Oppositio http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/134285/all Thu, 04 Jul 2019 17:34:22 +0300 fi Viisastelua katsomon puolelta http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278031-viisastelua-katsomon-puolelta <p>Kyllä se on ehdottomasti niin, että ne parhaat pelaajat löytyvät katsomosta. Sieltä kun voi laukoa melkein mitä vaan ilman vastuuta mistään. Niinpä minäkin ryhdyn tässä hetkeksi viisastelemaan. Ja poistun sitten puun taakse piiloon...sitä ennen avaan näkemyksiäni.</p><p>Uusimmat galluplukemat toivat taas kaivattua(?)viihdykettä heinäkuiseen Suomeen. Eduskuntahan on istuntotauolla(Huom! Ei lomalla.) joten politiikassa ei tapahdu juuri mitään mielenkiintoista. Onhan tuossa toki EU-puheenjohtajuus alkanut. Se ei taida kuitenkaan olla kuin politiikan hardcore-seuraajille messevää seurattavaa.</p><p>PS on tällä hetkellä Suomen suurin galluppuolue. Se on ollut sitä jo hetken. Mikään yllätys tämä ei ole, ainakaan minulle. Ennustin PS:n vaalimenestyksen nappiin. Että minä olin sitten oikeassa! Aika näyttää olenko oikeassa siinä toisessa &rdquo;analyysissäni&rdquo;. Siis siinä, että vasta hallitusvastuu mittaa todellisen kannatuksen kestävyyden. Minä toivon sen tilanteen näkeväni.</p><p>Mielestäni muut eduskuntapuolueet tekivät ja tekevät jatkuvasti saman virheen. Ne ovat <em>muka</em> ottavinaan perussuomalaiset tosissaan, mutta käytännön politiikassa antavat kaikki lyömäaseet PS:lle. Oli kyse sitten ilmastonmuutoksesta tai maahanmuutosta. Ilmastonmuutos oli vaaliteemana sekin perussuomalaisille erottumisen paikka.</p><p>En usko, että ihmisiä syyllistämällä saadaan asioita aikaiseksi. Persujen sanoma, tai siis tarkemmin ottaen, Halla-ahon sanoma on mielestäni selkeä ja hyvin perusteltu. Hän osasi vaalikeskusteluissa perustella näkemyksensä erinomaisesti.&nbsp;</p><p>Entä jos ihmiset kokevat, että Suomi on jo tehnyt oman osansa? Entä jos he ovat sitä mieltä, että nyt on muiden vuoro tehdä edes se sama minkä Suomi on jo tehnyt? Entä jos kaikki eivät olekaan ilmastouskovaisia? Entä jos Suomi ei voikaan estää ilmastonmuutosta? Jos näitä kysymyksiä pidetään lapsellisina tai jopa tyhminä, niin pidän sitä nimenomaisesti hölmönä ja ylimielisenä. Nuo kysymykset on otettava tosissaan ja tehtävä sen mukaista politiikkaa.&nbsp;</p><p>Ennen jytkyä puhuttiin maahanmuutosta, tai siis yritettiin puhua. Muutama vuosi sitten kunnollista keskustelua ei edes ollut. Oli vain väittämiä puolesta ja vastaan. Nyt sentään keskustellaan. Mutta kun muut puolueet ovat päässeet vasta maahanmuuttoon, niin persut puhuvat jo haittamaahanmuutosta. Eli erottuvat taas kaikista muista. Tämä on mielestäni ja ennen kaikkea hyvän poliittisen suunnittelun ja Halla-ahon esiintymisen ansiota.</p><p>Katsomoanalyysini on se, että PS pärjää niin kauan kun sitä ei oteta todella tosissaan, se pärjää jos sen viestiä ei kuunnella ja omaa politiikkaa muuteta. Siitä puhumatta &nbsp;tai huomiotta jättäminen sataa heidän laariinsa 100% varmasti.&nbsp;</p><p>Rinteen hallitus on <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006158255.html">ottamassa</a>&nbsp; sellaisia turvapaikanhakijoita/siirtolaisia(8 henkilöä), joita Italia ei huoli. Sipilän hallitus ei tähän suostunut. Rinteen hallitus suostuu ja puhuu samalla suunnanmuutoksesta. Kenenköhän laariin tämä mahtaa sataa?</p><p>Entä jos Halla-ahon taktiikka onkin niin ilmiselvä, että sitä ei vain hoksata? Tehdä puolue &rdquo;tarpeettomaksi&rdquo; saamalla kaikki muut tai edes merkittävä osa muista puolueista ajamaan heidän mieleistään pragmaattista politiikkaa, terveellä itsekkyydellä varustettuna. Voisiko se olla niin simppeliä?</p><p>Olen tässä nyt sitten huudellut katsomosta. Rinteen hallituksen tekemisiä laajemmin enkä varsinkaan seuraajani, työministeri Harakan, työtä en ryhdy arvioimaan, vielä. Annan aikaa ja sitten aikanaan ilmestyn mestaroimaan ja jakamaan kritiikkiä...tai sitten kehun. En tiedä vielä mihin suuntaan se kääntyy, mutta sen tiedän että katsomosta jaellaan parhaat neuvot ja ohjeet. Mitään muuta merkitystä niillä ei ole.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Kyllä se on ehdottomasti niin, että ne parhaat pelaajat löytyvät katsomosta. Sieltä kun voi laukoa melkein mitä vaan ilman vastuuta mistään. Niinpä minäkin ryhdyn tässä hetkeksi viisastelemaan. Ja poistun sitten puun taakse piiloon...sitä ennen avaan näkemyksiäni.

Uusimmat galluplukemat toivat taas kaivattua(?)viihdykettä heinäkuiseen Suomeen. Eduskuntahan on istuntotauolla(Huom! Ei lomalla.) joten politiikassa ei tapahdu juuri mitään mielenkiintoista. Onhan tuossa toki EU-puheenjohtajuus alkanut. Se ei taida kuitenkaan olla kuin politiikan hardcore-seuraajille messevää seurattavaa.

PS on tällä hetkellä Suomen suurin galluppuolue. Se on ollut sitä jo hetken. Mikään yllätys tämä ei ole, ainakaan minulle. Ennustin PS:n vaalimenestyksen nappiin. Että minä olin sitten oikeassa! Aika näyttää olenko oikeassa siinä toisessa ”analyysissäni”. Siis siinä, että vasta hallitusvastuu mittaa todellisen kannatuksen kestävyyden. Minä toivon sen tilanteen näkeväni.

Mielestäni muut eduskuntapuolueet tekivät ja tekevät jatkuvasti saman virheen. Ne ovat muka ottavinaan perussuomalaiset tosissaan, mutta käytännön politiikassa antavat kaikki lyömäaseet PS:lle. Oli kyse sitten ilmastonmuutoksesta tai maahanmuutosta. Ilmastonmuutos oli vaaliteemana sekin perussuomalaisille erottumisen paikka.

En usko, että ihmisiä syyllistämällä saadaan asioita aikaiseksi. Persujen sanoma, tai siis tarkemmin ottaen, Halla-ahon sanoma on mielestäni selkeä ja hyvin perusteltu. Hän osasi vaalikeskusteluissa perustella näkemyksensä erinomaisesti. 

Entä jos ihmiset kokevat, että Suomi on jo tehnyt oman osansa? Entä jos he ovat sitä mieltä, että nyt on muiden vuoro tehdä edes se sama minkä Suomi on jo tehnyt? Entä jos kaikki eivät olekaan ilmastouskovaisia? Entä jos Suomi ei voikaan estää ilmastonmuutosta? Jos näitä kysymyksiä pidetään lapsellisina tai jopa tyhminä, niin pidän sitä nimenomaisesti hölmönä ja ylimielisenä. Nuo kysymykset on otettava tosissaan ja tehtävä sen mukaista politiikkaa. 

Ennen jytkyä puhuttiin maahanmuutosta, tai siis yritettiin puhua. Muutama vuosi sitten kunnollista keskustelua ei edes ollut. Oli vain väittämiä puolesta ja vastaan. Nyt sentään keskustellaan. Mutta kun muut puolueet ovat päässeet vasta maahanmuuttoon, niin persut puhuvat jo haittamaahanmuutosta. Eli erottuvat taas kaikista muista. Tämä on mielestäni ja ennen kaikkea hyvän poliittisen suunnittelun ja Halla-ahon esiintymisen ansiota.

Katsomoanalyysini on se, että PS pärjää niin kauan kun sitä ei oteta todella tosissaan, se pärjää jos sen viestiä ei kuunnella ja omaa politiikkaa muuteta. Siitä puhumatta  tai huomiotta jättäminen sataa heidän laariinsa 100% varmasti. 

Rinteen hallitus on ottamassa  sellaisia turvapaikanhakijoita/siirtolaisia(8 henkilöä), joita Italia ei huoli. Sipilän hallitus ei tähän suostunut. Rinteen hallitus suostuu ja puhuu samalla suunnanmuutoksesta. Kenenköhän laariin tämä mahtaa sataa?

Entä jos Halla-ahon taktiikka onkin niin ilmiselvä, että sitä ei vain hoksata? Tehdä puolue ”tarpeettomaksi” saamalla kaikki muut tai edes merkittävä osa muista puolueista ajamaan heidän mieleistään pragmaattista politiikkaa, terveellä itsekkyydellä varustettuna. Voisiko se olla niin simppeliä?

Olen tässä nyt sitten huudellut katsomosta. Rinteen hallituksen tekemisiä laajemmin enkä varsinkaan seuraajani, työministeri Harakan, työtä en ryhdy arvioimaan, vielä. Annan aikaa ja sitten aikanaan ilmestyn mestaroimaan ja jakamaan kritiikkiä...tai sitten kehun. En tiedä vielä mihin suuntaan se kääntyy, mutta sen tiedän että katsomosta jaellaan parhaat neuvot ja ohjeet. Mitään muuta merkitystä niillä ei ole.

 

 

 

 

]]>
95 http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278031-viisastelua-katsomon-puolelta#comments Kotimaa Antti Rinteen hallitus Eduskunta Gallupit Oppositio Thu, 04 Jul 2019 14:34:22 +0000 Jari Lindström http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278031-viisastelua-katsomon-puolelta
Työttömyys on jo kasvussa, kuuleeko hallitus? http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278010-tyottomyys-on-jo-kasvussa-kuuleeko-hallitus <p>Voitte arvata, ettei jatkuva talouskurin julistaminen ole kovin mieltä ylentävää. Mutta tosiasia on se, että talouspolitiikan taivaalta sataa jo tulta ja rakeita. Tuomiopäivän pasuunoiden soitto vain tuntuu menevän vasemmistohallitukselta täysin ohi.</p><p>Hallituksen alkutaival on mennyt populistisista vaalilupauksista peruutellessa, ja hyvä niin. Koska Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa vappusatasiin ja pikavippipolitiikkaan.</p><p>Huolestuttavaa on kuitenkin se, että vaalilupausten toteuttamisesta yli jäänyt tarmo on nyt kohdistettu edellisen hallituksen tekemien päätösten peruuttamiseen. Propagandassaan &quot;tutkittuun tietoon&quot; päätöksensä muka perustava hallitus aikoo purkaa aktiivimallin huomioimatta vaikutusarviota mallin työllisyysvaikutuksista. Samoin junaliikenteen kilpailutuksen valmistelu keskeytettiin ja taksilain kanssakin ollaan peruuttamassa. Näin siitä huolimatta, että kilpailu on madaltanut julkisen liikenteen hintoja ja taksilain myötä on myönnetty 4000 uutta taksilupaa.</p><p>Herää kysymys, miten se 75 %:n työllisyystavoite saavutetaan? Jo nyt työttömien määrä kasvaa, vaikkei ensimmäistäkään hallituksen reformia ole vielä saatu aikaiseksi. Mitä luulette tapahtuvan, kun verotusta nostetaan ja markkinoiden vapautta kavennetaan kiristyvällä sääntelyllä?</p><p>Ajatelkaa, neljä vuotta vasemmisto huusi oppositiossa kurkku suorana oikeiston &quot;epäinhimillisen ja köyhiä kyykyttävän&quot; politiikan pahuudesta. Luulisi, että noin kovaa kritiikkiä antaneilla olisi ollut edes yksi työllisyyttä parantava konkreettinen idea takataskussa. Ilmeisesti ensimmäistäkään vedenkestävää ideaa kansantalouden tasapainottamisesta, työttömyyden vähentämisestä ja kestävyysvajeen lieventämisestä ei tuona aikana saatu aikaan? Neljä vuotta räyhäämistä ja tässä on lopputulos?</p><p>Hallitusohjelmaan, vai pitäisikö sanoa &quot;jallitusohjelmaan&quot;, kuitenkin tehtiin lähinnä kirjauksia erilaisista selvityksistä. Entä, jos ne selvitykset eivät tuotakaan hallituksen ideologiaa tuottavia tuloksia?</p><p>Toivoisin hallituksen nyt ottavan itseään niskasta kiinni ja myöntävän julkisesti, että heillä ei ole aavistustakaan, miten tulevista heinäsirkkaparvista selvitään. Sen jälkeen veronmaksajien rahoilla loisivat eturyhmät on heitettävä eduskunnasta ulos ja keskityttävä tutkimaan niitä lukuja, joita esimerkiksi Suomen pankki ja Valtiovarainministeriö esitteli jo heti vaalien jälkeen. Siellä on sitä asiantuntijatietoa, jonka perään vasemmisto huuteli opposiotiossa ollessaan.</p><p>Suomi tarvitsee enemmän taloudellista vapautta ja vähemmän julkisia menoja. Se on hallituksenkin myönnettävä, vaikka se tekisi kuinka kipeää. #terestroika</p><p>Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:<br /><a href="https://www.facebook.com/SammallahtiTere/" target="_blank">FACEBOOK</a><br /><a href="http://www.youtube.com/TereSammallahti" target="_blank">YOUTUBE</a><br /><a href="https://twitter.com/TereSammallahti" target="_blank">TWITTER</a><br /><a href="https://www.instagram.com/terestroika/" target="_blank">INSTA (politiikka)</a><br /><a href="https://www.instagram.com/teresammallahti/" target="_blank">INSTA (vapaa-aika)</a></p><p><a href="https://www.verkkouutiset.fi/ensi-kertaa-vuosikausiin-tyottomyys-kaantyi-kasvuun/" title="https://www.verkkouutiset.fi/ensi-kertaa-vuosikausiin-tyottomyys-kaantyi-kasvuun/">https://www.verkkouutiset.fi/ensi-kertaa-vuosikausiin-tyottomyys-kaantyi...</a></p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Johanneksen_ilmestys#Seitsem%C3%A4n_pasuunaa" title="https://fi.wikipedia.org/wiki/Johanneksen_ilmestys#Seitsem%C3%A4n_pasuunaa">https://fi.wikipedia.org/wiki/Johanneksen_ilmestys#Seitsem%C3%A4n_pasuunaa</a></p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/284418-anne-bernerin-junasuunnitelman-jyrannyt-sanna-marin-kay-nyt-bernerin-taksilain" title="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/284418-anne-bernerin-junasuunnitelman-jyrannyt-sanna-marin-kay-nyt-bernerin-taksilain">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/284418-anne-bernerin-junasuunnitelman-j...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Voitte arvata, ettei jatkuva talouskurin julistaminen ole kovin mieltä ylentävää. Mutta tosiasia on se, että talouspolitiikan taivaalta sataa jo tulta ja rakeita. Tuomiopäivän pasuunoiden soitto vain tuntuu menevän vasemmistohallitukselta täysin ohi.

