa 24/7 periaatteella, hävittäjät eivät tähän pysty. Käytännössä hävittäjillä on mahdotonta suojella kiinteää kohdetta, kuten vaikkapa pääkaupunkiamme.

Usein unohdetaan, että Venäjällä lienee maailman vahvimmat ilmatorjuntajoukot, tosin Israelilla on pinta-alaa kohden vielä parempi suojaus. Venäjän ilmatorjunta ulottuu meille 300 kilometrin päähän raja-alueesta. Ja lisäksi heillä on huippukykyiset meitä monilukuisemmat alueelliset ilmavoimat joka tapauksessa. Arvelen, että hävittäjillämme ei ole sen enempää toimintamahdollisuuksia kuin Saddam Husseinilla ensimmäisessä Persian lahden sodassa. Tuolloinhan Saddamin ilmatorjunta pudotti yli 60 liittoutuneiden ilma-alusta. Hävittäjiä Saddam pystynyt juurikaan käyttämään.

Oman arvioni mukaan ajatellun HX-hankkeen koneilla voi tehdä kolme asiaa: 1) niillä voi osallistua nykyajan siirtomaasotiin, joita usein kriisinhallinnaksi kutsutaan, 2) niillä voi osallistua Naton ja Venäjän väliseen konfliktiin vaikkapa Baltian suunnalla ja 3) niillä voi ampua oikeat Mainilan laukaukset. En usko, että niillä voi puolustaa Suomea.

HX-hankkeen kustannuksiksi on arvioitu 10 miljardia euroa. Kun Hornetit hankittiin, hinta taisi kolminkertaistua alkuperäisestä. Niistä mm. riisuttiin tehdasaseistus pois, jotta hinta saatiin näyttämään halvemmalta. Tietääkseni puolustusvoimat ei ole julkistanut nykyisten Hornettien tähänastisia, tai loppuun asti arvioituja elinkaarikustannuksia. Miksiköhän ei ole?

HX-hankkeen hinta tietenkin riippuu mihin malliin ja määrään päädyttäisiin; tällä hetkellä hävittäjäporukat liputtavat 64 kappaleen ja yhdysvaltalaisen F35A:n nimiin.
On arvioitu, että HX-koneiden ylläpitokustannukset saattaisivat olla miljardin vuodessa. Tuosta päästään 30 vuoden elinkaarikustannuksissa aivan valtaviin rahamääriin. 20 – 30 miljardia taitaa mennä teki mitä teki.

Tällä hetkellä ilmatorjuntamme ulottuu käytännössä noin 5 – 6 kilometrin korkeuteen. Siis suunnilleen samaan kuin mihin pääsimme jatkosodan lopussa vuonna 1944. Tuotakaan korkeutta ei pidä tietenkään väheksyä, mutta se ei riitä.

Jostain syystä poistimme käytöstä etuajassa jopa 20 kilometrin korkeuteen ulottuvan venäläisen BUK-M1 ilmatorjuntajärjestelmän, jolla georgialaiset pudottivat Wikipedian mukaan ilmeisesti kaikki vuoden 2008 sodassa Venäjän menettämät seitsemän lentokonetta. Lisäksi serbit pudottivat BUK-M1 järjestelmän edeltäjällä yhdysvaltalaisen F-117 häivepommittajan Jugoslavian pommitusten aikaan. Tosin väitetään, että pudotus tehtiin tätä vieläkin vanhemmalla venäläisellä kalustolla. Se siitä häivetekniikasta.

Tällä hetkellä on ainakin kolme järkevää suuren korkeuden ilmatorjuntajärjestelmää: yhdysvaltalainen Patriot, ranskalainen SAMP/T sekä venäläinen S-300/400. Pitää toki muistaa myös israelilainen Iron Dome. Useat eurooppalaiset maat hankkivat vastaavia järjestelmiä. Esimerkiksi Ruotsi on hankkimassa kolmea Patriot-ohjuspatteria 1,2 miljardin euron hinnalla. Natomaa Turkki puolestaan hankkii sekä SAMP/T että S-400 järjestelmiä. Intia puolestaan venäläisiä S-400 järjestelmiä. Useat Euroopan maat hankkivat tai ovat hankkineet suuren korkeuden ilmatorjunnan valmiutta.

Aivan esimerkinomaisesti esitänkin, että hankimme 10 ranskalaista ohjuspatteria, jotka Patrioteja halvempina maksaisivat yhteensä arviolta 2,4 miljardia euroa. Tällöin saisimme kolme ohjuspatteria pääkaupungin turvaksi, loput muualla maahan. Patterin toimintaetäisyytenä voi pitää noin sataa kilometriä. Pidän selvänä, että lähellekään täydelliseen ilmatilan hallintaan meillä ei ole mahdollisuuksia, ainakaan nykyisellä länsimaisella kalustolla.

Itse hankkisin venäläisiä järjestelmiä mm. niiden mm. pitemmän kantaman (jopa 300 - 400 km) ja monipuolisen ohjusvalikoiman takia, mutta tuo näyttää olevan nyky-Suomessa jostain syystä aivan mahdoton ajatus. Ja muistutan edelleen, että vain ilmatorjunnalla voi torjua vihollisen ohjuksia, ei hävittäjillä.

Järjestämällä ilmapuolustus tässä kuvaamallani tavalla rahaa jäisi muuhun aseistukseen kuten maavoimien kehittämiseen, uusiin sodankäynnin välineisiin ja tekniikoihin kuten miehittämättömiin ilma-aluksiin sekä kybersodankäynnin kehittämiseen.

Rahaa jäisi lisäksi ennen kaikkea meidän suomalaisten hyvinvointiin, jonka ylläpitäminen tuo myös puolustustahtoa, kun yhteiskuntamme tarjoaa kaikille uskottavia elämisen mahdollisuuksia.

]]>
5 http://juhavuoriooulu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272183-tehokas-reservilaisarmeija#comments Aluepuolustus Jalkaväkimiinat maanpuolustus Puolustusvoimat Reservi Thu, 21 Mar 2019 11:00:06 +0000 Juha Vuorio http://juhavuoriooulu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272183-tehokas-reservilaisarmeija
Hävittäjien käyttökelpoisuus ilmataisteluissa http://paavosallinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270676-havittajien-kayttokelpoisuus-ilmataisteluissa <p>&nbsp;</p><p>Turun Sanomissa ja Hesarissa on korkea-arvoisilta evp upseereilta hyvin ristiriitaisia kirjoituksia.</p><p>Eilisissä Turun Sanomissa (2.3.2019) everstiluutnantti evp Tuomo Hirvonen kirjoittaa, että</p><p>&quot;Sotahistorian tuntema viimeisin ilmataistelu hävittäjä hävittäjää vastaan käytiin 1983&quot;</p><p>Hänen mukaansa kumpikin lentäjä laukaisee ohjuksensa lähes yhtä aikaa. Ohjuksen pystyy harvoin eksyttämään, jolloin koneet tuhoutuvat.</p><p>En nyt mene enempää hänen kirjoituksensa yksityiskohtiin, mutta ihan loogiseltahan tuo kuulostaa.</p><p>Tämän päivän Helsingin Sanomissa (3.3.2019) taas eversti evp Ismo Turunen kirjoittaa otsikolla &quot;Suomen hävittäjät torjuvat lentokoneita&quot;. Hänen mukaansa &quot;Suomen hävittäjien tehtävä on aina ollut lentokoneiden torjunta, jolloin myös ase-järjestelmä on valittu ilmataisteluun sopivaksi. Tehtävä on ollut totaalisen puolustuksellinen&quot;.</p><p>Eli eikö näillä Horneteilla edes pysty hyökkäämään?</p><p>Onko ilmataistelujen aika ollut ohi jo silloin kun ne on alunperin hankittu?</p><p>Mikä olisi uusien hävittäjien käyttötarkoitus?</p><p>Kertokaa joku joka tietää.</p><p>Paavo Sallinen (Vas.)</p><p>Kristiinankaupunki</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Turun Sanomissa ja Hesarissa on korkea-arvoisilta evp upseereilta hyvin ristiriitaisia kirjoituksia.

Eilisissä Turun Sanomissa (2.3.2019) everstiluutnantti evp Tuomo Hirvonen kirjoittaa, että

"Sotahistorian tuntema viimeisin ilmataistelu hävittäjä hävittäjää vastaan käytiin 1983"

Hänen mukaansa kumpikin lentäjä laukaisee ohjuksensa lähes yhtä aikaa. Ohjuksen pystyy harvoin eksyttämään, jolloin koneet tuhoutuvat.

En nyt mene enempää hänen kirjoituksensa yksityiskohtiin, mutta ihan loogiseltahan tuo kuulostaa.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa (3.3.2019) taas eversti evp Ismo Turunen kirjoittaa otsikolla "Suomen hävittäjät torjuvat lentokoneita". Hänen mukaansa "Suomen hävittäjien tehtävä on aina ollut lentokoneiden torjunta, jolloin myös ase-järjestelmä on valittu ilmataisteluun sopivaksi. Tehtävä on ollut totaalisen puolustuksellinen".

Eli eikö näillä Horneteilla edes pysty hyökkäämään?

Onko ilmataistelujen aika ollut ohi jo silloin kun ne on alunperin hankittu?

Mikä olisi uusien hävittäjien käyttötarkoitus?

Kertokaa joku joka tietää.

Paavo Sallinen (Vas.)

Kristiinankaupunki

 

 

 

 

]]>
9 http://paavosallinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270676-havittajien-kayttokelpoisuus-ilmataisteluissa#comments Hävittäjät Hornetit Hyökkäys Ilmataistelut Puolustusvoimat Sun, 03 Mar 2019 09:18:16 +0000 Paavo Sallinen http://paavosallinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270676-havittajien-kayttokelpoisuus-ilmataisteluissa
Uusi asejärjestelmä Suomelle http://timokohvakka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270235-uusi-asejarjestelma-suomelle <p>Suomen olisi nyt kannattavaa panostaa droneilla toteutettuun asejärjestelmään, joka on tyyppiä: <em>&quot;Beelzebub&quot;</em>, &acute;Kärpästen Herra&acute;.</p><p>Siinä pyrittään luomaan asejärjestelmä, jossa on paljon pieniä ja mutta erittäin edullisia omatoimisia aseita, joilla kaikilla kuitenkin on yhteinen &quot;tahto&quot;. Kuin valtava kärpäsparvi, jossa kaikilla on sama tehtävä. Dronet voivat käyttötavasta riippuen liikkua niin ilmassa, maalla kuin vedessäkin.</p><p>Tuotanto muodostuu ohjelmistosta ja tekniikasta. Nykyteknologia mahdollistaa suuret sarjatuotannot yksikkökustannuksilla, joista aiemmin voitiin vain unelmoida. Ja tämä kehityssuunta tulee jatkumaan ja sitä silmällä pitäen Suomenkin on otettava etunojaa ennen kuin muut ajavat meistä ohi. <a href="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/a0a2fa1a-c1d3-48ba-b9a0-bac453c1bb9a">Venäjä on ottamassa ensimmäisiä askelia</a> tähän suuntaan ja <a href="https://www.bbc.com/news/technology-38569027">Yhdysvalloissa ollaan jo pitkällä toteutuksessa</a>.</p><p>Hahmontunnistus tulee korvaamaan etäohjausta ja tulee olemaan merkittävässä asemassa siinä miten laitteiden suunnistus ja toiminnanohjaus kohteessa toteutaan. Joten tämän luomiseen on panostettava. Kun järjestelmä on kerran koodattu sen kopiointi ei maksa käytännössä mitään, joka tarkoittaa edullista kappalehintaa. Yksikköhinnaksi ohjelmoinnille tulee euroja, joten miljoonien laitteiden asejärjestelmä on mahdollista luoda edulliseen kokonaishintaan.</p><p>Tekniikan ei näkemykseni mukaan tarvitse olla korkealaatuisinta vaan jopa &quot;halpalaatu&quot; voisi olla riittävä. Kun vain määrät ovat tarpeeksi suuria ja laitteen ominaisuudet sopeutettu toimintatapaan. Jos joku yksittäinen laite lakkaa toimimasta tai tuhotaan asialla ei ole mitään merkitystä, sillä samaa tehtävää on suorittamassa monta muutakin. Näin ollen vaikka yksittäinen osa olisi epäluotettava, asejärjestelmä kokonaisuudessaan olisi kuitenkin erittäin luotettava.</p><p>Voimakkailla suurilla yksiköillä on paikkansa, mutta kuten tiedämme, kahden panssarilaivan taktiikka on kokonaisuutena epäluotettava. Kaikkia munia ei pidä laittaa samaan koriin. Asejärjestelmäkin olisi hyvä hajauttaa näihin kahteen haaraan.</p><p>Dronen kokoluokka voisi olla hyvin pieni verrattuna nykyjärjestelmiin. Dronen hyötykuormaksi riittäisi vaikka käsikranaatti. Jos niitä voidaan syytää alueelle suuria määriä, oloista tulee tukalat. Käyttökohteita olisi esimerkiksi nykyisen sodankäynnin ongelmakohteet kaupunkisodat. Pienimmillään &quot;kärpäsen puremaksi&quot; riittää pienoiskiväärin panos lyhyessä piipussa, kun toimintatapa ja käyttökohde on vain suhteutettu oikein laitteen ominaisuuksiin.</p><p>Tavoitteen keskiössä on alhainen yksikköhinta ja sen kautta saatavat suuret kappalevolyymit joka tekee asejärjestelmästä kokonaisuutena edullisen. Toinen tavoite on sellaisen toimintatavan luominen, joilla dronen ominaisuuksille saadaan paras hyötysuhde. Tämän ratkaisussa piilee yksi tärkeimmistä asian avaimista.</p><p>Lähtiessä luomaan tälläistä asejärjestelmää pitää olla luova ja joustava. Uskaltaa heittää villejä ideoita ja variaatioita siitä millaisin menetelmin &quot;kärpäset&quot; levitetään kohdealueelle. Ammutaanko ne kohteeseen, käytetäänkö siipiä ja roottoreita, kantoaluksia vaiko jopa ylätuulia lähettämällä ne tuhansien kilometrien matkalle? Millaista taktiikkaa asejärjestelmällä toteutetaan? Ovatko ne kuin miinoja odottaen pitkiäkin aikoja alueelle tunkeutumista tai käskyn saamista vai hyökkäävätkö ne kuin herhiläiset yhtenä aggressiivisena pilvenä? Suorittavatko ne tiedustelua kooten yhtä kokonaiskuvaa monesta pisteestä yhtäaikaa?</p><p>Minusta tämä olisi suomalaisten vahvaa osaamisaluetta ja palvelisi samalla omia tarkoitusperiämme.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen olisi nyt kannattavaa panostaa droneilla toteutettuun asejärjestelmään, joka on tyyppiä: "Beelzebub", ´Kärpästen Herra´.

Siinä pyrittään luomaan asejärjestelmä, jossa on paljon pieniä ja mutta erittäin edullisia omatoimisia aseita, joilla kaikilla kuitenkin on yhteinen "tahto". Kuin valtava kärpäsparvi, jossa kaikilla on sama tehtävä. Dronet voivat käyttötavasta riippuen liikkua niin ilmassa, maalla kuin vedessäkin.