Hallituksen alkutaival on mennyt populistisista vaalilupauksista peruutellessa, ja hyvä niin. Koska Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa vappusatasiin ja pikavippipolitiikkaan.

Huolestuttavaa on kuitenkin se, että vaalilupausten toteuttamisesta yli jäänyt tarmo on nyt kohdistettu edellisen hallituksen tekemien päätösten peruuttamiseen. Propagandassaan "tutkittuun tietoon" päätöksensä muka perustava hallitus aikoo purkaa aktiivimallin huomioimatta vaikutusarviota mallin työllisyysvaikutuksista. Samoin junaliikenteen kilpailutuksen valmistelu keskeytettiin ja taksilain kanssakin ollaan peruuttamassa. Näin siitä huolimatta, että kilpailu on madaltanut julkisen liikenteen hintoja ja taksilain myötä on myönnetty 4000 uutta taksilupaa.

Herää kysymys, miten se 75 %:n työllisyystavoite saavutetaan? Jo nyt työttömien määrä kasvaa, vaikkei ensimmäistäkään hallituksen reformia ole vielä saatu aikaiseksi. Mitä luulette tapahtuvan, kun verotusta nostetaan ja markkinoiden vapautta kavennetaan kiristyvällä sääntelyllä?

Ajatelkaa, neljä vuotta vasemmisto huusi oppositiossa kurkku suorana oikeiston "epäinhimillisen ja köyhiä kyykyttävän" politiikan pahuudesta. Luulisi, että noin kovaa kritiikkiä antaneilla olisi ollut edes yksi työllisyyttä parantava konkreettinen idea takataskussa. Ilmeisesti ensimmäistäkään vedenkestävää ideaa kansantalouden tasapainottamisesta, työttömyyden vähentämisestä ja kestävyysvajeen lieventämisestä ei tuona aikana saatu aikaan? Neljä vuotta räyhäämistä ja tässä on lopputulos?

Hallitusohjelmaan, vai pitäisikö sanoa "jallitusohjelmaan", kuitenkin tehtiin lähinnä kirjauksia erilaisista selvityksistä. Entä, jos ne selvitykset eivät tuotakaan hallituksen ideologiaa tuottavia tuloksia?

Toivoisin hallituksen nyt ottavan itseään niskasta kiinni ja myöntävän julkisesti, että heillä ei ole aavistustakaan, miten tulevista heinäsirkkaparvista selvitään. Sen jälkeen veronmaksajien rahoilla loisivat eturyhmät on heitettävä eduskunnasta ulos ja keskityttävä tutkimaan niitä lukuja, joita esimerkiksi Suomen pankki ja Valtiovarainministeriö esitteli jo heti vaalien jälkeen. Siellä on sitä asiantuntijatietoa, jonka perään vasemmisto huuteli opposiotiossa ollessaan.

Suomi tarvitsee enemmän taloudellista vapautta ja vähemmän julkisia menoja. Se on hallituksenkin myönnettävä, vaikka se tekisi kuinka kipeää. #terestroika

Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:
FACEBOOK
YOUTUBE
TWITTER
INSTA (politiikka)
INSTA (vapaa-aika)

https://www.verkkouutiset.fi/ensi-kertaa-vuosikausiin-tyottomyys-kaantyi-kasvuun/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Johanneksen_ilmestys#Seitsem%C3%A4n_pasuunaa

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/284418-anne-bernerin-junasuunnitelman-jyrannyt-sanna-marin-kay-nyt-bernerin-taksilain

]]>
13 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278010-tyottomyys-on-jo-kasvussa-kuuleeko-hallitus#comments hallitus Oppositio Talouspolitiikka Työllisyys Työttömyys Thu, 04 Jul 2019 07:30:00 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278010-tyottomyys-on-jo-kasvussa-kuuleeko-hallitus
Kallis kampanja kannustaa ahkeruuteen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277431-kallis-kampanja-kannustaa-ahkeruuteen <p>Eduskuntavaalit on käyty, hallitus muodostettu ja puolueiden asemat ovat selkiytyneet. Eduskuntaan valitut kansanedustajat ovat käyttäneet rahaa kampanjointiin kovin erilaisia summia, vaihdellen muutamasta satasesta yli satatonnareihin. Tällä kertaa oppositiossa on paljon kampanjakustannusten kärjessä olevia edustajia. Hieman hirtehisesti voisi sanoa, että meillä on yksi kaikkien aikojen arvokkaimmista oppositioista, jollei jopa arvokkain.</p><p>Yhteiskunnassamme on yleinen pyrkimys kustannustehokkuuteen. Mieleen nousee kysymys siitä, että kuinka oppositiossa olevat kansanedustajat voivat osoittaa tehokkuutensa niin, että äänestäneille syntyy kuva siitä että he ovat kalliiden kampanjoiden arvoisia. Saattaa vaikuttaa niuhotukselta, mutta yli sadan tuhannen euron sijoittaminen siihen että käy pelkästään äänestyksissä painamassa joka kerta ei-nappia hallituksen esityksille ei vaikuta kovinkaan tehokkaalta puuhalta.</p><p>Esimerkiksi matemaattisena harjoituksena voi ottaa tällä tietoa kalleimman kampanjan käyneen Elina Lepomäen (kok) 116 000 euron kampanjan. Neljässä vuodessa on 1460 päivää, joten kampanjaraha jaettuna päivillä tekee hiukan alle 80 euroa päivää kohti. Jotakin näyttöä tälle rahasummalle on tietenkin hyvä saada. Oppositiossa olevan&nbsp; tehtävä on haukkua pääministeriä, halllitusta, sen politiikkaa, esityksiä sekä yksittäisiä ministereitä aina tarpeen mukaan. Antamalla vaalikauden aikana yhdet haukut jokaisena päivänä joulut mukaan luettuna, tulee hinnaksi tuo 80 euroa per haukut.</p><p>Tässä vaiheessa nousee esiin siitä kuinka yksikköhintaa saadaan alennettua. Esimerkiksi Lepomäki voi itse vaikuttaa haukkujen yksikköhintaan lisäämällä haukkujen määrää. Neljä mollausta päivässä pudottaa yksikköhinnan pariin kymppiin, ja jos intoa riittää vielä määrän tuplaamiseen siitäkin, tulee yhdelle haukulle hintaa vain kymppi. Pienimmällä rahalla eduskuntaan päässeet opposition edustajat jakavat haukkuja lähes ilmaiseksi, mutta riittääkö motiivi niin pienellä yksikköhinnalla ja mikä on laatu? Tekevälle kyllä työtä riittää, kunhan on ensin selvittänyt itsensä työpaikalle. Vaikka sitten taksilla.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006145366.html?ref=rss">https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006145366.html?ref=rss</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskuntavaalit on käyty, hallitus muodostettu ja puolueiden asemat ovat selkiytyneet. Eduskuntaan valitut kansanedustajat ovat käyttäneet rahaa kampanjointiin kovin erilaisia summia, vaihdellen muutamasta satasesta yli satatonnareihin. Tällä kertaa oppositiossa on paljon kampanjakustannusten kärjessä olevia edustajia. Hieman hirtehisesti voisi sanoa, että meillä on yksi kaikkien aikojen arvokkaimmista oppositioista, jollei jopa arvokkain.

Yhteiskunnassamme on yleinen pyrkimys kustannustehokkuuteen. Mieleen nousee kysymys siitä, että kuinka oppositiossa olevat kansanedustajat voivat osoittaa tehokkuutensa niin, että äänestäneille syntyy kuva siitä että he ovat kalliiden kampanjoiden arvoisia. Saattaa vaikuttaa niuhotukselta, mutta yli sadan tuhannen euron sijoittaminen siihen että käy pelkästään äänestyksissä painamassa joka kerta ei-nappia hallituksen esityksille ei vaikuta kovinkaan tehokkaalta puuhalta.

Esimerkiksi matemaattisena harjoituksena voi ottaa tällä tietoa kalleimman kampanjan käyneen Elina Lepomäen (kok) 116 000 euron kampanjan. Neljässä vuodessa on 1460 päivää, joten kampanjaraha jaettuna päivillä tekee hiukan alle 80 euroa päivää kohti. Jotakin näyttöä tälle rahasummalle on tietenkin hyvä saada. Oppositiossa olevan  tehtävä on haukkua pääministeriä, halllitusta, sen politiikkaa, esityksiä sekä yksittäisiä ministereitä aina tarpeen mukaan. Antamalla vaalikauden aikana yhdet haukut jokaisena päivänä joulut mukaan luettuna, tulee hinnaksi tuo 80 euroa per haukut.

Tässä vaiheessa nousee esiin siitä kuinka yksikköhintaa saadaan alennettua. Esimerkiksi Lepomäki voi itse vaikuttaa haukkujen yksikköhintaan lisäämällä haukkujen määrää. Neljä mollausta päivässä pudottaa yksikköhinnan pariin kymppiin, ja jos intoa riittää vielä määrän tuplaamiseen siitäkin, tulee yhdelle haukulle hintaa vain kymppi. Pienimmällä rahalla eduskuntaan päässeet opposition edustajat jakavat haukkuja lähes ilmaiseksi, mutta riittääkö motiivi niin pienellä yksikköhinnalla ja mikä on laatu? Tekevälle kyllä työtä riittää, kunhan on ensin selvittänyt itsensä työpaikalle. Vaikka sitten taksilla.

 

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006145366.html?ref=rss

]]>
3 http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277431-kallis-kampanja-kannustaa-ahkeruuteen#comments Eduskuntavaalikampanjat hallitus Oppositio Politiikka Mon, 17 Jun 2019 13:55:41 +0000 Tuure Piittinen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277431-kallis-kampanja-kannustaa-ahkeruuteen
Kokoomus vedenjakajalla http://juliuslaurilehtinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277195-kokoomus-vedenjakajalla <p>Kansallinen Kokoomus on tällä hetkellä vedenjakajalla. Oikeastaan ensimmäistä kertaa puolueen historiassa se on tilanteessa, jossa sen on tehtävä valinta Suomen markkinaoikeiston arvokonservatiivisen ja arvoliberaalin siiven välillä. Miksi? Koska kokoomuksella on ensi kertaa kilpailija talousliberaalien mutta arvokonservatiivisten äänestäjien poliittisessa lokerossa &ndash; perussuomalaiset.</p><p>Arvio perustuu käytännössä kolmeen komponenttiin:</p><ol><li>PS:n liikkuminen kohti markkinaliberalismia</li><li>Uusi tilanne ja kokoomuksen arvio optimaalisista liikkeistä siinä</li><li>Tehtävän liikkeen vaikutukset</li></ol><p><strong>Ensiksi</strong>, perussuomalaisten siirtymä on asia johon on alettu kiinnittää huomiota vasta vaalikevään myötä laajemmin median toimesta, vaikka se on ollut aistittavissa jo jonkin aikaa. Ennen vaaleja niin Ylen kuin HS:n vaalikone näytti PS-ehdokkaiden olevan lähimpänä kokoomuksen talouskantoja<u><a href="https://pbs.twimg.com/media/D5zzAzBW4AAIs6Y.jpg">[1]</a><a href="https://pbs.twimg.com/media/D5zzEcNXsAAPDyf.jpg">[2]</a><a href="https://pbs.twimg.com/media/D5zzGYBWAAEi57H.jpg">[3]</a></u>. Niin ikään ennen vaaleja <u><a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000006067589.html">huomattiin</a></u> mielipidemittausten tausta-aineistosta, että siirtymää tapahtuu nyt myös kokoomuksen ja keskustan riveistä perussuomalaisiin.<br /><br />Vaalien jälkeen Yleisradio <u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10734540">havainnoi koosteessaan äänestysalueista</a></u>, että alueet joilla PS oli suurin painottuivat mediaaniltaan rikkaampaan osaan alueista. Valtio-opin professori <strong>Hanna Wass</strong> vetosi muun muassa tähän, kun hän&nbsp;analysoi <u><a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/nyt-irtosi-perussuomalaisten-kasvun-tulppa-sanoo-professori-suomesta-loytyi-uusi-ryhma-perusporvarit-sellainen-salarakas/a5d3b421-e965-46c6-a54d-946126fe6ccd">perussuomalaisten vetoavan nyt myös porvaristoon</a></u> uudella tavalla. Viimeksi samansuuntaisen tulkinnan vahvisti kokoomuksen eurovaaliehdokas <strong>Eija-Riitta Korhola</strong> <u><a href="https://www.verkkouutiset.fi/napaytys/">tekstissään</a></u>.<br /><br />Näiden pohjalta lienee suhteellisen turvallista sanoa, että PS-puolueen siirtymää kohti markkinaliberaalimpia kantoja on tosiaan tapahtunut. Ainakin tarpeellisissa määrin, jotta se houkuttelee nyt myös kokoomuslaisia.<br /><br /><strong>Toinen</strong>&nbsp;osa liittyy kokoomuksen liikkeisiin uudessa tilanteessa, jossa sen kanssa arvokonservatiivisista markkinaliberalismiin suuntautuvista äänestäjistä kilpailee toinen puolue. Aiemmin kokoomus on ollut siitä otollisessa tilanteessa vuosikymmeniä, että mainitulla äänestäjäryhmällä ei juuri ole ollut vaihtoehtoa kotimaisella puoluekentällä. Kaikki muut puolueet ovat joko olleet arvoiltaan liian liberaaleja tai talouskannoiltaan liian epäliberaaleja. Kokoomus on ikään kuin saanut rauhassa toimia suomalaisen markkinaliberaalin kohortin sateenvarjopuolueena.&nbsp;<br /><br />Näin ollen sen ei ole tarvinnut mitenkään erityisesti pitää arvokonservatiivista kohorttia tyytyväisenä konservatiivisella politiikalla, vaan se on voinut keskittyä urbaanien liberaalien kosiskeluun liberaalimmalla politiikalla.<br /><br />Nyt kun perussuomalaiset ovat arvokonservatiivisena ja tarpeellisissa määrin markkinaliberaaleina liikkuneet kilpailemaan kyseisestä kohortista, on nähdäkseni kokoomuksen alettava myös uudella tavalla pitämään konservatiivista kohorttiaan tyytyväisenä mikäli se mielii sen pitää PS:n paineessa. Kokoomuksen on tässä vaiheessa punnittava, onko sen saavutettavissa isompi kannatus suomalaisen puoluekentän arvoliberaalissa vai arvokonservatiivisessa päässä. Molempia kohortteja on uudessa tilanteessa ja arvosuuntautumista korostavassa poliittisessa kontekstissa hankala pitää.<br /><br /><strong>Kolmas</strong>&nbsp;komponentti on sitten tämän kokoomuksen siirron seuraukset poliittiselle kentälle. Jos kokoomus valitsee edellä kuvatun arvokonservatiivien äänistä kamppailun, tarkoittanee se puolueen arvoliberaalin siiven vuotamista jonnekin. Todennäköisesti vihreisiin. Tällöin vihreiden keskustaoikeistolainen siipi vahvistuu ja puolueesta saattaa oikeasti tulla se poliittisen keskustan liberaali puolue joka se kuvittelee ja väittää olevansa jo nyt.<br /><br />Vastaavasti kokoomuksen pyrkiessä miellyttämään konservatiiveja konservatiivisemmalla politiikalla ja liberaalisiiven vuotaessa, kokoomuksesta muodostuu arvokonservatiivisempi puolue. Tällöin se olisi tulevaisuudessa potentiaalinen hallituskumppani perussuomalaisille, mutta yhteistyö esimerkiksi demarien ja vihreiden kanssa varmasti vaikeutuisi.<br /><br />Toki kokoomus voi valita toisinkin, arvoliberaalin kohorttinsa. Tällöin he käytännössä lahjoittavat arvokonservatiiviset markkinaliberaalimmat äänestäjänsä perussuomalaisille, joka kasvaisi edelleen. Olettaen etteivät markkinaliberalismia karsastavat äänestäjät lähde lätkimään.</p><hr /><p>Kummin kokoomus sitten valitsee? Väitän, että kokoomuksen asema oppositiossa perussuomalaisten kanssa vaikuttaa paljon. Kun hallitukseksi muodostui <strong>Antti Rinteen</strong> (sdp) johtama kokoonpano yhdessä keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja rkp:n kanssa, on kokoomuksen hyvin vaikea kritisoida suhteellisen arvoliberaalin hallituksen politiikkaa sosiaalisella akselilla PS:n ollessa niin ikään oppositiossa ilman, että leimaantuu konservatiiviseksi.</p><p>Toisin sanoen, kokoomuksen on oppositiossa helpompi kisata PS:n kanssa arvokonservatiivien äänistä ja siten tehdä valinta siihen suuntaan. Toki kokoomus voi tehdä tietoisen päätöksen haastaa kansanrintamahallitusta korostetusti pelkästään talouspolitiikan saralla ja olla politikoimatta politiikassa yhä keskeisemmällä arvoakselilla ollenkaan. Kokoomuksen kohtalona voi kuitenkin olla toiseksi jääminen opposition herruudesta taistellessa, jos kokoomus keskittyy vain talouspolitiikkaan samalla, kun PS keskittyy sekä talouspolitiikkaan että arvokysymyksiin.</p> Kansallinen Kokoomus on tällä hetkellä vedenjakajalla. Oikeastaan ensimmäistä kertaa puolueen historiassa se on tilanteessa, jossa sen on tehtävä valinta Suomen markkinaoikeiston arvokonservatiivisen ja arvoliberaalin siiven välillä. Miksi? Koska kokoomuksella on ensi kertaa kilpailija talousliberaalien mutta arvokonservatiivisten äänestäjien poliittisessa lokerossa – perussuomalaiset.

Arvio perustuu käytännössä kolmeen komponenttiin:

  1. PS:n liikkuminen kohti markkinaliberalismia
  2. Uusi tilanne ja kokoomuksen arvio optimaalisista liikkeistä siinä
  3. Tehtävän liikkeen vaikutukset

Ensiksi, perussuomalaisten siirtymä on asia johon on alettu kiinnittää huomiota vasta vaalikevään myötä laajemmin median toimesta, vaikka se on ollut aistittavissa jo jonkin aikaa. Ennen vaaleja niin Ylen kuin HS:n vaalikone näytti PS-ehdokkaiden olevan lähimpänä kokoomuksen talouskantoja[1][2][3]. Niin ikään ennen vaaleja huomattiin mielipidemittausten tausta-aineistosta, että siirtymää tapahtuu nyt myös kokoomuksen ja keskustan riveistä perussuomalaisiin.

Vaalien jälkeen Yleisradio havainnoi koosteessaan äänestysalueista, että alueet joilla PS oli suurin painottuivat mediaaniltaan rikkaampaan osaan alueista. Valtio-opin professori Hanna Wass vetosi muun muassa tähän, kun hän analysoi perussuomalaisten vetoavan nyt myös porvaristoon uudella tavalla. Viimeksi samansuuntaisen tulkinnan vahvisti kokoomuksen eurovaaliehdokas Eija-Riitta Korhola tekstissään.

Näiden pohjalta lienee suhteellisen turvallista sanoa, että PS-puolueen siirtymää kohti markkinaliberaalimpia kantoja on tosiaan tapahtunut. Ainakin tarpeellisissa määrin, jotta se houkuttelee nyt myös kokoomuslaisia.

Toinen osa liittyy kokoomuksen liikkeisiin uudessa tilanteessa, jossa sen kanssa arvokonservatiivisista markkinaliberalismiin suuntautuvista äänestäjistä kilpailee toinen puolue. Aiemmin kokoomus on ollut siitä otollisessa tilanteessa vuosikymmeniä, että mainitulla äänestäjäryhmällä ei juuri ole ollut vaihtoehtoa kotimaisella puoluekentällä. Kaikki muut puolueet ovat joko olleet arvoiltaan liian liberaaleja tai talouskannoiltaan liian epäliberaaleja. Kokoomus on ikään kuin saanut rauhassa toimia suomalaisen markkinaliberaalin kohortin sateenvarjopuolueena. 

Näin ollen sen ei ole tarvinnut mitenkään erityisesti pitää arvokonservatiivista kohorttia tyytyväisenä konservatiivisella politiikalla, vaan se on voinut keskittyä urbaanien liberaalien kosiskeluun liberaalimmalla politiikalla.

Nyt kun perussuomalaiset ovat arvokonservatiivisena ja tarpeellisissa määrin markkinaliberaaleina liikkuneet kilpailemaan kyseisestä kohortista, on nähdäkseni kokoomuksen alettava myös uudella tavalla pitämään konservatiivista kohorttiaan tyytyväisenä mikäli se mielii sen pitää PS:n paineessa. Kokoomuksen on tässä vaiheessa punnittava, onko sen saavutettavissa isompi kannatus suomalaisen puoluekentän arvoliberaalissa vai arvokonservatiivisessa päässä. Molempia kohortteja on uudessa tilanteessa ja arvosuuntautumista korostavassa poliittisessa kontekstissa hankala pitää.

Kolmas komponentti on sitten tämän kokoomuksen siirron seuraukset poliittiselle kentälle. Jos kokoomus valitsee edellä kuvatun arvokonservatiivien äänistä kamppailun, tarkoittanee se puolueen arvoliberaalin siiven vuotamista jonnekin. Todennäköisesti vihreisiin. Tällöin vihreiden keskustaoikeistolainen siipi vahvistuu ja puolueesta saattaa oikeasti tulla se poliittisen keskustan liberaali puolue joka se kuvittelee ja väittää olevansa jo nyt.

Vastaavasti kokoomuksen pyrkiessä miellyttämään konservatiiveja konservatiivisemmalla politiikalla ja liberaalisiiven vuotaessa, kokoomuksesta muodostuu arvokonservatiivisempi puolue. Tällöin se olisi tulevaisuudessa potentiaalinen hallituskumppani perussuomalaisille, mutta yhteistyö esimerkiksi demarien ja vihreiden kanssa varmasti vaikeutuisi.

Toki kokoomus voi valita toisinkin, arvoliberaalin kohorttinsa. Tällöin he käytännössä lahjoittavat arvokonservatiiviset markkinaliberaalimmat äänestäjänsä perussuomalaisille, joka kasvaisi edelleen. Olettaen etteivät markkinaliberalismia karsastavat äänestäjät lähde lätkimään.


Kummin kokoomus sitten valitsee? Väitän, että kokoomuksen asema oppositiossa perussuomalaisten kanssa vaikuttaa paljon. Kun hallitukseksi muodostui Antti Rinteen (sdp) johtama kokoonpano yhdessä keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja rkp:n kanssa, on kokoomuksen hyvin vaikea kritisoida suhteellisen arvoliberaalin hallituksen politiikkaa sosiaalisella akselilla PS:n ollessa niin ikään oppositiossa ilman, että leimaantuu konservatiiviseksi.