Tuotanto muodostuu ohjelmistosta ja tekniikasta. Nykyteknologia mahdollistaa suuret sarjatuotannot yksikkökustannuksilla, joista aiemmin voitiin vain unelmoida. Ja tämä kehityssuunta tulee jatkumaan ja sitä silmällä pitäen Suomenkin on otettava etunojaa ennen kuin muut ajavat meistä ohi. Venäjä on ottamassa ensimmäisiä askelia tähän suuntaan ja Yhdysvalloissa ollaan jo pitkällä toteutuksessa.

Hahmontunnistus tulee korvaamaan etäohjausta ja tulee olemaan merkittävässä asemassa siinä miten laitteiden suunnistus ja toiminnanohjaus kohteessa toteutaan. Joten tämän luomiseen on panostettava. Kun järjestelmä on kerran koodattu sen kopiointi ei maksa käytännössä mitään, joka tarkoittaa edullista kappalehintaa. Yksikköhinnaksi ohjelmoinnille tulee euroja, joten miljoonien laitteiden asejärjestelmä on mahdollista luoda edulliseen kokonaishintaan.

Tekniikan ei näkemykseni mukaan tarvitse olla korkealaatuisinta vaan jopa "halpalaatu" voisi olla riittävä. Kun vain määrät ovat tarpeeksi suuria ja laitteen ominaisuudet sopeutettu toimintatapaan. Jos joku yksittäinen laite lakkaa toimimasta tai tuhotaan asialla ei ole mitään merkitystä, sillä samaa tehtävää on suorittamassa monta muutakin. Näin ollen vaikka yksittäinen osa olisi epäluotettava, asejärjestelmä kokonaisuudessaan olisi kuitenkin erittäin luotettava.

Voimakkailla suurilla yksiköillä on paikkansa, mutta kuten tiedämme, kahden panssarilaivan taktiikka on kokonaisuutena epäluotettava. Kaikkia munia ei pidä laittaa samaan koriin. Asejärjestelmäkin olisi hyvä hajauttaa näihin kahteen haaraan.

Dronen kokoluokka voisi olla hyvin pieni verrattuna nykyjärjestelmiin. Dronen hyötykuormaksi riittäisi vaikka käsikranaatti. Jos niitä voidaan syytää alueelle suuria määriä, oloista tulee tukalat. Käyttökohteita olisi esimerkiksi nykyisen sodankäynnin ongelmakohteet kaupunkisodat. Pienimmillään "kärpäsen puremaksi" riittää pienoiskiväärin panos lyhyessä piipussa, kun toimintatapa ja käyttökohde on vain suhteutettu oikein laitteen ominaisuuksiin.

Tavoitteen keskiössä on alhainen yksikköhinta ja sen kautta saatavat suuret kappalevolyymit joka tekee asejärjestelmästä kokonaisuutena edullisen. Toinen tavoite on sellaisen toimintatavan luominen, joilla dronen ominaisuuksille saadaan paras hyötysuhde. Tämän ratkaisussa piilee yksi tärkeimmistä asian avaimista.

Lähtiessä luomaan tälläistä asejärjestelmää pitää olla luova ja joustava. Uskaltaa heittää villejä ideoita ja variaatioita siitä millaisin menetelmin "kärpäset" levitetään kohdealueelle. Ammutaanko ne kohteeseen, käytetäänkö siipiä ja roottoreita, kantoaluksia vaiko jopa ylätuulia lähettämällä ne tuhansien kilometrien matkalle? Millaista taktiikkaa asejärjestelmällä toteutetaan? Ovatko ne kuin miinoja odottaen pitkiäkin aikoja alueelle tunkeutumista tai käskyn saamista vai hyökkäävätkö ne kuin herhiläiset yhtenä aggressiivisena pilvenä? Suorittavatko ne tiedustelua kooten yhtä kokonaiskuvaa monesta pisteestä yhtäaikaa?

Minusta tämä olisi suomalaisten vahvaa osaamisaluetta ja palvelisi samalla omia tarkoitusperiämme.

 

]]>
4 http://timokohvakka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270235-uusi-asejarjestelma-suomelle#comments Miehittämättömät lennokit Puolustusvoimat Sun, 24 Feb 2019 10:49:48 +0000 Timo Kohvakka http://timokohvakka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270235-uusi-asejarjestelma-suomelle
Hirvonen on väärässä – ja valehtelee http://petterileino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269856-hirvonen-on-vaarassa-ja-valehtelee <p>Everstiluutnantti evp. <strong>Tuomo Hirvonen</strong> kirjoitti Savon Sanomissa 17.2.2019 julkaistussa <a href="https://www.savonsanomat.fi/iisalmensanomat/mielipide/mielipidekirjoitukset/H%C3%A4vitt%C3%A4jien-hintalappu-on-p%C3%B6yristytt%C3%A4v%C3%A4-%E2%80%93-sen-rinnalla-virkamiesten-sopeutuspaketti-on-n%C3%A4pertely%C3%A4-%E2%80%93-Valtiojohto-leikittelee-kansakunnan-kohtalolla/1328093">mielipidekirjoituksessa</a> täyttä soopaa. Keskityn vain räikeimpiin valheisiin ja vääriin väittämiin.</p><p>Hirvonen väittää, että puolustusselonteko edellyttää kahden tai kolmen miljardin lisäystä valtion vuosimenoihin.&nbsp; Toivon, että näin olisi. Ikäväkseni on todettava, ettei puolustusselonteosta löydy tuollaista linjausta. Kahden-kolmen miljardin vuosittaisella lisäyksellä Suomen puolustusbudjetti nostettaisiin Ruotsin tasolle.</p><p>Tuomo Hirvonen arvostelee lisärahan kohdentamista maanpuolustukseen. Entiseltä ammattisotilaalta tämä on omituinen kannanotto. Voi hyvin kysyä, kenen agendaa Hirvonen ajaa &ndash; isänmaan vai jonkun muun. Huomaamatta ei ole jäänyt Tuomo Hirvosen aktiivinen toiminta Vastavalkean parissa, joka piirissä levitetään Kremlille myötämielistä viestiä.</p><p>Sekä ilmavoimien monitoimihävittäjät että merivoimien taistelualukset ovat Hirvoselle kirosanoja. Hirvonen haluaa jättää Suomen puolustuksen vain maavoimien varaan. Tässä on Hirvosen suurin epäjohdonmukaisuus, sillä sotilaallisesti liittoumattoman Suomen on ylläpidettävä kaikkia suorituskykyjä itse. Ilma- ja meripuolustuksella tuetaan maavoimien taistelua. Ilman tuota pyhää kolmiyhteyttä ei meillä ole uskottavaa puolustusta.</p><p>Suurin Hirvosen valhe liittyy hävittäjien ja laivojen hinnan vertaamiseen ohjuspuolustukseen tai jääkäriprikaatien varustamiseen. Hirvosesta on pöyristyttävää, että &rdquo;kahden Super-Hornetin hinnalla Suomi pystyisi hankkimaan korkeankantaman ilmatorjuntaohjukset koko maan puolustamiseksi ja yhden hävittäjän hinnalla varustettaisiin kokonainen jääkäriprikaati&rdquo;. Tämä on räikeää propagandaa, ilman rahtuakaan todellisuutta.</p><p>Todettakoon, että Ruotsi hankki Tukholman suojaksi Patriot-ohjuspuolustuksen. <a href="https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/255440-ruotsi-hyvaksyi-miljardikaupat-ensimmaiset-patriot-ohjukset-saapuvat-2021">Julkisuudessa olleiden tietojen</a> mukaan ohjusyksiköt ja 300 ohjusta maksavat yli neljä miljardia euroa. Suomen hävittäjähankinnalla saisi ohjuspuolustuksen kehäkolmosen sisäpuolen ja Tampereen suojaksi. Muu Suomi jäisi ilman ohjuspuolustusta. Sen lisäksi Suomelta jäisi puuttumaan ilmasta ilmaan kyky, ilmasta maahan kyky aina 400 kilometriin saakka, maalittamisen kyky sekä merkittävä osa tiedustelukyvystä. Pähkähullua touhua, sanon minä.</p><p>Yhden modernin monitoimihävittäjän hinnalla saisi nykyiselle maavoimien yhtymälle pelkän tykistön &ndash; ilman ampumatarvikkeita ja tulenjohtoa, vastatykistötutkista puhuttakaan. Modernin maavoimien yhtymän perustaminen on miljardiluokan investointi.</p><p>Minun silmissä Tuomo Hirvosesta ei ole koskaan loistanut strategian kirkas valo, puhumattakaan sotilasteknologian syvällinen hallinta. Suuremmat avut hänellä on niiden asioiden arvostelemissa, joiden ymmärtämiseen hänen kapasiteettinsa on rajallinen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Everstiluutnantti evp. Tuomo Hirvonen kirjoitti Savon Sanomissa 17.2.2019 julkaistussa mielipidekirjoituksessa täyttä soopaa. Keskityn vain räikeimpiin valheisiin ja vääriin väittämiin.

Hirvonen väittää, että puolustusselonteko edellyttää kahden tai kolmen miljardin lisäystä valtion vuosimenoihin.  Toivon, että näin olisi. Ikäväkseni on todettava, ettei puolustusselonteosta löydy tuollaista linjausta. Kahden-kolmen miljardin vuosittaisella lisäyksellä Suomen puolustusbudjetti nostettaisiin Ruotsin tasolle.

Tuomo Hirvonen arvostelee lisärahan kohdentamista maanpuolustukseen. Entiseltä ammattisotilaalta tämä on omituinen kannanotto. Voi hyvin kysyä, kenen agendaa Hirvonen ajaa – isänmaan vai jonkun muun. Huomaamatta ei ole jäänyt Tuomo Hirvosen aktiivinen toiminta Vastavalkean parissa, joka piirissä levitetään Kremlille myötämielistä viestiä.

Sekä ilmavoimien monitoimihävittäjät että merivoimien taistelualukset ovat Hirvoselle kirosanoja. Hirvonen haluaa jättää Suomen puolustuksen vain maavoimien varaan. Tässä on Hirvosen suurin epäjohdonmukaisuus, sillä sotilaallisesti liittoumattoman Suomen on ylläpidettävä kaikkia suorituskykyjä itse. Ilma- ja meripuolustuksella tuetaan maavoimien taistelua. Ilman tuota pyhää kolmiyhteyttä ei meillä ole uskottavaa puolustusta.

Suurin Hirvosen valhe liittyy hävittäjien ja laivojen hinnan vertaamiseen ohjuspuolustukseen tai jääkäriprikaatien varustamiseen. Hirvosesta on pöyristyttävää, että ”kahden Super-Hornetin hinnalla Suomi pystyisi hankkimaan korkeankantaman ilmatorjuntaohjukset koko maan puolustamiseksi ja yhden hävittäjän hinnalla varustettaisiin kokonainen jääkäriprikaati”. Tämä on räikeää propagandaa, ilman rahtuakaan todellisuutta.

Todettakoon, että Ruotsi hankki Tukholman suojaksi Patriot-ohjuspuolustuksen. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ohjusyksiköt ja 300 ohjusta maksavat yli neljä miljardia euroa. Suomen hävittäjähankinnalla saisi ohjuspuolustuksen kehäkolmosen sisäpuolen ja Tampereen suojaksi. Muu Suomi jäisi ilman ohjuspuolustusta. Sen lisäksi Suomelta jäisi puuttumaan ilmasta ilmaan kyky, ilmasta maahan kyky aina 400 kilometriin saakka, maalittamisen kyky sekä merkittävä osa tiedustelukyvystä. Pähkähullua touhua, sanon minä.

Yhden modernin monitoimihävittäjän hinnalla saisi nykyiselle maavoimien yhtymälle pelkän tykistön – ilman ampumatarvikkeita ja tulenjohtoa, vastatykistötutkista puhuttakaan. Modernin maavoimien yhtymän perustaminen on miljardiluokan investointi.

Minun silmissä Tuomo Hirvosesta ei ole koskaan loistanut strategian kirkas valo, puhumattakaan sotilasteknologian syvällinen hallinta. Suuremmat avut hänellä on niiden asioiden arvostelemissa, joiden ymmärtämiseen hänen kapasiteettinsa on rajallinen.