Toisin sanoen, kokoomuksen on oppositiossa helpompi kisata PS:n kanssa arvokonservatiivien äänistä ja siten tehdä valinta siihen suuntaan. Toki kokoomus voi tehdä tietoisen päätöksen haastaa kansanrintamahallitusta korostetusti pelkästään talouspolitiikan saralla ja olla politikoimatta politiikassa yhä keskeisemmällä arvoakselilla ollenkaan. Kokoomuksen kohtalona voi kuitenkin olla toiseksi jääminen opposition herruudesta taistellessa, jos kokoomus keskittyy vain talouspolitiikkaan samalla, kun PS keskittyy sekä talouspolitiikkaan että arvokysymyksiin.

]]>
35 http://juliuslaurilehtinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277195-kokoomus-vedenjakajalla#comments Kotimaa Arvokonservatismi Kokoomus Oppositio Perussuomalaiset Politiikka Mon, 10 Jun 2019 16:08:07 +0000 Julius Lehtinen http://juliuslaurilehtinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277195-kokoomus-vedenjakajalla
Kokoomuslainen huomasi ongelman http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277025-kokoomuslainen-huomasi-ongelman <p>Kokoomuksen kansanedustaja Janne Heikkinen on huomannut ongelman pienten yritysten saatavien viipymisessä. Asia on ihan relevantti ja se vaatii korjausta. Huomiota herättävää vain on se, että kokoomuksen toimitusministerit eivät ole vielä nostaneet takapuoltaan ministerinpalleilta, kun syytökset pienyrittäjien kohtelusta tulevan hallituksen suuntaan alkavat lentää. Mikä esti ottaa asiaa käsittelyyn Juha Sipilän &quot;hyvän&quot; hallituksen aikana?</p><p>Kun on kyse politiikasta, niin paras keino peitellä omia tekemättä jättämisiä on kiinnittää huomio siihen mitä toiset aikovat tai eivät aio tehdä. Tämä on juuri sellaista hiekkalaatikkoleikkiä, joka tympäisee jokaista joka vähänkin seuraa politiikan tapahtumia. Tällainen ulostulo tarkoittanee sitä, että&nbsp; kaikki Sipilän hallitukselta tekemättä jääneet asiat ovat kokoomuksen mielestä tulevan hallituksen syntejä jo ennen kuin hallitusta on edes virallisesti nimitetty.</p><p>Rakentavampaa oppositopolitiikkaa odottaisin kuin mitä edelläoleva esimerkki osoittaa. Lienee turha toivo, koska kokoomus on vaihtamassa rauhanajan oloihin tarkoitetun kärkihenkilöstönsä hyökkäyspolitiikan valiojoukkoihin. Odotettavissa lienee kahdella rintamalla hyökkäävä oppositio. Perussuomalaiset somearmeijoineen julistavat kaikki maamme ongelmakohdat ulkomaalaisista johtuviksi, ja kokoomus luo julkisuuden kautta talouskysymyksiin perustuvan pelon ilmapiirin.&nbsp; Kumpikin rintama siis ratsastaa pelolla, mutta eri asioilla.</p><p>Entä mitä tekee hallitus? Toivottavasti hermo pitää niin, että se tekee mahdollisuuksien mukaan sitä politiikkaa mistä on sopinut. Hallitusohjelmassa on parlamentaariseen valmisteluun menevä sosiaaliturvauudistus, jossa oppositio voi tehdä ihan kiusallaan hallituspuolueiden olon vaikeaksi. Sitä odotellessa, nautitaan kesästä ja hymähdellään joutaville ylilyönneille.</p><p><a href="https://www.verkkouutiset.fi/janne-heikkinen-heidat-unohdettiin-saatytalolla/">https://www.verkkouutiset.fi/janne-heikkinen-heidat-unohdettiin-saatytalolla/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kokoomuksen kansanedustaja Janne Heikkinen on huomannut ongelman pienten yritysten saatavien viipymisessä. Asia on ihan relevantti ja se vaatii korjausta. Huomiota herättävää vain on se, että kokoomuksen toimitusministerit eivät ole vielä nostaneet takapuoltaan ministerinpalleilta, kun syytökset pienyrittäjien kohtelusta tulevan hallituksen suuntaan alkavat lentää. Mikä esti ottaa asiaa käsittelyyn Juha Sipilän "hyvän" hallituksen aikana?

Kun on kyse politiikasta, niin paras keino peitellä omia tekemättä jättämisiä on kiinnittää huomio siihen mitä toiset aikovat tai eivät aio tehdä. Tämä on juuri sellaista hiekkalaatikkoleikkiä, joka tympäisee jokaista joka vähänkin seuraa politiikan tapahtumia. Tällainen ulostulo tarkoittanee sitä, että  kaikki Sipilän hallitukselta tekemättä jääneet asiat ovat kokoomuksen mielestä tulevan hallituksen syntejä jo ennen kuin hallitusta on edes virallisesti nimitetty.

Rakentavampaa oppositopolitiikkaa odottaisin kuin mitä edelläoleva esimerkki osoittaa. Lienee turha toivo, koska kokoomus on vaihtamassa rauhanajan oloihin tarkoitetun kärkihenkilöstönsä hyökkäyspolitiikan valiojoukkoihin. Odotettavissa lienee kahdella rintamalla hyökkäävä oppositio. Perussuomalaiset somearmeijoineen julistavat kaikki maamme ongelmakohdat ulkomaalaisista johtuviksi, ja kokoomus luo julkisuuden kautta talouskysymyksiin perustuvan pelon ilmapiirin.  Kumpikin rintama siis ratsastaa pelolla, mutta eri asioilla.

Entä mitä tekee hallitus? Toivottavasti hermo pitää niin, että se tekee mahdollisuuksien mukaan sitä politiikkaa mistä on sopinut. Hallitusohjelmassa on parlamentaariseen valmisteluun menevä sosiaaliturvauudistus, jossa oppositio voi tehdä ihan kiusallaan hallituspuolueiden olon vaikeaksi. Sitä odotellessa, nautitaan kesästä ja hymähdellään joutaville ylilyönneille.