]]>
13 http://petterileino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269856-hirvonen-on-vaarassa-ja-valehtelee#comments HX-hanke Puolustusvoimat Mon, 18 Feb 2019 11:49:01 +0000 Petteri Leino http://petterileino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269856-hirvonen-on-vaarassa-ja-valehtelee
Ryöstö - voisimmeko kuitenkin miettiä puolustusta ? http://ristosuvanto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268907-ryosto-voitaisiinko-kuitenkin-miettia-pikkuisen-puolustusta <p>Anteeksi. Ryöstö on vahva sana. Se viittaa rikoslain määrittelemään vakavaan rikokseen. Sitä en tarkoita. Tarkoitan tunnetta ja laillista tekoa, jonka kohteeksi pelkään joutuvani &ndash; ihan samoin kuin kaikki suomalaiset. Meiltä ollaan viemässä hurja määrä rahaa heppoisin perustein &ndash; perusteena vain fantasia, jota ei edes tohdita sanoa suoraan. Tarkoitan Suomen kenraalien halua ostaa 64 monitoimihävittäjää, jotka kenraalien mielikuvissa suojaavat meidät Venäjän hyökkäykseltä. Mielikuva on järisyttävän kallis.</p><p>&nbsp;</p><p>Menneisyydestä. Puolustusministeriön ohjelmajohtaja Lauri Puranen toteaa: &rdquo;Päätökseen hankkia juuri 64 Hornet-hävittäjää päädyttiin perusteellisen valintaprosessin kautta vuonna 1992 (blogi 18.12.2018).&rdquo; Valintaprosessin perusteellisuuden voi kyseenalaistaa. Valinta tehtiin salaisesti &ndash; sotilaat miettivät keskenään ja puolustusministeri junaili päätöksen niin, että vain muutama muu ministeri tiesi, mikä kone ollaan ostamassa. Kansanedustajista ei tiennyt kukaan. Valintaprosessin aikana oli mahdotonta käydä turvallisuuspoliittista keskustelua, kun kukaan ei tiennyt hankkeesta paljon mitään ennenkuin päätös oli jo tehty. Vuoden 1992 päätösprosessia voinee kutsua sotilasdemokratiaksi. Sotilaat päättivät asian salaisesti ja siunauttivat sen poliittisilla päättäjillä. Muutamaa vuotta myöhemmin tultuaan valtiovarainministeriksi Sauli Niinistö kauhistui kustannuksia ja mietti, voisiko tilattua konemäärää pienentää, mikä oli mahdotonta, kun päätös oli jo tehty (Ervasti-Laakso: Karhun naapurista Natoon WSOY 2001, s.40).</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt salainen päätöksenteko ei onnistu, mutta päätösvallan sotilaat haluavat pitää itsellään. Kun Suomen talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtaja professori Roope Uusitalo ehdotti että jospa ostettaisiinkin vain 47 hävittäjää, niin puolustusministeri Jussi Niinistö totesi:</p><p>&rdquo;&ndash;&thinsp;Professori Uusitalo tekee itsestään pellen, kun ottaa kantaa asioihin, joita hän ei ymmärrä. En minäkään ota kantaa taloustieteen teoreemiin, kun ei ole kompetenssia.&rdquo; Jussi Niinistö pitää varoittavana esimerkkinä Kanadaa, jossa sotilaat eivät saaneet tahtoaan läpi. Syy: &rdquo; poliitikot on päästetty sössimään tällainen arvokas prosessi&rdquo; (verkkouutiset 17.12.2018).</p><p>&nbsp;</p><p>Jussi Niinistö esittää ikäänkuin olisi vain yksi vaihtoehto: 64 huippuunsa kehitettyä monitoimihävittäjää. Jussi Niinistön ajatusmaailmaa kuvannee hänen kiinnostuksen kohteensa. Hän on kirjoittanut kirjan1930-luvulla Suomen demokratian kumoamista yrittäneestä IKL:n Paavo Susitaipaleesta, joka kutsui itseään fasistiksi. Toisessa kirjassaan hän käsittelee sisällissodan jälkeisiä heimosotia, joiden tarkoituksena oli luoda Suursuomi. Tällaisen ajatusmaailman pohjalta nyt johdetaan monitoimihävittäjien hankintaprosessia. Ja jos joku uskaltaa kysellä perusteita, hänet Jussi Niinistö leimaa pelleksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Siis meidän pitäisi edelleen elää sotilasdemokratiassa, jossa sotilaat päättävät ja kansa vain maksaa. Sotilaiden (tai ainakin johtavien kenraalien) kanta lienee selvä:</p><ol><li><p>uudet monitoimihävittäjät tarvitaan</p></li><li><p>hävittäjiä pitää olla vähintään 64</p></li><li><p>hävittäjät hankitaan USA:sta.<br />&nbsp;</p></li></ol><p>Jo monitoimihävittäjien hankinnan esiselvityksessä todettiin, että kehittyneimmät hävittäjät tehdään USA:ssa, ja sen jälkeen on monta kertaa korostettu että hankinnassa mennään suorituskyky edellä. Ja kun vielä nykyinen puolustusvoimain komentaja ja moni muukin kenraali on ollut pitkään sotilasopissa USA:ssa, niin sotilaiden valinta lienee selvä.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun sotilaat puolustavat meille tavallisille kansalaisille 64 koneen määrää, niin he vetoavat maamme laajuuteen, ikäänkuin tulevassa sodassa hävittäjät taistelisivat vihollista eli venäläisiä hävittäjiä vastaan Suomen ilmatilassa koko Suomen alueella. Viimeksi tällainen hävittäjät vastaan hävittäjät taistelu käytiin vuonna 1982 Falklandin sodassa. Nyt siis kenraalit sanovat varustautuvansa samanlaiseen taisteluun Suomen ilmatilassa venäläisiä vastaan. Samoin perusteli 19.1.2019 Jussi Niinistö hävittäjämäärää TV1:n ykkösaamussa. Perustelu on heppoinen ja harhaanjohtava. Missään maapallolla tämmöistä hävittäjä vastaan hävittäjä -taistelua ei ole käyty vuosikymmeniin. Myöskään monitoimihävittäjiin ajateltu aseistus ei tähtää Suomen alueella tapahtuvaan puolustukseen Todellisuudessa tavoitteena on taistelu Venäjän ilmatilassa eli puolustuksellinen hyökkäys. Tämän hyökkäyspelotteen ajatellaan estävän sodan. Siksi sotilaat harjoittelevat ilmatankkauksia ja hankkivat ilmasta maahan ammuttavia pitkän kantaman ohjuksia. Tällaisia taitoja ja ohjuksia ei tarvita jos operoidaan Suomen alueella. Ja venäläiset tietävät että he ovat kohde.</p><p>&nbsp;</p><p>Olemme lännen etuvartioasema, joka valmistautuu taistelemaan Venäjän ilmatilassa. Olemme asemoineet itsemme suurvaltojen shakkipelissä pieneksi moukaksi, jota USA ohjaa. Tätä ohjaussuhdetta toteutetaan keväällä 2019 Lapissa, kun Bold Quest -sotaharjoituksessa amerikkalaisten johdossa on myös 700 suomalaista osana kansainvälistä joukkoa. Amerikan sotakoneessa on 2,15 miljoonaa hyvin palkattua palkkasotilasta, joita ohjeistaa 732 079 puolustusministeriön työntekijää. Tähän maailman mahtavimman sotakoneen osaksi armeijaamme ollaan hyvää vauhtia sopeuttamassa. Näin on, vaikka tätä prosessia pyrkivät johtavat poliitikkomme parhaan kykynsä mukaan vähättelemään. He ovat täysin kenraalien talutusnuorassa ja toistavat heidän kantojaan ilman kritiikkiä, esim. Juha Sipilä:&rdquo;Ennaltaehkäisevän puolustuskyvyn ylläpitäminen, ilmavalvonta ja ilmapuolustus koko Suomen laajalla alueella edellyttää vähintään nykyistä määrää, 64 hävittäjää&rdquo;. Sipilä ei kerro että monitoimihävittäjät ovat hyökkäysaseita. Torjuntahävittäjiä emme ole hankkimassa, vaan paljon hienompaa ja kalliimpaa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Voisimmekohan kuitenkin hitusen miettiä mitä olemme tekemässä ?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Armeijan sisällä on ollut esillä myös vaihtoehtoinen eversti Ahti Lapin esitys (Ilmatorjunta-lehti 3/2015):</p><ol><li><p>Emme hanki lainkaan monitoimihävittäjiä, vaan ainoastaan yhden laivueen torjuntahävittäjiä rauhan ajan tunnistustehtäviin ja sodan ajan hävittäjätorjuntaan</p></li><li><p>Hankitaan ilmatorjunta-asejärjestelmiä strategisten kohteiden suojaamiseksi ja taistelujoukkojen toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi ilma- ja ohjusuhkaa vastaan</p></li><li><p>Hankitaan korkea- ja ohjustorjuntakykyinen pitkän kantaman ohjusjärjestelmä pääkaupungin suojaamiseksi myös taktillisten ballististen ohjusten uhkaa vastaan.</p></li><li><p>Toteutetaan riskialttiit lentotiedustelu- ja tulenjohtotehtävät miehittämättömillä koneilla</p></li><li><p>Korvataan monitoimihävittäjien hyökkäyskyky maasta maahan -aseilla, tykistöohjuksilla ja -raketeilla sekä risteily- ja meritorjuntaohjuksilla.</p></li></ol><p>&nbsp;</p><p>Toivon, että jokainen etsisi käsiinsä evesti Ahti Lapin esityksen ja miettisi hieman.</p><p>&nbsp;</p><p>Eversti Lapin vaihtoehto on puolustuksellinen, ja pysymme omassa maassamme. Ja jos haluamme hyökätä, niin sekin tapahtuu omalta alueelta (kohta 5). Eversti Lappi teki esityksensä kritisoidessaan monitoimihävittäjähankinnan vaihtoehdotonta esiselvitystä. Miksi johtavat sotilaat eivät ottaneet Lapin esitystä tutkittavakseen, vaikka se on halvempi kuin monitoimihävittäjät ja venäläiset eivät varmaan koe sitä niin uhkaavaksi kuin hyökkäykselliset monitoimihävittäjät. Ilmeisesti syynä on armeijan sisäinen aselajikateus. Jo hävittäjähankinnan esiselvitystä johti ilmavoimien komentaja (evp), joka nyt puolustusministeriön ohjelmajohtajana johtaa hävittäjähanketta. Myös nykyinen armeijan komentaja on entinen ilmavoimien komentaja. Luottamusta ilmavoimien johdon harkintakykyyn ei lisää, kun nykyistä ilmavoimien komentaja Sampo Eskelistä ja hänen alaistaan epäillään sotilasrikoksista. Tämänkaltaisten ihmisten kehittelemien fantasioiden perusteella meidän pitäisi nyt antaa heille tajuton summa rahaa kuvitteelliseen turvallisuuteen.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaihtoehtoista hankintaa esittänyt eversti Lappi on toiminut ilmatorjuntajoukkojen tarkastajana eli ilmapuolustusjoukkojen komentajana. Eversti Lapin esitys on hankintahinnaltaan ja myös elinkaarikustannuksiltaan halvempi kuin monitoimihävittäjät. Ja myös ilmastoystävällisempi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Sodat eivät syty ilman syytä.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Vuonna 1914 alkaneesta ensimmäisestä maailmansodasta Suomi oli pitkään käytännöllisesti aseettomana ja pasifistisena ulkona, kunnes vuonna 1918 suomalaiset ryhtyivät sotimaan keskenään. Sisällissodan alkutahdit antoi ministerivaltiosihteeri ja entinen tsaarin armeijan sotilas Carl Enckell, joka säilyttääkseen perinteisen yhteiskuntajärjestyksen usutti heinäkuussa 1917 venäläiset hajottamaan Suomen laillisesti valitun eduskunnan. Sisällissodan syy oli Venäjän pyrkimys yhtenäisyyteen ja kiista yhteiskuntajärjestyksestä.</p><p>&nbsp;</p><p>Osana toista maailmansotaa Venäjä hyökkäsi 30.11.1939 Suomeen. Syynä olivat venäläisten maailmanvallankumouspyrkimys ja sopimus Hitlerin Saksan kanssa. Suomalaiset taistelivat urheasti itsenäisyydestään muutaman kuukauden kestäneessä Talvisodassa, kunnes hyökkäsimme Venäjälle saksalaisten rinnalla 25.6.1941 alkaneessa Jatkosodassa. Jatkosodan syy oli ajautuminen Saksan rinnalle maailmansodan isossa kuvassa. Olimme Hitlerin Saksan kilttejä myötäjuoksijota.</p><p>&nbsp;</p><p>Jokaisella sodalla on jokin syy. Siis kysyn arvon puolustusministeri Jussi Niinistöltä:</p><p>-Mikä syy saisi Venäjän hyökkäämään Suomeen ?</p><p>&nbsp;</p><p>Puolustusministeri Jussi Niinistö rakentaa parhaillaan syytä venäläisten hyökkäykselle hyväksymällä Lappiin kevääksi 2019 amerikkalaisten johtaman Bold Quest -sotaharjoituksen, jossa rakennetaan sotaa varten jotakin infrastruktuuria. Kertovatkohan amerikkaiset Suomen armeijalle mitä he alueellemme rakentavat ? Ehkä, ehkä eivät? Me tavalliset kansalaiset &ndash; ja venäläiset &ndash; voimme vain kuvitella. Ja kuvitelmista voi syntyä ihan oikea hyökkäys. Puolustusministeri Jussi Niinistö on vaarallinen mies meille itsellemme. Hän rakentaa syytä venäläisten hyökkäykselle.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Elämme edelleen sotilasdemokratiassa ?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Sotilaat ovat keskenään päättäneet että Suomen puolustus rakennetaan hyökkäyspelotteelle. Siksi he haluavat, että hankimme 64 huippumodernia monitoimihävittäjää, jotka voivat ilmasta ampua ohjuksia 350 km päähän ja kykenevät ilmatankkauksiin. Moskovalaiset, pelätkää! Oman alueemme puolustamiseen emme tarvitse ilmasta ammuttavia hyökkäysohjuksia. Valmistaudumme hyökkäykseen toivoen, ettei meidän koskaan tarvitsisi hyökätä. Ja kun valmistaudumme hyökkäykseen, niin Venäjällä on syy pelätä että me todella hyökkäämme. Tuskin he pelkäävät että me yksin hyökkäämme, mutta kumppaneiden kanssa kuten tapahtui kesällä 1941.</p><p>&nbsp;</p><p>Toinen vaihtoehto on, ettemme rakenna puolustustamme hyökkäyspelotteelle vaan vahvaan omaan puolustukseen ilman hyökkäyspelotetta.(Eversti Ahti Lapin vaihtoehto). Tämä on iso strateginen valinta, jota sotilailla omassa keskuudessaan ei ole oikeutta tehdä. Mutta niin he nyt ovat tehneet. Ja typerästi ovat tehneet. Teemme itsemme tarkoituksella Venäjän viholliseksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Hyökkäyspelotteella on maailman mahtavimman armeijan vahva tuki. Suomen ja Ruotsin puolustusministerit allekirjoittivat Washingonissa 8.5.2018 julistuksen sotilasyhteistyön tiivistämisestä USA:n kanssa ja saivat upeimman mahdollisen vastaanoton: kaikkein korkea-arvoisin sotilasparaati,19 kunnialaukausta, sotilassoittokunta ja joukkojen tarkastus. USA:n puolustusministeri Mattis totesi:&rdquo;Viemme sotilasyhteistyömme seuraavalle tasolle&rdquo;(yle 9.5.2018). Yhtä komea seremonia oli puolustusministeri Mattiksen aikana järjestetty vain kerran aiemmin. Tavalliset kansanedustajat saivat tietää USA:n kanssa tehtävän sotilasyhteistyön siirtymisestä uudelle tasolle vasta vierailun jälkeen. Meille tavallisille kansalaisille ei tietenkään annettu mahdollisuutta edes keskustella haluammeko, että sotilasyhteistyömme USA:n kanssa kohotetaan uudelle tasolle. Meille kerrotaan jälkikäteen jotain siitä, mitä on jo päätetty. Mitä tämä uusi taso tarkoittaa amerikkalaisen mielestä, emme tiedä.</p><p>&nbsp;</p><p>Venäjällä Suomen ottama askel kyllä huomattiin. Puolustusministeri Shoigu totesi: &rdquo;Korostan, että sellaiset läntisten kolleegojemme ottamat askeleet johtavat olemassaolevan turvallisuusjärjestelmän tuhoon, kylvävät epäluottamusta ja pakottavat meidät vastatoimiin&rdquo;(Yle 25.7.2018). Seuraaavana päivänä Suomen puolustusministeriö virallisella tiedotteella yritti rauhoitella tilannetta ja totesi: &rdquo;Suomen asema sotilaallisesti liittoutumattomana maana on selkeä&rdquo;. Vai niin. Kuka uskoo liittoutumattomuuteen vaikka se juridisesti onkin totta? Kun Hitlerin Saksa kesällä 1941 hyökkäsi Venäjälle, niin Suomi seurasi perässä, vaikka mitään juridista sopimusta ei ollut ja väitimme käyvämme erillissotaa. Nyt tilanne on ihan sama USAn kanssa. Taas keväällä harjoitellaan USAn johdolla Lapissa. Me marssimme yhtäjalkaa USAn kanssa. Tämä on tosi elämän totuus - ei teoreettinen sotilaallinen liittoutumattomuus. Kyllä venäläiset tämän tajuavat ja suhtautuvat meihin sen mukaisesti sotilaspoliittisissa ajatuksissaan. Meillä on rooli sekä USA:n että Venäjän salaisissa sotilaspoliittisissa laskelmissa. Sipilän hallituksen aikana tehtyjen liikkeiden johdosta tästä roolista on tullut pelottava. En tietenkään tiedä suurvaltojen sotilaspoliittisia laskelmia, mutta melko varmaa se minusta on.</p><p>&nbsp;</p><p>Olemme hyvää vauhtia tekemässä Venäjän rajastamme kuoleman rajaa. Ja sitten olemme siitä vielä valmiit maksamaan itseämme kipeäksi. Voi pyhä yksinkertaisuus ! Ja rahat saa USA:n sotateollisuus kenraalien tahdon toteutuessa. Voi meitä raukkoja!</p><p>&nbsp;</p><p>Ymmärtääkseni suurvalta ei koskaan katsele reagoimatta itseensä kohdistettuja vihamielisiä hankkeita. Ei USA, ei Kiina eikä Venäjä.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Esitän että kansa eli tulevat kansanedustajat ottavat vallan sotilailta omiin käsiinsä, keskeyttävät hyökkäyksellisten monitoimihävittäjien hankevalmistelun ja edellyttävät puolustuksellisen strategian selvittämistä</em>. Demokratiassa kansalla on oikeus itse päättää millaisille periaatteille puolustus rakennetaan.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Miten meitä hämätään ?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Valtapuolueet ovat marssineet kiltisti kenraalien ohjauksessa ilman omia ajatuksia. Ne eivät tohdi edes kertoa kuinka kalliita hävittäjät ovat, vaan hämäävät. Tästä esimerkkinä vaikkapa kansanedustaja Simon Elo, joka kirjoittaa hävittäjähankinnoista 23.12.2018 blogissaan:</p><p>&rdquo;Hallituksen ja sinisten päättämän viisaan politiikan seurauksena hävittäjien hankinta&nbsp; rahoitetaan ylimääräisellä rahoituksella &ndash; joko velaksi tai valtiontalouden ylijäämästä lähes vuosikymmenen aikana.&rdquo; Ja jatkaa:</p><p>&rdquo;Hävittäjiin tarkoitettua rahoitusta ei oteta hyvinvointivaltion menoista, ei koulutuksesta, ei eläkkeistä eikä terveydenhuollosta. Kyseessä on strateginen hankinta, joka ei ole vastakkain tai vaihtoehtoinen muille valtion velvollisuuksille.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Siis. Kun kyseessä on strateginen hankinta, niin rahat tulevat taivaasta. Niinkö? Simon Elo varmaan tietää, että rahat eivät tule taivaasta, vaan ne otetaan jokaisen suomalaisen lompakosta &ndash; ihan oikeasti, joko veroina tai supistamalla hyvinvointivaltion palveluita, koulutuksesta, eläkkeistä tai terveydenhuollosta. Ei toki samalla sekunnilla kun rahat sotateollisuudelle vilahtavat, vaan ensin otetaan velkaa, josta maksetaan korkoa.Tätä olen kutsunut tavallisten suomalaisten ihmisen varojen ryöstöksi. Simon Elo ei vain suostu sanomaan asiaa suoraan. Hän vain hämää pyrkiessään vallan tikapuita ylöspäin. Jotkut sanoisivat tätä hämäämistä valehteluksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun Li Andersson kirjoitti asiallista tekstiä hävittäjähankinnan hinnasta (blogi 20.12.2018), niin Simon Elo kommentoi: &rdquo;Pölhöpopulistinen heitto&rdquo;. Elämme ilmeisesti paitsi totuuden ajan, niin myös asiallisen keskustelun, jälkeistä aikaa. Ensin hämätään ja sitten haukutaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Talousviisas Juhana Vartiainen kirjoittaa 6.1.2019 blogissaan:&rdquo;Julkistalouden tilanne heikkenee ensi vuosikymmenellä kuitenkin todennäköisesti merkittävästi, väestön ikääntymisen vuoksi.&rdquo;</p><p>Hän jatkaa huolestuneena:&nbsp;&rdquo;Puolueiden puheissa vilisee jo valtavia uusia menosatsauksia, ja jonkinlaista yksimielisyyttä vallitsee kalliista hävittäjähankinnoista.&rdquo;&nbsp; Ja ehdottaa:&rdquo;&nbsp;kaikkien kannattaa miettiä jo nyt &ldquo;säästölistoja&rdquo;, vaikka kuinka eläisimme korkeasuhdannetta&rdquo;.</p><p>&rdquo;Sanotaan talouden tosiasiat suoraan&rdquo;, kirjoittaa Juhana Vartiainen. Monitoimihävittäjien hankinta on mahdottomuus, jos toteutetaan Vartiaisen toive &rdquo;julkistaloutta on hoidettava kurinalaisesti ja kustannuksia karsien&rdquo;(Vartiaisen ohje tulevalle eduskuntakaudelle).</p><p>&nbsp;</p><p>Toivottavasti eduskuntaan ei enää valita Simon Elon kaltaisia hämääjiä. He ovat vaarallisia sekä turvallisuudellemme että taloudellemme. Kun kenraalien esitykselle kysyy perusteita, niin puolustusministeri nimittää &rdquo;pelleksi&rdquo; ja hallituspuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja &rdquo;pölhöpopulistiseksi heitoksi&rdquo;. Onnetonta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Monitoimihävittäjiä turvallisempi ja halvempi vaihtoehto</strong></p><p>Runoilija Paavo Haavikko (1931-2008) kirjoitti aikoinaan viisaan lauseen:&rdquo;Suurin voitto sodankäynnissä on pysyä siitä erillään.&rdquo; Voisiko tämä viisaus olla Suomen puolustuspolitiikan peruste?</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt menettelemme ihan toisin ja olemme valmiita sotkeutumaan vaikka minkälaisiin konflikteihin.Viime elokuussa Ranskan presidentti Macronin vieraillessa Suomessa Sipilä lupasi että osallistumme Ranskan johtamiin Afrikkaan suuntautuviin interventiojoukkoihin. Ruotsi kieltäytyi mutta Juha Sipilä ei. Eli pelätkää Afrikan diktaattorit - kohta Suomi-pojat ovat kimpussanne !</p><p>&nbsp;</p><p>Toisinkin voisimme tehdä. Ja toisin olisi järkevää tehdä eli keskittyä itseemme ja omaan puolustukseemme. Uskon että tavalliselle suomalaiselle olisi parasta toteuttaa Paavo Haavikon lause ja hylätä Juha Sipilän ja kenraalien fantasiat. Meille tavallisille ihmisille riittää, että puolustamme itse itseämme emmekä anna kenelläkään syytä hyökätä kimppuumme. Kenraalit ja Juha Sipilä elävät ihan eri maailmassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Asemamme on erittäin turvallinen jos rakennamme puolustuksemme eversti Ahti Lapin suuntaviivojen mukaan ja pyrimme pysymään erillään kaikesta sodankäynnistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Meidän sisimpäämme on vuosien kuluessa taottu vahva usko: ryssä hyökkää heti kun tilaisuus tulee. Me pelkäämme naapurissa olevaa suurvaltaa. Ja onhan ryssä aiemmin pettänyt. Vuonna 1932 Neuvostoliiton ja Suomen hyökkäämättömyys oli pelkkä paperi kun Stalin päätti hyökätä 1939. Usko venäläisten imperialistiseen valloitushaluun on kuin vahva muuri, joka määrittää kaiken turvallisuuspolitiikkaamme.</p><p>&nbsp;</p><p>Samanlainen muuri on myös venäläisten kenraalien tajunnassa. Heille suuri isänmaallinen sota (1941-1945) ja sen 900 päivän Leningradin (Pietarin) piiritys nälkäuhreineen on sellainen mielen muuri, joka varmaan oikeuttaa minkälaisiin tekoihin takansa, jos he kokevat itsensä uhatuksi. Hitler ja pieni Suomi siinä rinnalla yrittivät tuhota Venäjää vajaat 80 vuotta sitten. Eli ihan äsken. Ja ihan lähellä. Kyllä sen venäläiset muistavat. Heitä on uhattu ja uhataan.</p><p>&nbsp;</p><p>Uskoakseni venäläiset kokevat turvakseen vain kaksi asiaa: Jumalan ja aseet. &rdquo;Venäjän presidentti Vlamir Putin on Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirillin mielestä Jumalan ihme. Valtaosa venäläisistä on samaa mieltä. (Jukka Korpela: Länisimaisen yhteiskunnan juurilla s.15). Ortodoksinen usko ja valtion etu ovat nykyvenäjällä kietoutuneet yhteen.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun äärinationalistit helmikuussa 2014 ottivat väkivaltaisesti vallan Ukrainassa vapaissa vaaleilla valitulta presidentiltä USA:n ja EU:n yllyttäessä, niin venäläiset kokivat sen hyökkäykseksi koko venäläista maailmaa vastaan. Tässä Venäjän kokemassa hyökkäyksessä suomalaiset ovat osallisia ja yritämme pakotteilla vahingoittaa Venäjän taloutta. Suomen ja Venäjän välillä on pieni kauppasota, jossa kärsijänä ovat varsinkin Suomen maatalous. On jotenkin ihmeellistä että Suomen maanviljelijat ovat kuuliaisia Sipilän hallitukselle, vaikka Sipilä tietoisesti rankaisee maataloutta. Sipilälle on maanviljelijöiden ja kansallista etua tärkeämpää vahingoittaa Venäjää yhteisessä EU rintamassa. Kummallista. Olemme Venäjän vihollisia omasta halustamme vahingoittaen itseämme.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomalaisten kenraalien johdolla pelkäämme agressiivista ja valloitushaluista Venäjää. Venäjä puolestaan pitää Suomea osana agressiivista hyökkäysrintamaa, joka uhkaa Venäjän turvallisuutta. Kummankin maan kenraaleilla on sama vastaus uhkiin: hyökkäyspelote. Kummankin mielen muurit tuntuvat järkähtämättömiltä. Tilanne on herkkä varsinkin Jussi Niinistön viime toukokuun USA:n matkan jälkeen. Venäjän puolustusministeri Shoigu tuolloin totesi Niinistön matkan tulosten johtavan: &rdquo;olemassaolevan turvallisuusjärjestelmän tuhoon, kylvävät epäluottamusta ja pakottavat meidät vastatoimiin&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>Onko mitään tehtävissä turvallisuusjärjestelmän ja luottamuksen palauttamiseksi eli sodan estämiseksi? Helppo tapa olisi Venäjän talouden vahingoittamispyrkimyksen lopettaminen. Emme kaipaa välillemme kauppasotaa. Sen lopettaminen olisi kansallisen ja erityisesti maataloutemme etu. Mutta sitä Juha Sipilä ei tee, sillä hän on luovuttanut päätösvallan EU:lle. Ja ihmiset kuvittelevat, että Ukrainan kriisin ainoa syyllinen on agressiivinen Venäjä. Syyllisiä on muitakin.</p><p>&nbsp;</p><p>Tätä Suomen ja Venäjän kenraaleiden mielen muuria tuskin voimme ylittää ellemme tee jotain yllättävää. Minulla on hassulta tuntuva ehdotus: Rakentakaamme Venäjän rajalle vahva panssarimuuri yhdessä venäläisten kanssa. Irtautukaamme miinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta ja antakaamme sotateollisuutemme kehittää kaikkia muitakin härveleitä, joilla voimme muurin voimaa vahvistaa. Muuri ei uhkaa ketään vaan ainoastaan suojelee. Muuri suojelee Suomea Venäjän hyökkäykseltä ja Venäjää USA:n tai EU:n hyökkäykseltä Suomen kautta (tai fasistien hyökkäykseltä, kuten venäläiset asian ilmaisevat). Jos vielä päätämme että Suomen alueella saavat harjoitella sotaa vain omat joukot sekä irtaudumme USA:n kanssa sopimastamme isäntämaasopimuksesta ja sitoumuksista Euroopan yhteiseen armeijaan, niin Suomi irrottautuu suurvaltasotia koskevista vaarallisista spekulaatioista Kekkosen viisaan opetuksen mukaisesti.Venäläisten hyökkäys ei olisi helppoa kun vastassa olisi yhtenäinen puolustuskykyinen kansa ja vielä yhdessä venäläisten kanssa tehty suojamuuri. Fyysinen muuri murtaisi kummankin maan kenraalien mielen fantasioiden muurit ja loisi yhteyden, joka rauhoittaisi koko tämän maailmankolkan, uskon.</p><p>&nbsp;</p><p>Kysyn arvon puolustusministeriltä:</p><p>Miksi Venäjä tuollaisessa tilanteessa hyökkäisi Suomen ? Mikä olisi syy ?</p><p>&nbsp;</p><p>Muuria/vahvaa aitaa rajalle on myös vakavasti harkittu, kun on pelätty venäläisten villisikkojen levittävän tänne afrikkalaista sikaruttoa. Hankkeesta on toistaisesti luovuttu osin luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Muuri ihmisten ja valtion suojaksi tuntuu absurdilta ajatuksesta, mutta miettikäämme hetken:</p><p>&nbsp;</p><p>-Muuri on halvempi kuin järisyttävän kalliit hävittäjät</p><p>-Muuri ei vaadi ylläpitokustannuksia kuin nimeksi. Hävittäjät vaativat satoja miljoonia ylläpitoonkin vuosikausia.</p><p>-Muuriin sijoitettu rahaa kiertää omassa kansantaloudessa ja työllistää, kun hävittäjämiljardit häipyvät toisen valtion sotateollisuudelle.</p><p>-Muuri ei hyökkää vain ainoastaan suojelee &ndash; sekä Suomea että Venäjää.</p><p>-Muuri ei uhkaa Venäjää kuten hävittäjät.</p><p>-Muuri estää myös siviilien rajanyritykset toisin kuin hävittäjät (Neuvostoliiton romahtaessa 1990-luvun alussa Suomen johto valmistautui väkivalloin estämään venäläisten siviilien rajanylitykset)</p><p>-Muuri ei sido Suomea teknisesti minkään ulkovallan talutusnuoraan kuten hävittäjät.</p><p>-Muuri pitää päätösvallan omissa käsissämme päinvastoin kun hävittäjät, jotka luovuttavat päätösvallan muille (tosiasiallisesti, ei muodollisesti). Vuonna 1941 muut päättivät, että me hyökkäämme Venäjälle. Olimme silloin ajaneet itsemme pakkotilanteeseen. Samaa ei kannata tehdä uudestaan.</p><p>-Muuri ei kiihdytä ilmastonmuutosta toisin kuten hävittäjät.</p><p>-Muuri tuo rauhan rajoillemme päinvastoin kuin hävittäjät, jotka lietsovat epäluuloa ja sotaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos ajattelemme omaa turvallisuuttamme, niin en keksi yhtään syytä miksi meidän pitäisi hankkia järisyttävän kalliit, talouttamme horjuttavat, ilmastonmuutosta kiihdyttävät, Venäjän sotavalmistelua ylläpitävät ja USA:n sotateollisuutta rahoittavat hävittäjät kun vaihtoehtona on puolustuksellinen vaihtoehto.</p><p>&nbsp;</p><p>En halua että minun rahojani ryöstetään puolustusministeri Niinistön ja kenraalien vaarallisten fantasioiden takia. Maailmaa voi tarkastella myös faktojen kautta. Jussi Niinistö on sanonut, että hän tuntisi olonsa turvalliseksi vasta kun monitoimihävittäjiä olisi 100 &ndash; siis se olisi se hyökkäysvoiman määrä, jota Venäjä pelkäisi. Mitä enemmän hyökkäysvoimaa, sitä turvallisempaa &ndash; on Jussi Niinistön fantasia, joka ei pidä paikkaansa. Sillä: mitä enemmän meillä on hyökkäysvoimaa &ndash; sitä suurempi riski on että Venäjä haluaa sen tuhota eli sitä turvattomampaa. Mutta.</p><p>&nbsp;</p><p>Mitä suurempi ja mahtavampi on puolustuksellinen armeija ja vielä suojamuuri Venäjän ja Suomen välillä &ndash; sitä turvallisempaa. Muuri suojaa kumpaakin. Jos turvallisuutemme on Sinulle tärkeä, niin ota yhteyttä ja pidetään Hämeenlinnassa &rdquo;Me haluamme MUURIN, emme hävittäjiä&rdquo; -kansanliikkeen perustamiskokous. Tämä ei ole vitsi vaan turvalllisuuspoliittinen aloite. Ja jos joku raharikas haluaa sijoittaa turvallisuuteen, niin tervetuloa. Olen vain reservin yliluutnantti ja ihan tavallinen suomalainen joka haluaa elää rauhassa ilman sodan pelkoa. Ennen kuin luovutamme valtaisan määrän rahaa omasta kukkarostamme USA:n sotateollisuuden tarpeisiin kenraaliemme tahdon mukaisesti meidän pitää kysyä itseltämme:</p><p>-Miksi ?</p><p>Jokaisella sodalla on aina ollut jokin syy. Siksi mahdollisten syiden poistaminen ennakolta on äärimmäisen tärkeää. Hyökkäykseen valmistautuvat monitoimihävittäjät ovat jo itsessään syy.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ekokriisi ja turvallisuus</strong></p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Ensin rajat turvattava, sitten on leipä levennettävä&rdquo; totesi presidentti Svinhufvud aikoinaan ja saman toisti eduskunnan puhemies Paula Risikko television ykkösaamussa 5.1.2019. Tässä maailmassa elävät edelleen myös kenraalimme. He elävät omassa kuplassaan Paula Risikon kanssa eivätkä ole varmaan kuulleetkaan maapallon ekokriisistä. Ei heidän intoaan monitoimihävittäjiin muuten voi ymmärtää.</p><p>&nbsp;</p><p>Sitran johtaja Mari Pantsar on tehnyt pitkän uran ympäristöteknologisen liiketoiminnan kehittäjänä ja on johtanut mm. Kataisen hallituksen cleantech-strategiatyötä. Nyt hän on menettänyt uskonsa pelkkään teknologiseen muutokseen &ndash; hänen mukaansa tarvitaan paljon enemmän, jotta maapallomme säästyisi. Hänen haastattelunsa Suomenmaa-lehdessä 23.12.2018 alkaa näin:</p><p>&rdquo;Sitran johtaja Mari Pantsar pyyhkii silmäkulmiaan ja pahoittelee, kun ilmastoahdistus purkautui kyyneleiksi haastattelussa.</p><p>Pantsar on juuri vastannut kysymykseen, uskooko hän, että ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä1,5 asteeseen.</p><p>- Vaadittavat toimenpiteet ovat niin äärettömän massiivisia, että se näyttää hirveän vaikealta, vastaus kuuluu.&rdquo;</p><p>.</p><p>Siis äärettömän massiivisia. Eikö nyt voida edes tässä tilanteessa luopua järjettömästä monitoimihävittäjähankinnasta. Se uhkaa turvallisuuttamme. Se uhkaa kansantalouttamme. Se kiihdyttää ekokriisiä. Se on yksinkertaisesti typerä kaikin tavoin. Ensin elämä turvattava, sitten on leipä levennettävä. Emmehän anna itseämme ensin ryöstää ja sitten tuhota.</p><p>&nbsp;</p><p>Valtapuolueiden johto on jo kenraalien toiveen mukaisesti hyväksynyt 64 monitoimihävittäjän hankintaprosessin. Ainoastaan koneen merkistä on heidän mielestään lupa enää päättää. Mitään turvallisuuspoliittista keskustelua ei ole käyty. Kysyn kuitenkin kainosti: Voisiko nyt kuitenkin vielä hitusen miettiä mitä me olemme tekemässä ?</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Anteeksi. Ryöstö on vahva sana. Se viittaa rikoslain määrittelemään vakavaan rikokseen. Sitä en tarkoita. Tarkoitan tunnetta ja laillista tekoa, jonka kohteeksi pelkään joutuvani – ihan samoin kuin kaikki suomalaiset. Meiltä ollaan viemässä hurja määrä rahaa heppoisin perustein – perusteena vain fantasia, jota ei edes tohdita sanoa suoraan. Tarkoitan Suomen kenraalien halua ostaa 64 monitoimihävittäjää, jotka kenraalien mielikuvissa suojaavat meidät Venäjän hyökkäykseltä. Mielikuva on järisyttävän kallis.