https://www.verkkouutiset.fi/janne-heikkinen-heidat-unohdettiin-saatytalolla/

]]>
11 http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277025-kokoomuslainen-huomasi-ongelman#comments hallitus Kokoomus Oppositio Wed, 05 Jun 2019 14:28:56 +0000 Tuure Piittinen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277025-kokoomuslainen-huomasi-ongelman
Keskusta ja RKP saattavat olla 2020-luvun vaikutusvaltaisimmat puolueet http://tonimikkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275747-keskusta-ja-rkp-saattavat-olla-2020-luvun-vaikutusvaltaisimmat-puolueet <p>Tanskan pääministeri <strong>Lars Løkke Rasmussen</strong> ilmoitti tiistaina, että <a href="https://www.thelocal.dk/20190507/breaking-danish-pm-calls-general-election-for-june-5th">maan seuraavat kansankäräjävaalit pidetään noin kuukauden kuluttua</a>, 5. kesäkuuta. Maan poliittinen kulttuuri on mielenkiintoinen, sillä sen puolueet ovat Suomesta poiketen järjestäytyneet kahteen poliittiseen blokkiin, jotka ovat pääpiirteittäin sitoutuneet tukemaan yhteisiä poliittisia tavoitteita. Toinen on oikeistolainen &quot;sininen blokki&quot;, jonka suurin puolue on pääministeri Rasmussenin johtama Venstre. (Nimen suora käännös on erikoisesti <em>Vasen</em>. Tämä johtuu siitä, että puolue perustettiin 1800-luvulla vasemmistoryhmittymien yhteenliittymänä ennen kehittymistään keskustaoikeistolaiseksi puolueeksi.) Toinen taas on vasemmistolainen &quot;punainen blokki&quot;, jonka suurin puolue on<strong> Mette Frederiksenin</strong> johtamat sosialidemokraatit.</p><p>Suomen eduskuntavaalien jälkeisiä viikkoja hallitsi pohdinta siitä, saadaanko maahan seuraavaksi hallitukseksi sinipuna, punamulta, vaiko kenties peruspuna. Siinä, että varsin erilaiset puolueet kykenevät yhteistyöhön, on toki puolensa, mutta äänestäjien kuluttajansuojan kannalta järjestelmä on ongelmallinen. Jos äänestää vaikkapa keskustaa, puolue voi mennä hallitukseen tukemaan sekä oikeisto- että vasemmistohallitusta! Hallituskokoonpanot ajaisivat varmasti toisistaan radikaalisti poikkeavaa politiikkaa, mutta sitä, kumpaa kokoonpanoa keskustalle annetulla äänellä tulee tukeneeksi, ei voi äänestäjä tietää. Kokoonpano riippuu yksinomaan siitä, miten puoluejohto päättää taktikoida hallitusneuvotteluissa. Tanskassa tällaista huolta ei ole. Jos äänestää punaisen blokin puoluetta ja punainen blokki saa yhteensä enemmän ääniä kuin sininen blokki, pääministeripuolue on punaisen blokin suurin puolue ja hallitusta tukevat punaisen blokin pienemmät puolueet.</p><p>Poliittiset järjestelmät elävät ja kehittyvät. Tanskankin blokkijärjestelmä kehittyi juuri Suomen kaltaisesta, erilaisten puolueiden yhteistyön mahdollistavasta järjestelmästä. Viime vuosina on ollut havaittavissa varhaisia merkkejä siitä, että Suomeenkin voisi tulevaisuudessa syntyä kaksi tanskalaistyylistä, kilpailevaa poliittista blokkia.</p><p>Ja juuri tämä tekee RKP:sta sekä useasti auringonlaskun puolueeksi haukutusta keskustasta Suomen tulevaisuuden vaikutusvaltaisimmat puolueet.</p><p>Ensimmäinen merkki on keskustan kuihtuminen. Suomessahan on perinteisesti ollut kolme tasavahvaa, suurta puoluetta: keskusta, kokoomus ja sosialidemokraatit. Tupu, Hupu ja Lupu. Vaalimatemaattisista syistä kaksi kolmesta puolueesta on aina hallituksen muodostaakseen joutunut tekemään yhteistyötä pelatakseen kolmannen pois. Yhteistyön luonne on kuitenkin muuttunut aina kulloisenkin poliittisen tilanteen mukaan: 1900-luvulla on nähty sekä punamultaa, sinipunaa että porvarihallitusta.</p><p>Aika ei ole keskustan liittolainen. Maakuntien tyhjentyessä keskustan on äärimmäisen vaikeaa pysyä suurena puolueena, ja kaukana ovat ne ajat, kun puolue tahkosi vaali toisensa jälkeen 22&ndash;24 prosentin tuloksia.<strong> Juha Sipilän</strong> johdolla vuonna 2015 saavutettu 21,1 % tulos on nähtävä poikkeamana historiallisesta trendistä, joka johtui poikkeuksellisen vahvasta ja epäkeskustalaisesta johtajasta sekä optimaalisista olosuhteista. Tänä keväänä keskusta romahti keskisuureksi puolueeksi 13,8 % tuloksella, ja on erittäin vaikea nähdä sen ponnistavan entisiin korkeuksiinsa <strong>Antti Rinteen </strong>apupuolueen asemasta.</p><p>Toinen merkki on jäljelle jäävien perinteisten suurten puolueiden, kokoomuksen ja sosialidemokraattien, eriytyminen toisistaan. Kyllähän nämä kaverukset 1990-luvulla yhteistyöhön pystyivät, kun puolueita yhdisti unelma Euroopasta, ja laman loputtua talouskasvukin vaikutti rajattomalta. Yhteinen talouspoliittinen sävel oli helppo löytää, kun kakku vaikutti kasvavan tulevaisuudessakin.</p><p>Viimeisin sinipunahallitus päättyi katastrofiin. Kataisen-Stubbin hallituksesta tuli loppuvaiheissaan niin toimintakyvytön, että sinipunasta tämän kevään hallitustunnusteluissa edes vakavissaan keskusteltu. Sosialidemokraattien ja kokoomuksen talouspoliittiset ohjelmat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Aloittaako hyvinvointivaltion asteittainen purkaminen vai pitääkö se kiinni hengityskoneessa vaikka väkisin? En tiedä, millaisen hallituksen Suomi saa keväällä 2023, mutta vahva veikkaus on, ettei se ole ainakaan sinipuna.</p><p>Kolmas merkki on se, että puolueet ovat alkaneet sulkemaan toisiaan puhtaasti yhteistyön ulkopuolelle. Vuonna 2011<strong> Jyrki Katainen </strong>otti vasemmistoliiton mukaan hallitukseensa (vaikka puolue hallituksen kolme vuotta myöhemmin jättikin). Tänä keväänä puolestaan useat kokoomuksen kansanedustajat sanoivat suoraan, ettei vasemmistoliitto samaan hallitukseen kokoomuksen kanssa mahdu. Antti Rinne (suorasti tai vähemmän suorasti) puolestaan sanoutui irti hallitusyhteistyöstä perussuomalaisten kanssa, myötäillen osittain demarien entistä kaupunkilaisempaa ja liberaalimpaa nuorta siipeä. (Kyllä, nuoria demareitakin on olemassa.) Myös vihreät ja vasemmistoliitto ilmaisivat, että hallitusyhteistyö perussuomalaisten kanssa olisi mahdotonta. Perussuomalaisten suunnalta kuului kaikuna kahdelle edellämainitulle puolueelle samanlainen viesti.</p><p>Harvoin meille on ollut tulossa yhtä selkeän vasemmistolaista hallituskombinaatiota, kuin demareiden, vihreiden, vasemmistoliiton, keskustan ja RKP:n muodostama kansanrintama. Ja harvoin meillä on myöskään ollut yhtä selkeän oikeistolaista oppositiota, kuin kolmikko kokoomus, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit.<br />Tällä hallituskaudella saatetaan kylvää siemenet vasemmistolaiselle &quot;punaiselle blokille&quot;, jonka kovan ytimen muodostavat sosialidemokraatit, vihreät ja vasemmistoliitto; sekä vastaavasti oikeistolaiselle &quot;siniselle blokille&quot;, jonka kovan ytimen muodostavat kokoomus, perussuomalaiset ja kristilliset.</p><p>&quot;Punaisen blokin&quot; yhteistyöhän sujuu jo nyt aivan mallikkaasti! Sipilän hallituksen aikana kolme puoluetta esiintyivät usein yhteisenä oppositiorintamana kritisoiden milloin mitäkin hallituksen toimia. Yhteistyötä helpottaa entisestään sosialidemokraattien &quot;työväensiiven&quot; vähittäinen valuminen perussuomalaisiin. Uskon myös, että sosialidemokraattisen puolueen 1. varapuheenjohtaja <strong>Sanna Marinin</strong> valinta puolueen seuraavaksi puheenjohtajaksi liimaisi kolmikkoa yhteen entisestään. Marinhan on kertonut, että <a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/sanna-marin-ja-demarin-tarkoitus-ei-ole-onnistuttu-uudistumaan/">ennen päätymistään sosialidemokraatteihin hän harkitsi myös vasemmistoliittoon ja vihreisiin liittymistä</a>.</p><p>&quot;Sinisen blokin&quot; rakkaudessa on merkittävästi enemmän ryppyjä. Perussuomalaisessa puolueessa on kuitenkin <strong>Timo Soinin </strong>jälkeisellä ajalla ollut havaittavissa selkeä siirtymä talousoikeistolaisempaan suuntaan, ja kokoomuksen puheenjohtaja<strong> Petteri Orpo</strong> sanoikin, että oppositiossa <a href="https://www.sss.fi/2019/05/keskustalta-liuta-kynnyskysymyksia/">puolueet löytävät toisensa helpoiten juuri talouskysymyksissä</a>. Kokoomusta ja perussuomalaisia luonnollisesti hiertää myös eurooppapolitiikka. Yhteistyö saattaa kuitenkin pitkällä aikavälillä muodostua välttämättömäksi juuri siitä syystä, että porvarillisen enemmistön muodostaminen eduskuntaan on muuttumassa matemaattisesti mahdottomaksi ilman perussuomalaisia.<em> Realpolitik</em>. Kannattaa kiinnittää huomiota kokoomuksen seuraavaan puheenjohtajavalintaan: sekä<strong> Antti Häkkäsen</strong> että<strong> Elina Lepomäen </strong>valinta lähentäisi puolueita ideologisesti. Vahvasti eurooppamyönteinen<strong> Kai Mykkänen</strong> puolestaan olisi todennäköisesti avoimempi sinipunan kaltaisille ratkaisuille, ja voisi näin ollen torpedoida orastavan blokkipolitiikan synnyn.</p><p>Kolmen oppositiopuolueen keskinäistä dynamiikkaa tulevalla vaalikaudella kannattaa seurata. Mikäli kehitys blokkien muodostumista kohti jatkuu, väliinputoajiksi jäävät edellämainittu keskusta ja tietysti RKP. Se, kumpaan blokkiin puolueet lopulta asemoisivat itsensä, määrittäisi blokkien voimasuhteet.</p><p>RKP on perinteisesti ollut oikein hyvää pataa kokoomuksen kanssa. Tottahan keskimäärin suhteellisen hyvätuloisen ruotsinkielisen kansanosan edunvalvonta useasti sattuu olemaan linjassa kokoomuksen tavoitteiden kanssa. Toisaalta RKP on myös pyrkinyt profiloitumaan sosiaaliliberaaliksi ja eurooppamyönteiseksi voimaksi: selkeä konflikti perussuomalaisten kanssa, puhumattakaan kielipolitiikasta. Jos on pakko veikata, RKP saattaa jopa olla hieman kallellaan nivoutumaan osaksi &quot;punaista blokkia&quot;. Puolueen vaa&#39;ankieliasemaa alleviivaa sen siirtyminen keskelle eduskunnan uudessa istumajärjestyksessä.</p><p>Keskustan tulevaa kehitystä on vaikeampi ennustaa. Nythän puolue vaikuttaa olevan matkalla Antti Rinteen punamultahallituksen tukipuolueeksi. Kokoomusyhteistyö vaalikaudella 2015&ndash;2019 imi puolueen kuiviin kuin vampyyri, ja keskustavaikuttajien keskuudessa on vankka usko siihen, että puolueen kannattajakunta kaipaa vasemmistolaisempaa talouspolitiikkaa. Toisaalta keskustassa on kiistatta myös sosiaalikonservatiivinen elementti, vaikka se hieman taustalle onkin viime vuosina kätkeytynyt. Voidaan perustellusti väittää, että keskustan kenttä on konservatiivisempaa kuin vaikkapa kokoomuksen kenttä.</p><p>Ruotsin keskustapuolue on kärsinyt samasta dilemmasta. Kuten Suomen Keskusta, myös ruotsalainen sisarpuolue on aikoinaan saavuttanut jopa 25 prosentin vaalituloksia. Sittemmin puolue kuitenkin kutistui noin 6&ndash;8 % eturyhmäksi ja nivoitui osaksi Ruotsin oikeistoblokki Allianssia. Samalla puolue kuitenkin otti vahvasti sosiaaliliberaalin linjan keskustajohtaja<strong> Annie Lööfin</strong> johdolla. Tästä syystä yhteistyö ruotsidemokraattien kanssa oli puolueelle liikaa, ja vuoden 2018 vaalien jälkeen puolue siirtyi tukemaan <strong>Stefan Löfvenin </strong>vasemmistoblokin hallitusta, jonka jotkin linjaukset tosin sotivat selkeästi keskustapuolueen aiempia linjauksia vastaan. Suomen Keskustalla voi olla edessään samantapainen identiteettikriisi. Myös keskustan tulevaa puheenjohtajavalintaa kannattaa seurata puolella korvalla. <strong>Antti Kaikkosen</strong> johdolla puolue olisi kenties aavistuksen taipuvaisempi &quot;sinisen blokin&quot; osaksi kuin<strong> Katri Kulmunin </strong>johdolla.</p><p>Blokkipolitiikan synty Suomessa ei ole kiveen kirjoitettu, mutta mikäli orastavat merkit vahvistuvat entisestään, auringonlaskun puolue keskustalle ja neljän prosentin kielipuolue RKP:lle avautuu mahdollisuus määrittää Suomen poliittiset voimasuhteet vuosikymmeniksi eteenpäin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tanskan pääministeri Lars Løkke Rasmussen ilmoitti tiistaina, että maan seuraavat kansankäräjävaalit pidetään noin kuukauden kuluttua, 5. kesäkuuta. Maan poliittinen kulttuuri on mielenkiintoinen, sillä sen puolueet ovat Suomesta poiketen järjestäytyneet kahteen poliittiseen blokkiin, jotka ovat pääpiirteittäin sitoutuneet tukemaan yhteisiä poliittisia tavoitteita. Toinen on oikeistolainen "sininen blokki", jonka suurin puolue on pääministeri Rasmussenin johtama Venstre. (Nimen suora käännös on erikoisesti Vasen. Tämä johtuu siitä, että puolue perustettiin 1800-luvulla vasemmistoryhmittymien yhteenliittymänä ennen kehittymistään keskustaoikeistolaiseksi puolueeksi.) Toinen taas on vasemmistolainen "punainen blokki", jonka suurin puolue on Mette Frederiksenin johtamat sosialidemokraatit.

Suomen eduskuntavaalien jälkeisiä viikkoja hallitsi pohdinta siitä, saadaanko maahan seuraavaksi hallitukseksi sinipuna, punamulta, vaiko kenties peruspuna. Siinä, että varsin erilaiset puolueet kykenevät yhteistyöhön, on toki puolensa, mutta äänestäjien kuluttajansuojan kannalta järjestelmä on ongelmallinen. Jos äänestää vaikkapa keskustaa, puolue voi mennä hallitukseen tukemaan sekä oikeisto- että vasemmistohallitusta! Hallituskokoonpanot ajaisivat varmasti toisistaan radikaalisti poikkeavaa politiikkaa, mutta sitä, kumpaa kokoonpanoa keskustalle annetulla äänellä tulee tukeneeksi, ei voi äänestäjä tietää. Kokoonpano riippuu yksinomaan siitä, miten puoluejohto päättää taktikoida hallitusneuvotteluissa. Tanskassa tällaista huolta ei ole. Jos äänestää punaisen blokin puoluetta ja punainen blokki saa yhteensä enemmän ääniä kuin sininen blokki, pääministeripuolue on punaisen blokin suurin puolue ja hallitusta tukevat punaisen blokin pienemmät puolueet.

Poliittiset järjestelmät elävät ja kehittyvät. Tanskankin blokkijärjestelmä kehittyi juuri Suomen kaltaisesta, erilaisten puolueiden yhteistyön mahdollistavasta järjestelmästä. Viime vuosina on ollut havaittavissa varhaisia merkkejä siitä, että Suomeenkin voisi tulevaisuudessa syntyä kaksi tanskalaistyylistä, kilpailevaa poliittista blokkia.

Ja juuri tämä tekee RKP:sta sekä useasti auringonlaskun puolueeksi haukutusta keskustasta Suomen tulevaisuuden vaikutusvaltaisimmat puolueet.

Ensimmäinen merkki on keskustan kuihtuminen. Suomessahan on perinteisesti ollut kolme tasavahvaa, suurta puoluetta: keskusta, kokoomus ja sosialidemokraatit. Tupu, Hupu ja Lupu. Vaalimatemaattisista syistä kaksi kolmesta puolueesta on aina hallituksen muodostaakseen joutunut tekemään yhteistyötä pelatakseen kolmannen pois. Yhteistyön luonne on kuitenkin muuttunut aina kulloisenkin poliittisen tilanteen mukaan: 1900-luvulla on nähty sekä punamultaa, sinipunaa että porvarihallitusta.

Aika ei ole keskustan liittolainen. Maakuntien tyhjentyessä keskustan on äärimmäisen vaikeaa pysyä suurena puolueena, ja kaukana ovat ne ajat, kun puolue tahkosi vaali toisensa jälkeen 22–24 prosentin tuloksia. Juha Sipilän johdolla vuonna 2015 saavutettu 21,1 % tulos on nähtävä poikkeamana historiallisesta trendistä, joka johtui poikkeuksellisen vahvasta ja epäkeskustalaisesta johtajasta sekä optimaalisista olosuhteista. Tänä keväänä keskusta romahti keskisuureksi puolueeksi 13,8 % tuloksella, ja on erittäin vaikea nähdä sen ponnistavan entisiin korkeuksiinsa Antti Rinteen apupuolueen asemasta.

Toinen merkki on jäljelle jäävien perinteisten suurten puolueiden, kokoomuksen ja sosialidemokraattien, eriytyminen toisistaan. Kyllähän nämä kaverukset 1990-luvulla yhteistyöhön pystyivät, kun puolueita yhdisti unelma Euroopasta, ja laman loputtua talouskasvukin vaikutti rajattomalta. Yhteinen talouspoliittinen sävel oli helppo löytää, kun kakku vaikutti kasvavan tulevaisuudessakin.

Viimeisin sinipunahallitus päättyi katastrofiin. Kataisen-Stubbin hallituksesta tuli loppuvaiheissaan niin toimintakyvytön, että sinipunasta tämän kevään hallitustunnusteluissa edes vakavissaan keskusteltu. Sosialidemokraattien ja kokoomuksen talouspoliittiset ohjelmat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Aloittaako hyvinvointivaltion asteittainen purkaminen vai pitääkö se kiinni hengityskoneessa vaikka väkisin? En tiedä, millaisen hallituksen Suomi saa keväällä 2023, mutta vahva veikkaus on, ettei se ole ainakaan sinipuna.