 

Menneisyydestä. Puolustusministeriön ohjelmajohtaja Lauri Puranen toteaa: ”Päätökseen hankkia juuri 64 Hornet-hävittäjää päädyttiin perusteellisen valintaprosessin kautta vuonna 1992 (blogi 18.12.2018).” Valintaprosessin perusteellisuuden voi kyseenalaistaa. Valinta tehtiin salaisesti – sotilaat miettivät keskenään ja puolustusministeri junaili päätöksen niin, että vain muutama muu ministeri tiesi, mikä kone ollaan ostamassa. Kansanedustajista ei tiennyt kukaan. Valintaprosessin aikana oli mahdotonta käydä turvallisuuspoliittista keskustelua, kun kukaan ei tiennyt hankkeesta paljon mitään ennenkuin päätös oli jo tehty. Vuoden 1992 päätösprosessia voinee kutsua sotilasdemokratiaksi. Sotilaat päättivät asian salaisesti ja siunauttivat sen poliittisilla päättäjillä. Muutamaa vuotta myöhemmin tultuaan valtiovarainministeriksi Sauli Niinistö kauhistui kustannuksia ja mietti, voisiko tilattua konemäärää pienentää, mikä oli mahdotonta, kun päätös oli jo tehty (Ervasti-Laakso: Karhun naapurista Natoon WSOY 2001, s.40).

 

Nyt salainen päätöksenteko ei onnistu, mutta päätösvallan sotilaat haluavat pitää itsellään. Kun Suomen talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtaja professori Roope Uusitalo ehdotti että jospa ostettaisiinkin vain 47 hävittäjää, niin puolustusministeri Jussi Niinistö totesi:

”– Professori Uusitalo tekee itsestään pellen, kun ottaa kantaa asioihin, joita hän ei ymmärrä. En minäkään ota kantaa taloustieteen teoreemiin, kun ei ole kompetenssia.” Jussi Niinistö pitää varoittavana esimerkkinä Kanadaa, jossa sotilaat eivät saaneet tahtoaan läpi. Syy: ” poliitikot on päästetty sössimään tällainen arvokas prosessi” (verkkouutiset 17.12.2018).

 

Jussi Niinistö esittää ikäänkuin olisi vain yksi vaihtoehto: 64 huippuunsa kehitettyä monitoimihävittäjää. Jussi Niinistön ajatusmaailmaa kuvannee hänen kiinnostuksen kohteensa. Hän on kirjoittanut kirjan1930-luvulla Suomen demokratian kumoamista yrittäneestä IKL:n Paavo Susitaipaleesta, joka kutsui itseään fasistiksi. Toisessa kirjassaan hän käsittelee sisällissodan jälkeisiä heimosotia, joiden tarkoituksena oli luoda Suursuomi. Tällaisen ajatusmaailman pohjalta nyt johdetaan monitoimihävittäjien hankintaprosessia. Ja jos joku uskaltaa kysellä perusteita, hänet Jussi Niinistö leimaa pelleksi.

 

Siis meidän pitäisi edelleen elää sotilasdemokratiassa, jossa sotilaat päättävät ja kansa vain maksaa. Sotilaiden (tai ainakin johtavien kenraalien) kanta lienee selvä:

  1. uudet monitoimihävittäjät tarvitaan

  2. hävittäjiä pitää olla vähintään 64

  3. hävittäjät hankitaan USA:sta.
     

Jo monitoimihävittäjien hankinnan esiselvityksessä todettiin, että kehittyneimmät hävittäjät tehdään USA:ssa, ja sen jälkeen on monta kertaa korostettu että hankinnassa mennään suorituskyky edellä. Ja kun vielä nykyinen puolustusvoimain komentaja ja moni muukin kenraali on ollut pitkään sotilasopissa USA:ssa, niin sotilaiden valinta lienee selvä.

 

Kun sotilaat puolustavat meille tavallisille kansalaisille 64 koneen määrää, niin he vetoavat maamme laajuuteen, ikäänkuin tulevassa sodassa hävittäjät taistelisivat vihollista eli venäläisiä hävittäjiä vastaan Suomen ilmatilassa koko Suomen alueella. Viimeksi tällainen hävittäjät vastaan hävittäjät taistelu käytiin vuonna 1982 Falklandin sodassa. Nyt siis kenraalit sanovat varustautuvansa samanlaiseen taisteluun Suomen ilmatilassa venäläisiä vastaan. Samoin perusteli 19.1.2019 Jussi Niinistö hävittäjämäärää TV1:n ykkösaamussa. Perustelu on heppoinen ja harhaanjohtava. Missään maapallolla tämmöistä hävittäjä vastaan hävittäjä -taistelua ei ole käyty vuosikymmeniin. Myöskään monitoimihävittäjiin ajateltu aseistus ei tähtää Suomen alueella tapahtuvaan puolustukseen Todellisuudessa tavoitteena on taistelu Venäjän ilmatilassa eli puolustuksellinen hyökkäys. Tämän hyökkäyspelotteen ajatellaan estävän sodan. Siksi sotilaat harjoittelevat ilmatankkauksia ja hankkivat ilmasta maahan ammuttavia pitkän kantaman ohjuksia. Tällaisia taitoja ja ohjuksia ei tarvita jos operoidaan Suomen alueella. Ja venäläiset tietävät että he ovat kohde.

 

Olemme lännen etuvartioasema, joka valmistautuu taistelemaan Venäjän ilmatilassa. Olemme asemoineet itsemme suurvaltojen shakkipelissä pieneksi moukaksi, jota USA ohjaa. Tätä ohjaussuhdetta toteutetaan keväällä 2019 Lapissa, kun Bold Quest -sotaharjoituksessa amerikkalaisten johdossa on myös 700 suomalaista osana kansainvälistä joukkoa. Amerikan sotakoneessa on 2,15 miljoonaa hyvin palkattua palkkasotilasta, joita ohjeistaa 732 079 puolustusministeriön työntekijää. Tähän maailman mahtavimman sotakoneen osaksi armeijaamme ollaan hyvää vauhtia sopeuttamassa. Näin on, vaikka tätä prosessia pyrkivät johtavat poliitikkomme parhaan kykynsä mukaan vähättelemään. He ovat täysin kenraalien talutusnuorassa ja toistavat heidän kantojaan ilman kritiikkiä, esim. Juha Sipilä:”Ennaltaehkäisevän puolustuskyvyn ylläpitäminen, ilmavalvonta ja ilmapuolustus koko Suomen laajalla alueella edellyttää vähintään nykyistä määrää, 64 hävittäjää”. Sipilä ei kerro että monitoimihävittäjät ovat hyökkäysaseita. Torjuntahävittäjiä emme ole hankkimassa, vaan paljon hienompaa ja kalliimpaa.

 

Voisimmekohan kuitenkin hitusen miettiä mitä olemme tekemässä ?

 

Armeijan sisällä on ollut esillä myös vaihtoehtoinen eversti Ahti Lapin esitys (Ilmatorjunta-lehti 3/2015):

  1. Emme hanki lainkaan monitoimihävittäjiä, vaan ainoastaan yhden laivueen torjuntahävittäjiä rauhan ajan tunnistustehtäviin ja sodan ajan hävittäjätorjuntaan

  2. Hankitaan ilmatorjunta-asejärjestelmiä strategisten kohteiden suojaamiseksi ja taistelujoukkojen toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi ilma- ja ohjusuhkaa vastaan

  3. Hankitaan korkea- ja ohjustorjuntakykyinen pitkän kantaman ohjusjärjestelmä pääkaupungin suojaamiseksi myös taktillisten ballististen ohjusten uhkaa vastaan.

  4. Toteutetaan riskialttiit lentotiedustelu- ja tulenjohtotehtävät miehittämättömillä koneilla

  5. Korvataan monitoimihävittäjien hyökkäyskyky maasta maahan -aseilla, tykistöohjuksilla ja -raketeilla sekä risteily- ja meritorjuntaohjuksilla.

 

Toivon, että jokainen etsisi käsiinsä evesti Ahti Lapin esityksen ja miettisi hieman.

 

Eversti Lapin vaihtoehto on puolustuksellinen, ja pysymme omassa maassamme. Ja jos haluamme hyökätä, niin sekin tapahtuu omalta alueelta (kohta 5). Eversti Lappi teki esityksensä kritisoidessaan monitoimihävittäjähankinnan vaihtoehdotonta esiselvitystä. Miksi johtavat sotilaat eivät ottaneet Lapin esitystä tutkittavakseen, vaikka se on halvempi kuin monitoimihävittäjät ja venäläiset eivät varmaan koe sitä niin uhkaavaksi kuin hyökkäykselliset monitoimihävittäjät. Ilmeisesti syynä on armeijan sisäinen aselajikateus. Jo hävittäjähankinnan esiselvitystä johti ilmavoimien komentaja (evp), joka nyt puolustusministeriön ohjelmajohtajana johtaa hävittäjähanketta. Myös nykyinen armeijan komentaja on entinen ilmavoimien komentaja. Luottamusta ilmavoimien johdon harkintakykyyn ei lisää, kun nykyistä ilmavoimien komentaja Sampo Eskelistä ja hänen alaistaan epäillään sotilasrikoksista. Tämänkaltaisten ihmisten kehittelemien fantasioiden perusteella meidän pitäisi nyt antaa heille tajuton summa rahaa kuvitteelliseen turvallisuuteen.

 

Vaihtoehtoista hankintaa esittänyt eversti Lappi on toiminut ilmatorjuntajoukkojen tarkastajana eli ilmapuolustusjoukkojen komentajana. Eversti Lapin esitys on hankintahinnaltaan ja myös elinkaarikustannuksiltaan halvempi kuin monitoimihävittäjät. Ja myös ilmastoystävällisempi.

 

Sodat eivät syty ilman syytä.

 

Vuonna 1914 alkaneesta ensimmäisestä maailmansodasta Suomi oli pitkään käytännöllisesti aseettomana ja pasifistisena ulkona, kunnes vuonna 1918 suomalaiset ryhtyivät sotimaan keskenään. Sisällissodan alkutahdit antoi ministerivaltiosihteeri ja entinen tsaarin armeijan sotilas Carl Enckell, joka säilyttääkseen perinteisen yhteiskuntajärjestyksen usutti heinäkuussa 1917 venäläiset hajottamaan Suomen laillisesti valitun eduskunnan. Sisällissodan syy oli Venäjän pyrkimys yhtenäisyyteen ja kiista yhteiskuntajärjestyksestä.

 

Osana toista maailmansotaa Venäjä hyökkäsi 30.11.1939 Suomeen. Syynä olivat venäläisten maailmanvallankumouspyrkimys ja sopimus Hitlerin Saksan kanssa. Suomalaiset taistelivat urheasti itsenäisyydestään muutaman kuukauden kestäneessä Talvisodassa, kunnes hyökkäsimme Venäjälle saksalaisten rinnalla 25.6.1941 alkaneessa Jatkosodassa. Jatkosodan syy oli ajautuminen Saksan rinnalle maailmansodan isossa kuvassa. Olimme Hitlerin Saksan kilttejä myötäjuoksijota.

 

Jokaisella sodalla on jokin syy. Siis kysyn arvon puolustusministeri Jussi Niinistöltä:

-Mikä syy saisi Venäjän hyökkäämään Suomeen ?

 

Puolustusministeri Jussi Niinistö rakentaa parhaillaan syytä venäläisten hyökkäykselle hyväksymällä Lappiin kevääksi 2019 amerikkalaisten johtaman Bold Quest -sotaharjoituksen, jossa rakennetaan sotaa varten jotakin infrastruktuuria. Kertovatkohan amerikkaiset Suomen armeijalle mitä he alueellemme rakentavat ? Ehkä, ehkä eivät? Me tavalliset kansalaiset – ja venäläiset – voimme vain kuvitella. Ja kuvitelmista voi syntyä ihan oikea hyökkäys. Puolustusministeri Jussi Niinistö on vaarallinen mies meille itsellemme. Hän rakentaa syytä venäläisten hyökkäykselle.

 

Elämme edelleen sotilasdemokratiassa ?

 

Sotilaat ovat keskenään päättäneet että Suomen puolustus rakennetaan hyökkäyspelotteelle. Siksi he haluavat, että hankimme 64 huippumodernia monitoimihävittäjää, jotka voivat ilmasta ampua ohjuksia 350 km päähän ja kykenevät ilmatankkauksiin. Moskovalaiset, pelätkää! Oman alueemme puolustamiseen emme tarvitse ilmasta ammuttavia hyökkäysohjuksia. Valmistaudumme hyökkäykseen toivoen, ettei meidän koskaan tarvitsisi hyökätä. Ja kun valmistaudumme hyökkäykseen, niin Venäjällä on syy pelätä että me todella hyökkäämme. Tuskin he pelkäävät että me yksin hyökkäämme, mutta kumppaneiden kanssa kuten tapahtui kesällä 1941.

 

Toinen vaihtoehto on, ettemme rakenna puolustustamme hyökkäyspelotteelle vaan vahvaan omaan puolustukseen ilman hyökkäyspelotetta.(Eversti Ahti Lapin vaihtoehto). Tämä on iso strateginen valinta, jota sotilailla omassa keskuudessaan ei ole oikeutta tehdä. Mutta niin he nyt ovat tehneet. Ja typerästi ovat tehneet. Teemme itsemme tarkoituksella Venäjän viholliseksi.

 

Hyökkäyspelotteella on maailman mahtavimman armeijan vahva tuki. Suomen ja Ruotsin puolustusministerit allekirjoittivat Washingonissa 8.5.2018 julistuksen sotilasyhteistyön tiivistämisestä USA:n kanssa ja saivat upeimman mahdollisen vastaanoton: kaikkein korkea-arvoisin sotilasparaati,19 kunnialaukausta, sotilassoittokunta ja joukkojen tarkastus. USA:n puolustusministeri Mattis totesi:”Viemme sotilasyhteistyömme seuraavalle tasolle”(yle 9.5.2018). Yhtä komea seremonia oli puolustusministeri Mattiksen aikana järjestetty vain kerran aiemmin. Tavalliset kansanedustajat saivat tietää USA:n kanssa tehtävän sotilasyhteistyön siirtymisestä uudelle tasolle vasta vierailun jälkeen. Meille tavallisille kansalaisille ei tietenkään annettu mahdollisuutta edes keskustella haluammeko, että sotilasyhteistyömme USA:n kanssa kohotetaan uudelle tasolle. Meille kerrotaan jälkikäteen jotain siitä, mitä on jo päätetty. Mitä tämä uusi taso tarkoittaa amerikkalaisen mielestä, emme tiedä.

 

Venäjällä Suomen ottama askel kyllä huomattiin. Puolustusministeri Shoigu totesi: ”Korostan, että sellaiset läntisten kolleegojemme ottamat askeleet johtavat olemassaolevan turvallisuusjärjestelmän tuhoon, kylvävät epäluottamusta ja pakottavat meidät vastatoimiin”(Yle 25.7.2018). Seuraaavana päivänä Suomen puolustusministeriö virallisella tiedotteella yritti rauhoitella tilannetta ja totesi: ”Suomen asema sotilaallisesti liittoutumattomana maana on selkeä”. Vai niin. Kuka uskoo liittoutumattomuuteen vaikka se juridisesti onkin totta? Kun Hitlerin Saksa kesällä 1941 hyökkäsi Venäjälle, niin Suomi seurasi perässä, vaikka mitään juridista sopimusta ei ollut ja väitimme käyvämme erillissotaa. Nyt tilanne on ihan sama USAn kanssa. Taas keväällä harjoitellaan USAn johdolla Lapissa. Me marssimme yhtäjalkaa USAn kanssa. Tämä on tosi elämän totuus - ei teoreettinen sotilaallinen liittoutumattomuus. Kyllä venäläiset tämän tajuavat ja suhtautuvat meihin sen mukaisesti sotilaspoliittisissa ajatuksissaan. Meillä on rooli sekä USA:n että Venäjän salaisissa sotilaspoliittisissa laskelmissa. Sipilän hallituksen aikana tehtyjen liikkeiden johdosta tästä roolista on tullut pelottava. En tietenkään tiedä suurvaltojen sotilaspoliittisia laskelmia, mutta melko varmaa se minusta on.

 

Olemme hyvää vauhtia tekemässä Venäjän rajastamme kuoleman rajaa. Ja sitten olemme siitä vielä valmiit maksamaan itseämme kipeäksi. Voi pyhä yksinkertaisuus ! Ja rahat saa USA:n sotateollisuus kenraalien tahdon toteutuessa. Voi meitä raukkoja!

 

Ymmärtääkseni suurvalta ei koskaan katsele reagoimatta itseensä kohdistettuja vihamielisiä hankkeita. Ei USA, ei Kiina eikä Venäjä.

 

Esitän että kansa eli tulevat kansanedustajat ottavat vallan sotilailta omiin käsiinsä, keskeyttävät hyökkäyksellisten monitoimihävittäjien hankevalmistelun ja edellyttävät puolustuksellisen strategian selvittämistä. Demokratiassa kansalla on oikeus itse päättää millaisille periaatteille puolustus rakennetaan.

 

Miten meitä hämätään ?

 

Valtapuolueet ovat marssineet kiltisti kenraalien ohjauksessa ilman omia ajatuksia. Ne eivät tohdi edes kertoa kuinka kalliita hävittäjät ovat, vaan hämäävät. Tästä esimerkkinä vaikkapa kansanedustaja Simon Elo, joka kirjoittaa hävittäjähankinnoista 23.12.2018 blogissaan:

”Hallituksen ja sinisten päättämän viisaan politiikan seurauksena hävittäjien hankinta  rahoitetaan ylimääräisellä rahoituksella – joko velaksi tai valtiontalouden ylijäämästä lähes vuosikymmenen aikana.” Ja jatkaa:

”Hävittäjiin tarkoitettua rahoitusta ei oteta hyvinvointivaltion menoista, ei koulutuksesta, ei eläkkeistä eikä terveydenhuollosta. Kyseessä on strateginen hankinta, joka ei ole vastakkain tai vaihtoehtoinen muille valtion velvollisuuksille.”

 

Siis. Kun kyseessä on strateginen hankinta, niin rahat tulevat taivaasta. Niinkö? Simon Elo varmaan tietää, että rahat eivät tule taivaasta, vaan ne otetaan jokaisen suomalaisen lompakosta – ihan oikeasti, joko veroina tai supistamalla hyvinvointivaltion palveluita, koulutuksesta, eläkkeistä tai terveydenhuollosta. Ei toki samalla sekunnilla kun rahat sotateollisuudelle vilahtavat, vaan ensin otetaan velkaa, josta maksetaan korkoa.Tätä olen kutsunut tavallisten suomalaisten ihmisen varojen ryöstöksi. Simon Elo ei vain suostu sanomaan asiaa suoraan. Hän vain hämää pyrkiessään vallan tikapuita ylöspäin. Jotkut sanoisivat tätä hämäämistä valehteluksi.

 

Kun Li Andersson kirjoitti asiallista tekstiä hävittäjähankinnan hinnasta (blogi 20.12.2018), niin Simon Elo kommentoi: ”Pölhöpopulistinen heitto”. Elämme ilmeisesti paitsi totuuden ajan, niin myös asiallisen keskustelun, jälkeistä aikaa. Ensin hämätään ja sitten haukutaan.

 

Talousviisas Juhana Vartiainen kirjoittaa 6.1.2019 blogissaan:”Julkistalouden tilanne heikkenee ensi vuosikymmenellä kuitenkin todennäköisesti merkittävästi, väestön ikääntymisen vuoksi.”

Hän jatkaa huolestuneena: ”Puolueiden puheissa vilisee jo valtavia uusia menosatsauksia, ja jonkinlaista yksimielisyyttä vallitsee kalliista hävittäjähankinnoista.”  Ja ehdottaa:” kaikkien kannattaa miettiä jo nyt “säästölistoja”, vaikka kuinka eläisimme korkeasuhdannetta”.

”Sanotaan talouden tosiasiat suoraan”, kirjoittaa Juhana Vartiainen. Monitoimihävittäjien hankinta on mahdottomuus, jos toteutetaan Vartiaisen toive ”julkistaloutta on hoidettava kurinalaisesti ja kustannuksia karsien”(Vartiaisen ohje tulevalle eduskuntakaudelle).

 

Toivottavasti eduskuntaan ei enää valita Simon Elon kaltaisia hämääjiä. He ovat vaarallisia sekä turvallisuudellemme että taloudellemme. Kun kenraalien esitykselle kysyy perusteita, niin puolustusministeri nimittää ”pelleksi” ja hallituspuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja ”pölhöpopulistiseksi heitoksi”. Onnetonta.

 

Monitoimihävittäjiä turvallisempi ja halvempi vaihtoehto

Runoilija Paavo Haavikko (1931-2008) kirjoitti aikoinaan viisaan lauseen:”Suurin voitto sodankäynnissä on pysyä siitä erillään.” Voisiko tämä viisaus olla Suomen puolustuspolitiikan peruste?

 

Nyt menettelemme ihan toisin ja olemme valmiita sotkeutumaan vaikka minkälaisiin konflikteihin.Viime elokuussa Ranskan presidentti Macronin vieraillessa Suomessa Sipilä lupasi että osallistumme Ranskan johtamiin Afrikkaan suuntautuviin interventiojoukkoihin. Ruotsi kieltäytyi mutta Juha Sipilä ei. Eli pelätkää Afrikan diktaattorit - kohta Suomi-pojat ovat kimpussanne !

 

Toisinkin voisimme tehdä. Ja toisin olisi järkevää tehdä eli keskittyä itseemme ja omaan puolustukseemme. Uskon että tavalliselle suomalaiselle olisi parasta toteuttaa Paavo Haavikon lause ja hylätä Juha Sipilän ja kenraalien fantasiat. Meille tavallisille ihmisille riittää, että puolustamme itse itseämme emmekä anna kenelläkään syytä hyökätä kimppuumme. Kenraalit ja Juha Sipilä elävät ihan eri maailmassa.

 

Asemamme on erittäin turvallinen jos rakennamme puolustuksemme eversti Ahti Lapin suuntaviivojen mukaan ja pyrimme pysymään erillään kaikesta sodankäynnistä.

 

Meidän sisimpäämme on vuosien kuluessa taottu vahva usko: ryssä hyökkää heti kun tilaisuus tulee. Me pelkäämme naapurissa olevaa suurvaltaa. Ja onhan ryssä aiemmin pettänyt. Vuonna 1932 Neuvostoliiton ja Suomen hyökkäämättömyys oli pelkkä paperi kun Stalin päätti hyökätä 1939. Usko venäläisten imperialistiseen valloitushaluun on kuin vahva muuri, joka määrittää kaiken turvallisuuspolitiikkaamme.

 

Samanlainen muuri on myös venäläisten kenraalien tajunnassa. Heille suuri isänmaallinen sota (1941-1945) ja sen 900 päivän Leningradin (Pietarin) piiritys nälkäuhreineen on sellainen mielen muuri, joka varmaan oikeuttaa minkälaisiin tekoihin takansa, jos he kokevat itsensä uhatuksi. Hitler ja pieni Suomi siinä rinnalla yrittivät tuhota Venäjää vajaat 80 vuotta sitten. Eli ihan äsken. Ja ihan lähellä. Kyllä sen venäläiset muistavat. Heitä on uhattu ja uhataan.

 

Uskoakseni venäläiset kokevat turvakseen vain kaksi asiaa: Jumalan ja aseet. ”Venäjän presidentti Vlamir Putin on Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirillin mielestä Jumalan ihme. Valtaosa venäläisistä on samaa mieltä. (Jukka Korpela: Länisimaisen yhteiskunnan juurilla s.15). Ortodoksinen usko ja valtion etu ovat nykyvenäjällä kietoutuneet yhteen.

 

Kun äärinationalistit helmikuussa 2014 ottivat väkivaltaisesti vallan Ukrainassa vapaissa vaaleilla valitulta presidentiltä USA:n ja EU:n yllyttäessä, niin venäläiset kokivat sen hyökkäykseksi koko venäläista maailmaa vastaan. Tässä Venäjän kokemassa hyökkäyksessä suomalaiset ovat osallisia ja yritämme pakotteilla vahingoittaa Venäjän taloutta. Suomen ja Venäjän välillä on pieni kauppasota, jossa kärsijänä ovat varsinkin Suomen maatalous. On jotenkin ihmeellistä että Suomen maanviljelijat ovat kuuliaisia Sipilän hallitukselle, vaikka Sipilä tietoisesti rankaisee maataloutta. Sipilälle on maanviljelijöiden ja kansallista etua tärkeämpää vahingoittaa Venäjää yhteisessä EU rintamassa. Kummallista. Olemme Venäjän vihollisia omasta halustamme vahingoittaen itseämme.