Kolmas merkki on se, että puolueet ovat alkaneet sulkemaan toisiaan puhtaasti yhteistyön ulkopuolelle. Vuonna 2011 Jyrki Katainen otti vasemmistoliiton mukaan hallitukseensa (vaikka puolue hallituksen kolme vuotta myöhemmin jättikin). Tänä keväänä puolestaan useat kokoomuksen kansanedustajat sanoivat suoraan, ettei vasemmistoliitto samaan hallitukseen kokoomuksen kanssa mahdu. Antti Rinne (suorasti tai vähemmän suorasti) puolestaan sanoutui irti hallitusyhteistyöstä perussuomalaisten kanssa, myötäillen osittain demarien entistä kaupunkilaisempaa ja liberaalimpaa nuorta siipeä. (Kyllä, nuoria demareitakin on olemassa.) Myös vihreät ja vasemmistoliitto ilmaisivat, että hallitusyhteistyö perussuomalaisten kanssa olisi mahdotonta. Perussuomalaisten suunnalta kuului kaikuna kahdelle edellämainitulle puolueelle samanlainen viesti.

Harvoin meille on ollut tulossa yhtä selkeän vasemmistolaista hallituskombinaatiota, kuin demareiden, vihreiden, vasemmistoliiton, keskustan ja RKP:n muodostama kansanrintama. Ja harvoin meillä on myöskään ollut yhtä selkeän oikeistolaista oppositiota, kuin kolmikko kokoomus, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit.
Tällä hallituskaudella saatetaan kylvää siemenet vasemmistolaiselle "punaiselle blokille", jonka kovan ytimen muodostavat sosialidemokraatit, vihreät ja vasemmistoliitto; sekä vastaavasti oikeistolaiselle "siniselle blokille", jonka kovan ytimen muodostavat kokoomus, perussuomalaiset ja kristilliset.

"Punaisen blokin" yhteistyöhän sujuu jo nyt aivan mallikkaasti! Sipilän hallituksen aikana kolme puoluetta esiintyivät usein yhteisenä oppositiorintamana kritisoiden milloin mitäkin hallituksen toimia. Yhteistyötä helpottaa entisestään sosialidemokraattien "työväensiiven" vähittäinen valuminen perussuomalaisiin. Uskon myös, että sosialidemokraattisen puolueen 1. varapuheenjohtaja Sanna Marinin valinta puolueen seuraavaksi puheenjohtajaksi liimaisi kolmikkoa yhteen entisestään. Marinhan on kertonut, että ennen päätymistään sosialidemokraatteihin hän harkitsi myös vasemmistoliittoon ja vihreisiin liittymistä.

"Sinisen blokin" rakkaudessa on merkittävästi enemmän ryppyjä. Perussuomalaisessa puolueessa on kuitenkin Timo Soinin jälkeisellä ajalla ollut havaittavissa selkeä siirtymä talousoikeistolaisempaan suuntaan, ja kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sanoikin, että oppositiossa puolueet löytävät toisensa helpoiten juuri talouskysymyksissä. Kokoomusta ja perussuomalaisia luonnollisesti hiertää myös eurooppapolitiikka. Yhteistyö saattaa kuitenkin pitkällä aikavälillä muodostua välttämättömäksi juuri siitä syystä, että porvarillisen enemmistön muodostaminen eduskuntaan on muuttumassa matemaattisesti mahdottomaksi ilman perussuomalaisia. Realpolitik. Kannattaa kiinnittää huomiota kokoomuksen seuraavaan puheenjohtajavalintaan: sekä Antti Häkkäsen että Elina Lepomäen valinta lähentäisi puolueita ideologisesti. Vahvasti eurooppamyönteinen Kai Mykkänen puolestaan olisi todennäköisesti avoimempi sinipunan kaltaisille ratkaisuille, ja voisi näin ollen torpedoida orastavan blokkipolitiikan synnyn.

Kolmen oppositiopuolueen keskinäistä dynamiikkaa tulevalla vaalikaudella kannattaa seurata. Mikäli kehitys blokkien muodostumista kohti jatkuu, väliinputoajiksi jäävät edellämainittu keskusta ja tietysti RKP. Se, kumpaan blokkiin puolueet lopulta asemoisivat itsensä, määrittäisi blokkien voimasuhteet.

RKP on perinteisesti ollut oikein hyvää pataa kokoomuksen kanssa. Tottahan keskimäärin suhteellisen hyvätuloisen ruotsinkielisen kansanosan edunvalvonta useasti sattuu olemaan linjassa kokoomuksen tavoitteiden kanssa. Toisaalta RKP on myös pyrkinyt profiloitumaan sosiaaliliberaaliksi ja eurooppamyönteiseksi voimaksi: selkeä konflikti perussuomalaisten kanssa, puhumattakaan kielipolitiikasta. Jos on pakko veikata, RKP saattaa jopa olla hieman kallellaan nivoutumaan osaksi "punaista blokkia". Puolueen vaa'ankieliasemaa alleviivaa sen siirtyminen keskelle eduskunnan uudessa istumajärjestyksessä.

Keskustan tulevaa kehitystä on vaikeampi ennustaa. Nythän puolue vaikuttaa olevan matkalla Antti Rinteen punamultahallituksen tukipuolueeksi. Kokoomusyhteistyö vaalikaudella 2015–2019 imi puolueen kuiviin kuin vampyyri, ja keskustavaikuttajien keskuudessa on vankka usko siihen, että puolueen kannattajakunta kaipaa vasemmistolaisempaa talouspolitiikkaa. Toisaalta keskustassa on kiistatta myös sosiaalikonservatiivinen elementti, vaikka se hieman taustalle onkin viime vuosina kätkeytynyt. Voidaan perustellusti väittää, että keskustan kenttä on konservatiivisempaa kuin vaikkapa kokoomuksen kenttä.

Ruotsin keskustapuolue on kärsinyt samasta dilemmasta. Kuten Suomen Keskusta, myös ruotsalainen sisarpuolue on aikoinaan saavuttanut jopa 25 prosentin vaalituloksia. Sittemmin puolue kuitenkin kutistui noin 6–8 % eturyhmäksi ja nivoitui osaksi Ruotsin oikeistoblokki Allianssia. Samalla puolue kuitenkin otti vahvasti sosiaaliliberaalin linjan keskustajohtaja Annie Lööfin johdolla. Tästä syystä yhteistyö ruotsidemokraattien kanssa oli puolueelle liikaa, ja vuoden 2018 vaalien jälkeen puolue siirtyi tukemaan Stefan Löfvenin vasemmistoblokin hallitusta, jonka jotkin linjaukset tosin sotivat selkeästi keskustapuolueen aiempia linjauksia vastaan. Suomen Keskustalla voi olla edessään samantapainen identiteettikriisi. Myös keskustan tulevaa puheenjohtajavalintaa kannattaa seurata puolella korvalla. Antti Kaikkosen johdolla puolue olisi kenties aavistuksen taipuvaisempi "sinisen blokin" osaksi kuin Katri Kulmunin johdolla.

Blokkipolitiikan synty Suomessa ei ole kiveen kirjoitettu, mutta mikäli orastavat merkit vahvistuvat entisestään, auringonlaskun puolue keskustalle ja neljän prosentin kielipuolue RKP:lle avautuu mahdollisuus määrittää Suomen poliittiset voimasuhteet vuosikymmeniksi eteenpäin.

]]>
8 http://tonimikkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275747-keskusta-ja-rkp-saattavat-olla-2020-luvun-vaikutusvaltaisimmat-puolueet#comments Blokkipolitiikka hallitus Keskusta Oppositio RKP Thu, 09 May 2019 16:32:54 +0000 Toni Mikkonen http://tonimikkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275747-keskusta-ja-rkp-saattavat-olla-2020-luvun-vaikutusvaltaisimmat-puolueet
Helvetti jäätyi: kokoomus teki jotain oikein! http://tonimikkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275673-helvetti-jaatyi-kokoomus-teki-jotain-oikein <p>Aamulla se sitten tapahtui: <strong>Antti Rinne</strong> ilmoitti, että <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006097421.html">hallitusneuvottelut käydään demareiden, keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n välillä</a>. Kyseessä on vasemmistolaisin hallituskokoonpano aikoihin. Vasemmistolaisempaa hallitusta hakiessa saa palata aikaan, jolloin vasemmistoliitto vielä kulki itäblokilta haiskahtavalla nimellä Suomen Kansan Demokraattinen Liitto.</p><p>Uutinen on erinomainen, ja jokaisen kokoomuslaisen tulisi hyppiä riemusta sen kuullessaan.</p><p>Miksikö? Koska ainoa edes jossain määrin todennäköinen vaihtoehto kombinaatiolle olisi ollut sinipuna. Tällaiseen hallitukseen lähtemisellä ei olisi ollut mitään kuviteltavissa olevaa järkiperustetta, ja se olisi tuhonnut suomalaisen oikeistolaisuuden vuosikausiksi. Virheen mittaluokka olisi ollut uskomaton.</p><p>Sanotaan, että hallituksessa on aina parempi olla kuin oppositiossa. Sinipunahallitukseen mennessä kokoomus ehkä olisikin saanut vietyä joitakin työmarkkinapoliittisia toimenpiteitä läpi. Näiden myönteinen vaikutus valtiontalouteen olisi kuitenkin jäänyt vähäiseksi tai nollaantunut demarien johdolla tapahtuvien julkisen talouden menolisäysten seurauksena. Ideologisesti ristiriitaisessa sinipunassa SDP ja kokoomus olisivat sulautuneet poliittisessa keskustassa sijaitsevaksi epämääräiseksi harmaaksi massaksi, jonka tärkein tehtävä on <em>status quon</em> varjeleminen.</p><p>Kokoomus on toiminut hallituspuolueena yhtäjaksoisesti vuodesta 2007 lähtien. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa se sai 22,7 % äänistä. Helposti unohtuva tosiasia on se, että jokaisissa vuoden 2007 jälkeisissä vaaleissa kokoomuksen saama ääniosuus on pienentynyt: vuonna 2011 se oli 20,4 %, vuonna 2015 18,2 % ja tänä keväänä 17,0 %. Sinipunahallitus olisi ollut kannattajakunnalle epätyydyttävä vaihtoehto, ja vauhdittanut tätä kehitystä entisestään. Näin unelmat pääministerin salkusta vuonna 2023 olisi voinut heittää suoraan roskakoriin, ja mahdollisuudet talousoikeistolaisen politiikan toteuttamiselle Suomessa olisivat olleet entistä heikommat.</p><p>Oikeastaan ainoa sinipunahallitukseen menoa puoltava tekijä olisi ollut se, että se olisi turvannut puoluejohdon henkilökohtaiset intressit paremmin kuin oppositio. Oppositiossa puolueen sisäiset ryhmittymät pääsevät ottamaan toisistaan mittaa ilman pelkoa hallituksen yhtenäisyyden vaarantamisesta, ja <strong>Petteri Orpon</strong> haastaminen seuraavassa puoluekokouksessa näyttää todennäköiseltä. Ja hyvä näin. Liian pitkä hallitusvaltaan takertuminen rappeuttaa puoluetta kuin puoluetta sisäsisesti. Nyt on aika itsetutkiskelulle ja puolueen linjan terävöittämiselle. Samalla Antti Rinne saa näyttää vasemmistolaisen vaihtoehdon meriitit. Gallupit eivät äänestä, ja ajatus hallituskokoonpanon määrittymisestä kulloisenkin galluptuloksen mukaan on absurdi, mutta ei <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006095506.html">Helsingin Sanomien viimeisin kannatuskysely</a> Rinteen kannalta rohkaisevaltakaan näytä.</p><p>Tulossa on mielenkiintoiset ajat. Seuraavan neljän vuoden aikana ei voi vakavalla naamalla väittää, etteivätkö oppositiopuolueet muodostaisi aitoa vaihtoehtoa nykymenolle. Ja onhan Orpollekin varmasti mukavempaa viettää neljä vuotta pohtien, kuinka päästä iltapäivälehtien etusivuille useammin kuin <strong>Jussi Halla-aho</strong>, eikä pohtien, kuinka &quot;vastuullisen taloudenpidon puolue&quot; selittää valtionvelan kääntymisen uuteen nousuun.</p><p>Oppositiota ei tarvitse pelätä. Jaksoittainen siellä vieraileminen on varsin luonnollinen osa politiikan heiluriliikettä terveessä demokratiassa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aamulla se sitten tapahtui: Antti Rinne ilmoitti, että hallitusneuvottelut käydään demareiden, keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n välillä. Kyseessä on vasemmistolaisin hallituskokoonpano aikoihin. Vasemmistolaisempaa hallitusta hakiessa saa palata aikaan, jolloin vasemmistoliitto vielä kulki itäblokilta haiskahtavalla nimellä Suomen Kansan Demokraattinen Liitto.