 

Suomalaisten kenraalien johdolla pelkäämme agressiivista ja valloitushaluista Venäjää. Venäjä puolestaan pitää Suomea osana agressiivista hyökkäysrintamaa, joka uhkaa Venäjän turvallisuutta. Kummankin maan kenraaleilla on sama vastaus uhkiin: hyökkäyspelote. Kummankin mielen muurit tuntuvat järkähtämättömiltä. Tilanne on herkkä varsinkin Jussi Niinistön viime toukokuun USA:n matkan jälkeen. Venäjän puolustusministeri Shoigu tuolloin totesi Niinistön matkan tulosten johtavan: ”olemassaolevan turvallisuusjärjestelmän tuhoon, kylvävät epäluottamusta ja pakottavat meidät vastatoimiin”.

 

Onko mitään tehtävissä turvallisuusjärjestelmän ja luottamuksen palauttamiseksi eli sodan estämiseksi? Helppo tapa olisi Venäjän talouden vahingoittamispyrkimyksen lopettaminen. Emme kaipaa välillemme kauppasotaa. Sen lopettaminen olisi kansallisen ja erityisesti maataloutemme etu. Mutta sitä Juha Sipilä ei tee, sillä hän on luovuttanut päätösvallan EU:lle. Ja ihmiset kuvittelevat, että Ukrainan kriisin ainoa syyllinen on agressiivinen Venäjä. Syyllisiä on muitakin.

 

Tätä Suomen ja Venäjän kenraaleiden mielen muuria tuskin voimme ylittää ellemme tee jotain yllättävää. Minulla on hassulta tuntuva ehdotus: Rakentakaamme Venäjän rajalle vahva panssarimuuri yhdessä venäläisten kanssa. Irtautukaamme miinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta ja antakaamme sotateollisuutemme kehittää kaikkia muitakin härveleitä, joilla voimme muurin voimaa vahvistaa. Muuri ei uhkaa ketään vaan ainoastaan suojelee. Muuri suojelee Suomea Venäjän hyökkäykseltä ja Venäjää USA:n tai EU:n hyökkäykseltä Suomen kautta (tai fasistien hyökkäykseltä, kuten venäläiset asian ilmaisevat). Jos vielä päätämme että Suomen alueella saavat harjoitella sotaa vain omat joukot sekä irtaudumme USA:n kanssa sopimastamme isäntämaasopimuksesta ja sitoumuksista Euroopan yhteiseen armeijaan, niin Suomi irrottautuu suurvaltasotia koskevista vaarallisista spekulaatioista Kekkosen viisaan opetuksen mukaisesti.Venäläisten hyökkäys ei olisi helppoa kun vastassa olisi yhtenäinen puolustuskykyinen kansa ja vielä yhdessä venäläisten kanssa tehty suojamuuri. Fyysinen muuri murtaisi kummankin maan kenraalien mielen fantasioiden muurit ja loisi yhteyden, joka rauhoittaisi koko tämän maailmankolkan, uskon.

 

Kysyn arvon puolustusministeriltä:

Miksi Venäjä tuollaisessa tilanteessa hyökkäisi Suomen ? Mikä olisi syy ?

 

Muuria/vahvaa aitaa rajalle on myös vakavasti harkittu, kun on pelätty venäläisten villisikkojen levittävän tänne afrikkalaista sikaruttoa. Hankkeesta on toistaisesti luovuttu osin luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Muuri ihmisten ja valtion suojaksi tuntuu absurdilta ajatuksesta, mutta miettikäämme hetken:

 

-Muuri on halvempi kuin järisyttävän kalliit hävittäjät

-Muuri ei vaadi ylläpitokustannuksia kuin nimeksi. Hävittäjät vaativat satoja miljoonia ylläpitoonkin vuosikausia.

-Muuriin sijoitettu rahaa kiertää omassa kansantaloudessa ja työllistää, kun hävittäjämiljardit häipyvät toisen valtion sotateollisuudelle.

-Muuri ei hyökkää vain ainoastaan suojelee – sekä Suomea että Venäjää.

-Muuri ei uhkaa Venäjää kuten hävittäjät.

-Muuri estää myös siviilien rajanyritykset toisin kuin hävittäjät (Neuvostoliiton romahtaessa 1990-luvun alussa Suomen johto valmistautui väkivalloin estämään venäläisten siviilien rajanylitykset)

-Muuri ei sido Suomea teknisesti minkään ulkovallan talutusnuoraan kuten hävittäjät.

-Muuri pitää päätösvallan omissa käsissämme päinvastoin kun hävittäjät, jotka luovuttavat päätösvallan muille (tosiasiallisesti, ei muodollisesti). Vuonna 1941 muut päättivät, että me hyökkäämme Venäjälle. Olimme silloin ajaneet itsemme pakkotilanteeseen. Samaa ei kannata tehdä uudestaan.

-Muuri ei kiihdytä ilmastonmuutosta toisin kuten hävittäjät.

-Muuri tuo rauhan rajoillemme päinvastoin kuin hävittäjät, jotka lietsovat epäluuloa ja sotaa.

 

Jos ajattelemme omaa turvallisuuttamme, niin en keksi yhtään syytä miksi meidän pitäisi hankkia järisyttävän kalliit, talouttamme horjuttavat, ilmastonmuutosta kiihdyttävät, Venäjän sotavalmistelua ylläpitävät ja USA:n sotateollisuutta rahoittavat hävittäjät kun vaihtoehtona on puolustuksellinen vaihtoehto.

 

En halua että minun rahojani ryöstetään puolustusministeri Niinistön ja kenraalien vaarallisten fantasioiden takia. Maailmaa voi tarkastella myös faktojen kautta. Jussi Niinistö on sanonut, että hän tuntisi olonsa turvalliseksi vasta kun monitoimihävittäjiä olisi 100 – siis se olisi se hyökkäysvoiman määrä, jota Venäjä pelkäisi. Mitä enemmän hyökkäysvoimaa, sitä turvallisempaa – on Jussi Niinistön fantasia, joka ei pidä paikkaansa. Sillä: mitä enemmän meillä on hyökkäysvoimaa – sitä suurempi riski on että Venäjä haluaa sen tuhota eli sitä turvattomampaa. Mutta.

 

Mitä suurempi ja mahtavampi on puolustuksellinen armeija ja vielä suojamuuri Venäjän ja Suomen välillä – sitä turvallisempaa. Muuri suojaa kumpaakin. Jos turvallisuutemme on Sinulle tärkeä, niin ota yhteyttä ja pidetään Hämeenlinnassa ”Me haluamme MUURIN, emme hävittäjiä” -kansanliikkeen perustamiskokous. Tämä ei ole vitsi vaan turvalllisuuspoliittinen aloite. Ja jos joku raharikas haluaa sijoittaa turvallisuuteen, niin tervetuloa. Olen vain reservin yliluutnantti ja ihan tavallinen suomalainen joka haluaa elää rauhassa ilman sodan pelkoa. Ennen kuin luovutamme valtaisan määrän rahaa omasta kukkarostamme USA:n sotateollisuuden tarpeisiin kenraaliemme tahdon mukaisesti meidän pitää kysyä itseltämme:

-Miksi ?

Jokaisella sodalla on aina ollut jokin syy. Siksi mahdollisten syiden poistaminen ennakolta on äärimmäisen tärkeää. Hyökkäykseen valmistautuvat monitoimihävittäjät ovat jo itsessään syy.

 

Ekokriisi ja turvallisuus

 

”Ensin rajat turvattava, sitten on leipä levennettävä” totesi presidentti Svinhufvud aikoinaan ja saman toisti eduskunnan puhemies Paula Risikko television ykkösaamussa 5.1.2019. Tässä maailmassa elävät edelleen myös kenraalimme. He elävät omassa kuplassaan Paula Risikon kanssa eivätkä ole varmaan kuulleetkaan maapallon ekokriisistä. Ei heidän intoaan monitoimihävittäjiin muuten voi ymmärtää.

 

Sitran johtaja Mari Pantsar on tehnyt pitkän uran ympäristöteknologisen liiketoiminnan kehittäjänä ja on johtanut mm. Kataisen hallituksen cleantech-strategiatyötä. Nyt hän on menettänyt uskonsa pelkkään teknologiseen muutokseen – hänen mukaansa tarvitaan paljon enemmän, jotta maapallomme säästyisi. Hänen haastattelunsa Suomenmaa-lehdessä 23.12.2018 alkaa näin:

”Sitran johtaja Mari Pantsar pyyhkii silmäkulmiaan ja pahoittelee, kun ilmastoahdistus purkautui kyyneleiksi haastattelussa.

Pantsar on juuri vastannut kysymykseen, uskooko hän, että ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä1,5 asteeseen.

- Vaadittavat toimenpiteet ovat niin äärettömän massiivisia, että se näyttää hirveän vaikealta, vastaus kuuluu.”

.

Siis äärettömän massiivisia. Eikö nyt voida edes tässä tilanteessa luopua järjettömästä monitoimihävittäjähankinnasta. Se uhkaa turvallisuuttamme. Se uhkaa kansantalouttamme. Se kiihdyttää ekokriisiä. Se on yksinkertaisesti typerä kaikin tavoin. Ensin elämä turvattava, sitten on leipä levennettävä. Emmehän anna itseämme ensin ryöstää ja sitten tuhota.

 

Valtapuolueiden johto on jo kenraalien toiveen mukaisesti hyväksynyt 64 monitoimihävittäjän hankintaprosessin. Ainoastaan koneen merkistä on heidän mielestään lupa enää päättää. Mitään turvallisuuspoliittista keskustelua ei ole käyty. Kysyn kuitenkin kainosti: Voisiko nyt kuitenkin vielä hitusen miettiä mitä me olemme tekemässä ?

 

 

 

 

]]>
0 http://ristosuvanto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268907-ryosto-voitaisiinko-kuitenkin-miettia-pikkuisen-puolustusta#comments Hävittäjät Puolustusvoimat Venäjä Sat, 02 Feb 2019 13:08:00 +0000 Risto Suvanto http://ristosuvanto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268907-ryosto-voitaisiinko-kuitenkin-miettia-pikkuisen-puolustusta
Hävittäjähankinta - ei ole Nato kysymys? http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268527-havittaja-hankinta-ei-ole-nato-kysymys <p><em><strong>Hävittäjähankinta - ei ole Nato kysymys?</strong></em></p><p><em>( Lentäjien turvallisuus tärkeää, hävittäjien &rdquo; mersu&rdquo; valittava)</em></p><p>&nbsp;</p><p><em>Hävittäjähankinnat jakavat niin tavallisen kansan, että eduskunnan, sekä puolustusvoimien mielipiteitä. Itselleni aihe on läheinen, koska edesmennyt puolisoni palveli ilmavoimissa ennen kuolemaansa 27-vuotta. Kaikki toiminta ilmavoimissa kietoutuu sen pääasiaan, joka on ilmapuolustus, ja hyvien hävittäjälentäjien kouluttaminen. Valintakokeet ovat vaativat, ja vaikka monella nuorella pojalla on hävittäjän lentämisestä &rdquo;haaveunia&rdquo; vain harva pääsee toteuttamaan sen käytännössä. Nuorten lahjakkaiden miesten kouluttaminen hävittäjälentäjäksi maksaa maltaita. Wikipedia &rdquo;lento-onnettomuudet ilmavoimissa&rdquo; lähdettä, kun vilkaisee ei se ole miellyttävää luettavaa. Lento-onnettomuuksia ei ole valtavasti suhteutettuna lentäjien määrään, mutta jokainen onnettomuus on liikaa. Suomen kaltaisella pienella maalla, jossa kyseiseen ammattiin lahjakkaita nuoria miehiä ei kasva joka oksalla, ei ole varaa menettää yhtään lentäjää huonojen ja vanhentuneiden koneiden takia.</em></p><p><em>Mielettömän upeiden ja lahjakkaiden lentomekaanikkojen taidoilla on koneista saatu kaikki käyttövuodet irti ja vielä lisääkin. Suomen ilmavoiminen historiasta voi lukea sen kehittymistä jossa ihmiset, jotka ovat tässä aselajissa palvelleet ovat perheineen antaumuksella varuskuntia rakentaneet. Mainittakoon historiallisesti merkittävä Kauhavan Ilmasotakoulu, sittemmin kaapattu Tikkakoskelle nimineen, ja ennen kohteen deletoimista vain nimi siirrettiin lentotoiminnan myötä ja &quot;lentosotakoulu&quot; lakkautettiin Kauhavalla. Historia ei kuitenkaan siirtynyt kaikkinensa &rdquo;siipien&rdquo;mukana Tikkakoskelle, kun koulutuslentolaivue lähti pohjanmaan taivaalta jättäen sen maanpuolustushenkisen pitkäperinteisen väestön suureen kaipaukseen ja katkeruuteen. Hiljaisuus ja koko pohjanmaan jättäminen vaille maanpuolustuslaitosta on kohtuuton ele valtiovallalta, ja kysynkin usein kenen idea oli tyhjentää Suomen maanpuolustuksellisin alue täysin varuskunnista? Tälläinen tyhjiö on käsittämätön, ja suuri vääryys pohjanmaan väestöä kohtaan. Onneksi kilta vaali perinteitä vielä Kauhavalla. Silti tukikohdan menetys oli paha isku pohjanmaalle ja Kauhavalle, jonka alamäki on vain kiihtynyt senjälkeen.</em></p><p><em><strong>Silti me emme unohda lentäjiä</strong>. Siksi hävittäjävalinta on äärettömän tärkeä, ja se ei saa perustua pelkästään ns, &rdquo;suhteiden&rdquo; kautta toteutettuihin kauppoihin. Suomella on historiansa jo naton lentotoiminnan kanssa sen yhteneväisyydestä- ja hornet kaupat olivat yksi viittaus sen jatkumiseksi. Kone oli hyvä valinta. Vaan nyt kun poliittisen ja sotilaallisen yhteistyön ilmapiirin haistelu johdattaa enevissä määrin kohti natoa kiihtyvät arvuuttelut superhornetin seuraavaksi valinnaksi. Vuonna 1995-2000 käyttöön otettujen hornettien käyttöikä tulee päätepisteeseen vuonna 2030. </em></p><p><em>HX- hankkeella on viisi ehdokasta, jotka ovat seuraavat; Boeing F/A-18 Super Hornet (Yhdysvallat),Dassault Rafale (Ranska) ,Eurofighter Typhoon (Iso-Britannia, yhteiseurooppalainen),Lockheed Martin F-35 (Yhdysvallat) ja viimeisenä mutta ei vähäisempänä ; Saab Gripen (Ruotsi). Tarjouspyynnöt ovat lähteneet neljälle valtiolle. Hankintapäätökseen on aikaa vain vuosi, joka tuntuu nyt olevan lyhyt aika.</em></p><p><em>F-35 on liian kallis kone ylläpidoltaan ja pitää ottaa myös mekaanikkojen koulutus huomioon. Kahden koneen kauppa? Puolustusvoimien mukaan Suomi tarvitsee kahden koneen yhdistelmää, koska mikään kilpailussa mukana olevista koneista ei ole riittävä Suomen tarpeisiin ? (Gripen olisi?) (tarvitsemme myös koulutuskoneita) Pelkästään F-35 kone, ei kattaisi lentotoimintaa, ja vain rauhanajan toiminta tulisi hävittäjällä kalliiksi. Puolustusbudjetista &rdquo;ylläpitoon&rdquo; saisi hävittäjien kohdalla kulua vain 10 prosenttia 2,4 miljardista eurosta. F-35 kohdalla saattaa olla liikaa ongelmia, käyttöjärjestelmät ym olisi rakennettava Suomelle sopiviksi paketiksi ja nekin voitaisiin ostaa pikkuhiljaa. Kallista, kallista- mersuun ei ehkäpä olekaan varaa?</em></p><p><em>En vaivaudu edes tutkimaan Eurofighteria, enkä Ranskalaista Dassault Rafalea, koska tiedän jo nyt, että ne eivät ole potentiaalisia Suomelle. Olisin hyvin yllättynyt jos jompikumpi olisi puolustusvoimien valinta. Nykyisistä horneteista puolet oli vuoteen 2015 mlu päivitetty F(fighter)/A(attack)-18 koneiksi. Päivitykset ovat hintavia ja ohjusohjelma esim vaati kongressin lupaa Yhdysvalloissa. Näissä koneissa on myös Nato-yhteensopiva MIDS Link 16 -tiedonsiirtojärjestelmä. Tämä viittaisi kovasti siihen, että jatkossa myös Suomen hankinta kilpailijoista huolimatta tulisi Jenkeistä. Yhtään lentäjää ei ole kuollut hornet onnettomuuksissa, joka lisää luottamusta koneeseen, se on erittäin tärkeä asia lentoperheille! Toki hornet on tullut ylläpidoltaan ja päivityksiltään kalliiksi. Seuraavan koneen kohdalla on taas mietittävä, miten riisuttu joudutaan ostamaan ja miten pitkäksi koneen päivittäminen täyteen kapasiteettiinsa kestää. On järjetöntä ostaa koneita, joihin ei ole varaa ostaa &rdquo;sisältöä&rdquo;. Suomen valtion olisi syytä panostaa hävittäjähankintaan siten, että se olisi myös varusteltu riittävästi, mikä toki nostaa hintaa. Silti se olisi perusteltua. Perusteluni on, että hävittäjät ovat yksi Suomen puolustuksen tärkeimpiä osia. Ilmavalvonta, ja ilmapuolustuksen tärkeys tuli selväksi jo toisessa maailmansodassa maamiinojen lisäksi, jotka tosin on kielletty, joka on Suomen itärajan puolustukselle pitkä miinus. Toki en odota ongelmia sieltä suunnalta, mutta miinat pitäisi kuulua asearsenaaliimme.</em></p><p><em>Gripen- e, Saab sai minusta ihailijan (hurmaannuin), koska täydessä varustuksessa se olisi mielettömän upea kone Suomelle, ja arktiseen olosuhteisiin rakennettu, koneen varusteluun kuuluu myös nato-yhteensopivuus, asearsenaali on uskomattoman laaja, tutkajärjestelmä ja datalinkki. Konella pystyy operoimaan hyvin maantietukikohdissa, ja kenttähuolto ilmasta-ilmaan kestää vain 10 min. Koneen ominaisuuksista kannattaa lukea Saabin sivuilta. Gripen -e, hurmasi kyllä naisen toimintakyvyillään ja monipuolisuudellaan. Varsinkin yhteydenpito sekä maalle, että merelle koneesta teki vaikutuksen ja moni muu asia. Saabin historia on ollut haastava, mutta nyt Ruotsalaiset ovat saattaneet rakentaa toimivan koneen. Silti en usko tämän olevan Suomen valinta.</em></p><p><em>Hävittäjälentäjien koulutusta sivusta seuranneena ja kadettien elämää katsoneena varuskunnan sisältä- toivon tulevaisuuden lentäjäpojillemme parasta mahdollista konetta, ja lentoturvallisuus on yksi tärkeä asia. Kokemus Gripenistä puuttuu, ja koulutus vaatisi paljon, sekä mekaanikkojen ym järjestelmien osalta. Vaaka kallistuu siksi pahasti kohti Jenkkejä. Uskon, että hävittäjähankintaan ei liity puolustuspoliittisia paineita, sen enempää kuin aikaisemmin. Joten F-35 Tai F/A -18 eivät ole signaali natoon liittymisestä- vaan jo olemassaolevien valmiuksien kautta hinnan ja tulevan koulutustarpeen minimoista. Vanhalla linjalla saattaa olla paras jatkaa. Koneen ja kaluston täysin vaihtaminen tuskin on vaihtoehto, juuri hintakysymyksen takia. Hävittäjähankinta saattaa olla jo henkisesti päätetty? Luulen, että kortit on isketty jo pöytään, ja kun ne käännetään ei kukaan tule yllättymään? Tai ehkä sittenkin- jos eurofighter on se mustahevonen ja puolustuspoliittisen pelin mustin nappula? Tulevaisuus näyttää, elämme siihen asti jännityksellä suuren kysymyksen kanssa. </em></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Hävittäjähankinta - ei ole Nato kysymys?