Uutinen on erinomainen, ja jokaisen kokoomuslaisen tulisi hyppiä riemusta sen kuullessaan.

Miksikö? Koska ainoa edes jossain määrin todennäköinen vaihtoehto kombinaatiolle olisi ollut sinipuna. Tällaiseen hallitukseen lähtemisellä ei olisi ollut mitään kuviteltavissa olevaa järkiperustetta, ja se olisi tuhonnut suomalaisen oikeistolaisuuden vuosikausiksi. Virheen mittaluokka olisi ollut uskomaton.

Sanotaan, että hallituksessa on aina parempi olla kuin oppositiossa. Sinipunahallitukseen mennessä kokoomus ehkä olisikin saanut vietyä joitakin työmarkkinapoliittisia toimenpiteitä läpi. Näiden myönteinen vaikutus valtiontalouteen olisi kuitenkin jäänyt vähäiseksi tai nollaantunut demarien johdolla tapahtuvien julkisen talouden menolisäysten seurauksena. Ideologisesti ristiriitaisessa sinipunassa SDP ja kokoomus olisivat sulautuneet poliittisessa keskustassa sijaitsevaksi epämääräiseksi harmaaksi massaksi, jonka tärkein tehtävä on status quon varjeleminen.

Kokoomus on toiminut hallituspuolueena yhtäjaksoisesti vuodesta 2007 lähtien. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa se sai 22,7 % äänistä. Helposti unohtuva tosiasia on se, että jokaisissa vuoden 2007 jälkeisissä vaaleissa kokoomuksen saama ääniosuus on pienentynyt: vuonna 2011 se oli 20,4 %, vuonna 2015 18,2 % ja tänä keväänä 17,0 %. Sinipunahallitus olisi ollut kannattajakunnalle epätyydyttävä vaihtoehto, ja vauhdittanut tätä kehitystä entisestään. Näin unelmat pääministerin salkusta vuonna 2023 olisi voinut heittää suoraan roskakoriin, ja mahdollisuudet talousoikeistolaisen politiikan toteuttamiselle Suomessa olisivat olleet entistä heikommat.

Oikeastaan ainoa sinipunahallitukseen menoa puoltava tekijä olisi ollut se, että se olisi turvannut puoluejohdon henkilökohtaiset intressit paremmin kuin oppositio. Oppositiossa puolueen sisäiset ryhmittymät pääsevät ottamaan toisistaan mittaa ilman pelkoa hallituksen yhtenäisyyden vaarantamisesta, ja Petteri Orpon haastaminen seuraavassa puoluekokouksessa näyttää todennäköiseltä. Ja hyvä näin. Liian pitkä hallitusvaltaan takertuminen rappeuttaa puoluetta kuin puoluetta sisäsisesti. Nyt on aika itsetutkiskelulle ja puolueen linjan terävöittämiselle. Samalla Antti Rinne saa näyttää vasemmistolaisen vaihtoehdon meriitit. Gallupit eivät äänestä, ja ajatus hallituskokoonpanon määrittymisestä kulloisenkin galluptuloksen mukaan on absurdi, mutta ei Helsingin Sanomien viimeisin kannatuskysely Rinteen kannalta rohkaisevaltakaan näytä.

Tulossa on mielenkiintoiset ajat. Seuraavan neljän vuoden aikana ei voi vakavalla naamalla väittää, etteivätkö oppositiopuolueet muodostaisi aitoa vaihtoehtoa nykymenolle. Ja onhan Orpollekin varmasti mukavempaa viettää neljä vuotta pohtien, kuinka päästä iltapäivälehtien etusivuille useammin kuin Jussi Halla-aho, eikä pohtien, kuinka "vastuullisen taloudenpidon puolue" selittää valtionvelan kääntymisen uuteen nousuun.

Oppositiota ei tarvitse pelätä. Jaksoittainen siellä vieraileminen on varsin luonnollinen osa politiikan heiluriliikettä terveessä demokratiassa.

]]>
0 http://tonimikkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275673-helvetti-jaatyi-kokoomus-teki-jotain-oikein#comments Antti Rinne Hallitusneuvottelut 2019 Kokoomus Oppositio Petteri Orpo Wed, 08 May 2019 12:13:31 +0000 Toni Mikkonen http://tonimikkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275673-helvetti-jaatyi-kokoomus-teki-jotain-oikein
Politiikkaa ja reaalipolitiikkaa http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274099-politiikkaa-ja-reaalipolitiikkaa <p>Sunnuntaina loppuu ennustaminen ja saadaan oikea vaalitulos. Hyvä.</p><p>Ei tosin mene kuin hetki, kun taas ollaan uusien gallupien kimpussa. Uutisia kun pitää tehdä vaikka väkisin.&nbsp;</p><p>Ehdokkailla on monenlaisia vaalimainoksia. Kuka lupaa olla luottamuksen arvoinen, jonkun selkäranka ei taivu, joku on osaava ja toinen taas lupaa, että &rdquo;minä hoidan&rdquo;.</p><p>Muutama havainto, kun on tullut koettua:</p><p>- kukaan ei saa yksin mitään aikaiseksi</p><p>- reaalipolitiikka tulee jokaisen eteen ennemmin tai myöhemmin</p><p>- ikäviä päätöksiä joutuu puolustelemaan/selittämään äänestäjille</p><p>Sellainen ehdokas, joka nyt väittää yksin tai pelkästään oman puolueensa kautta, laittavansa asiat kuntoon, ei tiedä mistä puhuu. Tai jos tietää, huijaa tarkoituksella.&nbsp;</p><p>Päätöksenteko on joukkuepeliä. Siinä ei voi läheskään aina poimia rusinoita pullasta. Kun näin on, aina joku pettyy ja jopa suuttuu. Olemalla oppositiossa, pääsee helpommalla. Siellä on enemmän vapauksia toimia oman puolueen ja jopa oman henkilökohtaisen näkemyksensä mukaisesti. Mutta siinäkin on rajat.&nbsp;</p><p>Puolueet määrittelevät kantansa, eduskuntaryhmä päättää mitä mieltä se on mistäkin asiasta. Eivätkä silloinkaan kaikki ryhmät jäsenet ole välttämättä samaa mieltä kuin enemmistö. Siihen on kuitenkin tyytyminen, jos haluaa olla joukkuepelaaja.</p><p>Hallituksessa on asia menee paljon haastavammaksi. Siellä ollaan hallituksen linjalla ja painetaan kiltisti vihreää nappia(pääasiallisesti). Mitä useammin yksittäinen edustaja poikkeaa hallituksen linjasta, sitä hankalammaksi hänelle tulee olla ryhmässä. Ja sitä hankalammaksi kyseiselle puolueella olla mukana hallitusyhteistyössä. Hallituksessa kaikenlainen sooloilu on pahasta. Siitä seuraa yleensä jokin sanktio. Lisäksi se aiheuttaa eripuraa hallituspuolueiden välille. Ei kenellekään tai millään ryhmällä voi olla erioikeuksia toimia hallituksessa vain oman halunsa mukaisesti.</p><p>Siksi, kun ihmiset äänestävät henkilöitä eduskuntaan, he usein uskovat tämän vakuutteluihin siitä, että &rdquo;minä äänestän juuri kuten haluan&rdquo;. Siihen hänellä on toki oikeus, mutta ei ilman seuraamuksia.&nbsp;</p><p>Ryhmäkuria pidetään pahana asiana. Voi olla niinkin, mutta... Ilman sitä, käytännössä, ei kuitenkaan mikään hallitus pysyisi pystyssä, eikä mikään &nbsp;ryhmä kasassa. Totta kai on olemassa joitain &rdquo;omantunnon kysymyksiä&rdquo;, joissa annetaan vapaat kädet. Mutta niidenkin kohdalla ollaan tarkkoja.&nbsp;</p><p>Piti tuosta tai ei, on se sitä reaalipolitiikkaa, johon jokainen edustaja tulee törmäämään urallaan. Jokainen. Ja kun se hetki tulee, mitataan todellinen kantti. Otanko huudot vastaan äänestäjiltä vai omasta porukasta? Riskeeraanko esim.hallitusyhteistyön, koska pelkään kansalaisten reaktioita?&nbsp;</p><p>Kun, siis kun, eteen tulee todella vaikeita päätöksiä ja vaihtoehtoja, punnitaan vasta se &rdquo;selkäranka&rdquo; ja uskallus. Aina voi toki valita uhriutumisen tien. &rdquo;Enhän minä, mutta kun oli pakko&rdquo;. Tai sitten olla selittelemättä ja kantaa vastuu päätöksistä. Ja kaikki mitä siitä mahdollisesti seuraa.</p><p>Moni tuntuu tällä hetkellä mielestään olevan valmis päättäjäksi. Mutta päättäjyyden koko kuva tulee monelle vielä yllätyksenä. Kahden kauden jälkeen tiedän asiasta paljon enemmän kuin aloittaessani vuonna 2011. Joten annan tässä suhteessa kritiikkiä myös itselleni. Olinhan itse &nbsp;aivan samanlainen &rdquo;maailmanparantaja&rdquo;.</p><p>Tarkoitukseni ei ole siis mestaroida vaan aivan päinvastoin. Haluan puolustaa poliitikkoja, kaikkia niitä jotka uskaltavat laittaa itsensä alttiiksi julkiselle arvostelulle. Arvostan jokaista ehdolle uskaltautunutta. Oman kokemukseni kautta ja matkan varrella paljon oppineena.</p><p>Voisinkin todeta, ja toteankin: <em>palataanpa siis asiaan osaamisesta, vastuunkantamisesta ja selkärangasta vasta sitten kun olette olleet mukana tekemässä kovia päätöksiä ja jopa sellaisia, joista olette eri mieltä. Kun olette neuvotelleet päiväkausia, viikkotolkulla ja joskus jopa kuukausia päästäksenne edes välttävään yhteisymmärrykseen hallituskumppanien kanssa ja kun olette ottaneet kaiken kiukun vastaan turuilla ja toreilla. Kun olette lähes päivittäin julkisuudessa avaamassa päätöksiä ja niiden taustaa. Viikosta toiseen puolustaen hallitusta, eduskunnan kyselytunneilla ja muissa istunnoissa. Puhumattakaan siitä että olet itse aitiossa vastaamassa.&nbsp;</em></p><p>Tuollaisen myllyn läpikäyminen on politiikan korkeakoulu. Kivaa tai helppoa se ei ole, mutta avaa silmät ymmärtämään reaalipolitiikkaa. Viimeisetkin suomut karisevat silmistä. Tuon myllyn kun kestätte, niin voitte vakuuttaa hallitsevanne myös todella vaikeiden asioiden eteenpäin viemisen, yhteistyön ja päätöksistä vastuun kantamisen.</p><p>&nbsp;Vaihtoehtoja on aina olemassa. Olla menemättä mukaan &nbsp;hallitukseen. Ei tarvitse selitellä kuin sitä, että miksei se meidän tienpätkä saanut taaskaan rahoitusta...mutta vastineeksi sain esitettyä kirjallisen kysymyksen asiasta. Valtiopäivätoimi sekin, ei sillä.&nbsp;</p><p>Demokratia on hieno asia. Eipä ole parempaakaan systeemiä keksitty. Puolueista voidaan niistäkin olla montaa mieltä, mutta itse puolustan niitä ja niiden olemassaoloa.</p><p>Jos joku pyrkii eduskuntaan olematta &rdquo;poliitikko&rdquo;, niin minulle ei aukea mikä hän sitten on jollei poliitikko? Ollaan siis reilusti poliitikkoja kun kerran politiikkaa tehdään.&nbsp;</p><p>Äänestäkää hyvät ihmiset juuri sellaisia henkilöitä kuin parhaaksi näette. Pääasia on, että eduskuntaan valitaan hyviä, rohkeita ja päteviä ihmisiä. Ja jos koette itse olevanne sopivampia, lähtekää mukaan hoitamaan yhteisiä asioita.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sunnuntaina loppuu ennustaminen ja saadaan oikea vaalitulos. Hyvä.

Ei tosin mene kuin hetki, kun taas ollaan uusien gallupien kimpussa. Uutisia kun pitää tehdä vaikka väkisin. 

Ehdokkailla on monenlaisia vaalimainoksia. Kuka lupaa olla luottamuksen arvoinen, jonkun selkäranka ei taivu, joku on osaava ja toinen taas lupaa, että ”minä hoidan”.

Muutama havainto, kun on tullut koettua:

- kukaan ei saa yksin mitään aikaiseksi

- reaalipolitiikka tulee jokaisen eteen ennemmin tai myöhemmin

- ikäviä päätöksiä joutuu puolustelemaan/selittämään äänestäjille

Sellainen ehdokas, joka nyt väittää yksin tai pelkästään oman puolueensa kautta, laittavansa asiat kuntoon, ei tiedä mistä puhuu. Tai jos tietää, huijaa tarkoituksella. 