( Lentäjien turvallisuus tärkeää, hävittäjien ” mersu” valittava)

 

Hävittäjähankinnat jakavat niin tavallisen kansan, että eduskunnan, sekä puolustusvoimien mielipiteitä. Itselleni aihe on läheinen, koska edesmennyt puolisoni palveli ilmavoimissa ennen kuolemaansa 27-vuotta. Kaikki toiminta ilmavoimissa kietoutuu sen pääasiaan, joka on ilmapuolustus, ja hyvien hävittäjälentäjien kouluttaminen. Valintakokeet ovat vaativat, ja vaikka monella nuorella pojalla on hävittäjän lentämisestä ”haaveunia” vain harva pääsee toteuttamaan sen käytännössä. Nuorten lahjakkaiden miesten kouluttaminen hävittäjälentäjäksi maksaa maltaita. Wikipedia ”lento-onnettomuudet ilmavoimissa” lähdettä, kun vilkaisee ei se ole miellyttävää luettavaa. Lento-onnettomuuksia ei ole valtavasti suhteutettuna lentäjien määrään, mutta jokainen onnettomuus on liikaa. Suomen kaltaisella pienella maalla, jossa kyseiseen ammattiin lahjakkaita nuoria miehiä ei kasva joka oksalla, ei ole varaa menettää yhtään lentäjää huonojen ja vanhentuneiden koneiden takia.

Mielettömän upeiden ja lahjakkaiden lentomekaanikkojen taidoilla on koneista saatu kaikki käyttövuodet irti ja vielä lisääkin. Suomen ilmavoiminen historiasta voi lukea sen kehittymistä jossa ihmiset, jotka ovat tässä aselajissa palvelleet ovat perheineen antaumuksella varuskuntia rakentaneet. Mainittakoon historiallisesti merkittävä Kauhavan Ilmasotakoulu, sittemmin kaapattu Tikkakoskelle nimineen, ja ennen kohteen deletoimista vain nimi siirrettiin lentotoiminnan myötä ja "lentosotakoulu" lakkautettiin Kauhavalla. Historia ei kuitenkaan siirtynyt kaikkinensa ”siipien”mukana Tikkakoskelle, kun koulutuslentolaivue lähti pohjanmaan taivaalta jättäen sen maanpuolustushenkisen pitkäperinteisen väestön suureen kaipaukseen ja katkeruuteen. Hiljaisuus ja koko pohjanmaan jättäminen vaille maanpuolustuslaitosta on kohtuuton ele valtiovallalta, ja kysynkin usein kenen idea oli tyhjentää Suomen maanpuolustuksellisin alue täysin varuskunnista? Tälläinen tyhjiö on käsittämätön, ja suuri vääryys pohjanmaan väestöä kohtaan. Onneksi kilta vaali perinteitä vielä Kauhavalla. Silti tukikohdan menetys oli paha isku pohjanmaalle ja Kauhavalle, jonka alamäki on vain kiihtynyt senjälkeen.

Silti me emme unohda lentäjiä. Siksi hävittäjävalinta on äärettömän tärkeä, ja se ei saa perustua pelkästään ns, ”suhteiden” kautta toteutettuihin kauppoihin. Suomella on historiansa jo naton lentotoiminnan kanssa sen yhteneväisyydestä- ja hornet kaupat olivat yksi viittaus sen jatkumiseksi. Kone oli hyvä valinta. Vaan nyt kun poliittisen ja sotilaallisen yhteistyön ilmapiirin haistelu johdattaa enevissä määrin kohti natoa kiihtyvät arvuuttelut superhornetin seuraavaksi valinnaksi. Vuonna 1995-2000 käyttöön otettujen hornettien käyttöikä tulee päätepisteeseen vuonna 2030.

HX- hankkeella on viisi ehdokasta, jotka ovat seuraavat; Boeing F/A-18 Super Hornet (Yhdysvallat),Dassault Rafale (Ranska) ,Eurofighter Typhoon (Iso-Britannia, yhteiseurooppalainen),Lockheed Martin F-35 (Yhdysvallat) ja viimeisenä mutta ei vähäisempänä ; Saab Gripen (Ruotsi). Tarjouspyynnöt ovat lähteneet neljälle valtiolle. Hankintapäätökseen on aikaa vain vuosi, joka tuntuu nyt olevan lyhyt aika.

F-35 on liian kallis kone ylläpidoltaan ja pitää ottaa myös mekaanikkojen koulutus huomioon. Kahden koneen kauppa? Puolustusvoimien mukaan Suomi tarvitsee kahden koneen yhdistelmää, koska mikään kilpailussa mukana olevista koneista ei ole riittävä Suomen tarpeisiin ? (Gripen olisi?) (tarvitsemme myös koulutuskoneita) Pelkästään F-35 kone, ei kattaisi lentotoimintaa, ja vain rauhanajan toiminta tulisi hävittäjällä kalliiksi. Puolustusbudjetista ”ylläpitoon” saisi hävittäjien kohdalla kulua vain 10 prosenttia 2,4 miljardista eurosta. F-35 kohdalla saattaa olla liikaa ongelmia, käyttöjärjestelmät ym olisi rakennettava Suomelle sopiviksi paketiksi ja nekin voitaisiin ostaa pikkuhiljaa. Kallista, kallista- mersuun ei ehkäpä olekaan varaa?

En vaivaudu edes tutkimaan Eurofighteria, enkä Ranskalaista Dassault Rafalea, koska tiedän jo nyt, että ne eivät ole potentiaalisia Suomelle. Olisin hyvin yllättynyt jos jompikumpi olisi puolustusvoimien valinta. Nykyisistä horneteista puolet oli vuoteen 2015 mlu päivitetty F(fighter)/A(attack)-18 koneiksi. Päivitykset ovat hintavia ja ohjusohjelma esim vaati kongressin lupaa Yhdysvalloissa. Näissä koneissa on myös Nato-yhteensopiva MIDS Link 16 -tiedonsiirtojärjestelmä. Tämä viittaisi kovasti siihen, että jatkossa myös Suomen hankinta kilpailijoista huolimatta tulisi Jenkeistä. Yhtään lentäjää ei ole kuollut hornet onnettomuuksissa, joka lisää luottamusta koneeseen, se on erittäin tärkeä asia lentoperheille! Toki hornet on tullut ylläpidoltaan ja päivityksiltään kalliiksi. Seuraavan koneen kohdalla on taas mietittävä, miten riisuttu joudutaan ostamaan ja miten pitkäksi koneen päivittäminen täyteen kapasiteettiinsa kestää. On järjetöntä ostaa koneita, joihin ei ole varaa ostaa ”sisältöä”. Suomen valtion olisi syytä panostaa hävittäjähankintaan siten, että se olisi myös varusteltu riittävästi, mikä toki nostaa hintaa. Silti se olisi perusteltua. Perusteluni on, että hävittäjät ovat yksi Suomen puolustuksen tärkeimpiä osia. Ilmavalvonta, ja ilmapuolustuksen tärkeys tuli selväksi jo toisessa maailmansodassa maamiinojen lisäksi, jotka tosin on kielletty, joka on Suomen itärajan puolustukselle pitkä miinus. Toki en odota ongelmia sieltä suunnalta, mutta miinat pitäisi kuulua asearsenaaliimme.

Gripen- e, Saab sai minusta ihailijan (hurmaannuin), koska täydessä varustuksessa se olisi mielettömän upea kone Suomelle, ja arktiseen olosuhteisiin rakennettu, koneen varusteluun kuuluu myös nato-yhteensopivuus, asearsenaali on uskomattoman laaja, tutkajärjestelmä ja datalinkki. Konella pystyy operoimaan hyvin maantietukikohdissa, ja kenttähuolto ilmasta-ilmaan kestää vain 10 min. Koneen ominaisuuksista kannattaa lukea Saabin sivuilta. Gripen -e, hurmasi kyllä naisen toimintakyvyillään ja monipuolisuudellaan. Varsinkin yhteydenpito sekä maalle, että merelle koneesta teki vaikutuksen ja moni muu asia. Saabin historia on ollut haastava, mutta nyt Ruotsalaiset ovat saattaneet rakentaa toimivan koneen. Silti en usko tämän olevan Suomen valinta.

Hävittäjälentäjien koulutusta sivusta seuranneena ja kadettien elämää katsoneena varuskunnan sisältä- toivon tulevaisuuden lentäjäpojillemme parasta mahdollista konetta, ja lentoturvallisuus on yksi tärkeä asia. Kokemus Gripenistä puuttuu, ja koulutus vaatisi paljon, sekä mekaanikkojen ym järjestelmien osalta. Vaaka kallistuu siksi pahasti kohti Jenkkejä. Uskon, että hävittäjähankintaan ei liity puolustuspoliittisia paineita, sen enempää kuin aikaisemmin. Joten F-35 Tai F/A -18 eivät ole signaali natoon liittymisestä- vaan jo olemassaolevien valmiuksien kautta hinnan ja tulevan koulutustarpeen minimoista. Vanhalla linjalla saattaa olla paras jatkaa. Koneen ja kaluston täysin vaihtaminen tuskin on vaihtoehto, juuri hintakysymyksen takia. Hävittäjähankinta saattaa olla jo henkisesti päätetty? Luulen, että kortit on isketty jo pöytään, ja kun ne käännetään ei kukaan tule yllättymään? Tai ehkä sittenkin- jos eurofighter on se mustahevonen ja puolustuspoliittisen pelin mustin nappula? Tulevaisuus näyttää, elämme siihen asti jännityksellä suuren kysymyksen kanssa.

 

 

]]>
8 http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268527-havittaja-hankinta-ei-ole-nato-kysymys#comments Hävittäjähankinta Lentäjät Nato Puolustusvoimat Sun, 27 Jan 2019 23:24:57 +0000 Katriina Minna Koskela http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268527-havittaja-hankinta-ei-ole-nato-kysymys