Päätöksenteko on joukkuepeliä. Siinä ei voi läheskään aina poimia rusinoita pullasta. Kun näin on, aina joku pettyy ja jopa suuttuu. Olemalla oppositiossa, pääsee helpommalla. Siellä on enemmän vapauksia toimia oman puolueen ja jopa oman henkilökohtaisen näkemyksensä mukaisesti. Mutta siinäkin on rajat. 

Puolueet määrittelevät kantansa, eduskuntaryhmä päättää mitä mieltä se on mistäkin asiasta. Eivätkä silloinkaan kaikki ryhmät jäsenet ole välttämättä samaa mieltä kuin enemmistö. Siihen on kuitenkin tyytyminen, jos haluaa olla joukkuepelaaja.

Hallituksessa on asia menee paljon haastavammaksi. Siellä ollaan hallituksen linjalla ja painetaan kiltisti vihreää nappia(pääasiallisesti). Mitä useammin yksittäinen edustaja poikkeaa hallituksen linjasta, sitä hankalammaksi hänelle tulee olla ryhmässä. Ja sitä hankalammaksi kyseiselle puolueella olla mukana hallitusyhteistyössä. Hallituksessa kaikenlainen sooloilu on pahasta. Siitä seuraa yleensä jokin sanktio. Lisäksi se aiheuttaa eripuraa hallituspuolueiden välille. Ei kenellekään tai millään ryhmällä voi olla erioikeuksia toimia hallituksessa vain oman halunsa mukaisesti.

Siksi, kun ihmiset äänestävät henkilöitä eduskuntaan, he usein uskovat tämän vakuutteluihin siitä, että ”minä äänestän juuri kuten haluan”. Siihen hänellä on toki oikeus, mutta ei ilman seuraamuksia. 

Ryhmäkuria pidetään pahana asiana. Voi olla niinkin, mutta... Ilman sitä, käytännössä, ei kuitenkaan mikään hallitus pysyisi pystyssä, eikä mikään  ryhmä kasassa. Totta kai on olemassa joitain ”omantunnon kysymyksiä”, joissa annetaan vapaat kädet. Mutta niidenkin kohdalla ollaan tarkkoja. 

Piti tuosta tai ei, on se sitä reaalipolitiikkaa, johon jokainen edustaja tulee törmäämään urallaan. Jokainen. Ja kun se hetki tulee, mitataan todellinen kantti. Otanko huudot vastaan äänestäjiltä vai omasta porukasta? Riskeeraanko esim.hallitusyhteistyön, koska pelkään kansalaisten reaktioita? 

Kun, siis kun, eteen tulee todella vaikeita päätöksiä ja vaihtoehtoja, punnitaan vasta se ”selkäranka” ja uskallus. Aina voi toki valita uhriutumisen tien. ”Enhän minä, mutta kun oli pakko”. Tai sitten olla selittelemättä ja kantaa vastuu päätöksistä. Ja kaikki mitä siitä mahdollisesti seuraa.

Moni tuntuu tällä hetkellä mielestään olevan valmis päättäjäksi. Mutta päättäjyyden koko kuva tulee monelle vielä yllätyksenä. Kahden kauden jälkeen tiedän asiasta paljon enemmän kuin aloittaessani vuonna 2011. Joten annan tässä suhteessa kritiikkiä myös itselleni. Olinhan itse  aivan samanlainen ”maailmanparantaja”.

Tarkoitukseni ei ole siis mestaroida vaan aivan päinvastoin. Haluan puolustaa poliitikkoja, kaikkia niitä jotka uskaltavat laittaa itsensä alttiiksi julkiselle arvostelulle. Arvostan jokaista ehdolle uskaltautunutta. Oman kokemukseni kautta ja matkan varrella paljon oppineena.

Voisinkin todeta, ja toteankin: palataanpa siis asiaan osaamisesta, vastuunkantamisesta ja selkärangasta vasta sitten kun olette olleet mukana tekemässä kovia päätöksiä ja jopa sellaisia, joista olette eri mieltä. Kun olette neuvotelleet päiväkausia, viikkotolkulla ja joskus jopa kuukausia päästäksenne edes välttävään yhteisymmärrykseen hallituskumppanien kanssa ja kun olette ottaneet kaiken kiukun vastaan turuilla ja toreilla. Kun olette lähes päivittäin julkisuudessa avaamassa päätöksiä ja niiden taustaa. Viikosta toiseen puolustaen hallitusta, eduskunnan kyselytunneilla ja muissa istunnoissa. Puhumattakaan siitä että olet itse aitiossa vastaamassa. 

Tuollaisen myllyn läpikäyminen on politiikan korkeakoulu. Kivaa tai helppoa se ei ole, mutta avaa silmät ymmärtämään reaalipolitiikkaa. Viimeisetkin suomut karisevat silmistä. Tuon myllyn kun kestätte, niin voitte vakuuttaa hallitsevanne myös todella vaikeiden asioiden eteenpäin viemisen, yhteistyön ja päätöksistä vastuun kantamisen.

 Vaihtoehtoja on aina olemassa. Olla menemättä mukaan  hallitukseen. Ei tarvitse selitellä kuin sitä, että miksei se meidän tienpätkä saanut taaskaan rahoitusta...mutta vastineeksi sain esitettyä kirjallisen kysymyksen asiasta. Valtiopäivätoimi sekin, ei sillä. 

Demokratia on hieno asia. Eipä ole parempaakaan systeemiä keksitty. Puolueista voidaan niistäkin olla montaa mieltä, mutta itse puolustan niitä ja niiden olemassaoloa.

Jos joku pyrkii eduskuntaan olematta ”poliitikko”, niin minulle ei aukea mikä hän sitten on jollei poliitikko? Ollaan siis reilusti poliitikkoja kun kerran politiikkaa tehdään. 

Äänestäkää hyvät ihmiset juuri sellaisia henkilöitä kuin parhaaksi näette. Pääasia on, että eduskuntaan valitaan hyviä, rohkeita ja päteviä ihmisiä. Ja jos koette itse olevanne sopivampia, lähtekää mukaan hoitamaan yhteisiä asioita. 

]]>
16 http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274099-politiikkaa-ja-reaalipolitiikkaa#comments 2019 eduskuntavaalit Ehdokkuus hallitus Oppositio Thu, 11 Apr 2019 14:57:59 +0000 Jari Lindström http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274099-politiikkaa-ja-reaalipolitiikkaa
Hajatelmat hallitusneuvotteluihin persujen osalta http://miikkakristiansatama.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273864-hajatelmat-hallitusneuvotteluihin-persujen-osalta <p>Jos perussuomalaiset saa alle 30 paikkaa suuntana on oppositio.&nbsp;Jos taasen persut saavat hyvän tuloksen eli yli 30 edustajapaikkaa, mutteivat voita vaaleja, homma muuttuu vain hivenen, ja suuntana on oppositio hyvin suurella todennäköisyydellä. Päätöksen voi tehdä itse tai antaa muiden tehdä. Aika sama.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Mikä intressi perussuomalaisten johdolla on henkilökohtaisella tasolla saati äänestäjiensä mandaatin myötä mennä hallitukseen esimerkiksi Kokoomuksen ja/tai Kepun kanssa? Etenkin Sipilän ja Orvon kanssa, jotka kuvainnollisesti sylkivät uuden valitun puoluejohdon päälle? Ei oikein mitään. Aika päätön skenaario. <strong>Tuskinpa monikaan perussuomalaisia äänestävistä suuttuu, jos Sipilän ja Orpon tai monen muunkaan nykyisen puheenjohtajan kanssa on vaikea löytää yhteistä säveltä.</strong>&nbsp;Taitaa olla pikemminkin päinvastoin.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Halla-aho on tehnyt selväksi, ettei oppositio pelota saati ole huono väylä vaikuttaa.<strong> </strong>Ruotsidemokraatit ovat tehneet onnistunutta oppositiopolitiikkaa vaikuttaen muiden puoleiden politiikan suuntaan. <strong>Halla-aho onkin painottanut sitä, että koko poliittisen kentän suunnan muutos on tärkein ja oppositio voi olla tehokas paikka hommaan.</strong>&nbsp;Ainakin tässä kohtaa. Yleinen mantrahan on, että&nbsp;&nbsp;<u>vain</u>&nbsp;hallituksessa voi vaikuttaa. Asia ei nyt ihan noinkaan ole. Vain hallituksesta saa ministerinsalkun, mikä toki pitää paikkansa.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Tärkeä olosuhteellinen huomio on myös se, että ensi vaalikaudella kunkin suuren puolueen johdon jatko on katkolla. Jo vaalitulos katkaisee vähintään yhden puheenjohtajan pestin seuraavaan puoluekokoukseen. Sipilä mennee vaihtoon suurimmalla todennäköisyydellä. Ilmeisesti Saarikkoa on taustalla kaavailtu perijäksi.&nbsp;<strong>Luontaisesti perussuomalaisille uusi alku uuden puoluejohdon kanssa olisi parempi lähtökohta yhteistyölle oppositiossa ja hallituksessa- kepun ja muidenkin osalta.</strong></p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Talouskäyrien kääntyessä vääjäämättä laskuun on edessä ikäviä päätöksiä. Tuskin siirtolaisongelmat saati EU:n muut haasteet alkavat hellittää.</strong> Ilmastotalkoopainetta alkanee tulemaan voimakkaasti Unionin suunnalta, ja jos olettaa saattaa, niin Suomi voi olla yllättävän heikoilla toteutuksen suhteen olosuhteineen. Myös kansallismieliset ovat ottamassa jalansijaa Unionissa, niin tuonkin kehityksen kannalta kannattaa olla tuulia haistelevin mielin. Europarlamenttivaalit voivat luoda oman twistinsä myös hallitusneuvotteluihin.<strong>&nbsp;</strong>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Perussuomalaisten markkinarako ei ole umpeutumassa - päinvastoin. PS on vasta se nuori käärme luomassa ekoja nahkojaan. Puoluekenttä kehittyy ja elää - ja jotkut luo viimeisiä nahkojaan.&nbsp;<strong>Perussuomalaiset eivät tarvitse hallituspaikkaa tähän kohtaan. Se on merkittävä ero muihin puolueisiin - myös merkittävä valtti hallitusneuvotteluissa.&nbsp;</strong>Veret seisauttava vaalivoitto toki olisi jännä juttu, ja muuttaisi pelin hengen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jos perussuomalaiset saa alle 30 paikkaa suuntana on oppositio. Jos taasen persut saavat hyvän tuloksen eli yli 30 edustajapaikkaa, mutteivat voita vaaleja, homma muuttuu vain hivenen, ja suuntana on oppositio hyvin suurella todennäköisyydellä. Päätöksen voi tehdä itse tai antaa muiden tehdä. Aika sama. 

 

Mikä intressi perussuomalaisten johdolla on henkilökohtaisella tasolla saati äänestäjiensä mandaatin myötä mennä hallitukseen esimerkiksi Kokoomuksen ja/tai Kepun kanssa? Etenkin Sipilän ja Orvon kanssa, jotka kuvainnollisesti sylkivät uuden valitun puoluejohdon päälle? Ei oikein mitään. Aika päätön skenaario. Tuskinpa monikaan perussuomalaisia äänestävistä suuttuu, jos Sipilän ja Orpon tai monen muunkaan nykyisen puheenjohtajan kanssa on vaikea löytää yhteistä säveltä. Taitaa olla pikemminkin päinvastoin.

 

Halla-aho on tehnyt selväksi, ettei oppositio pelota saati ole huono väylä vaikuttaa. Ruotsidemokraatit ovat tehneet onnistunutta oppositiopolitiikkaa vaikuttaen muiden puoleiden politiikan suuntaan. Halla-aho onkin painottanut sitä, että koko poliittisen kentän suunnan muutos on tärkein ja oppositio voi olla tehokas paikka hommaan. Ainakin tässä kohtaa. Yleinen mantrahan on, että  vain hallituksessa voi vaikuttaa. Asia ei nyt ihan noinkaan ole. Vain hallituksesta saa ministerinsalkun, mikä toki pitää paikkansa.

 

Tärkeä olosuhteellinen huomio on myös se, että ensi vaalikaudella kunkin suuren puolueen johdon jatko on katkolla. Jo vaalitulos katkaisee vähintään yhden puheenjohtajan pestin seuraavaan puoluekokoukseen. Sipilä mennee vaihtoon suurimmalla todennäköisyydellä. Ilmeisesti Saarikkoa on taustalla kaavailtu perijäksi. Luontaisesti perussuomalaisille uusi alku uuden puoluejohdon kanssa olisi parempi lähtökohta yhteistyölle oppositiossa ja hallituksessa- kepun ja muidenkin osalta.

 

Talouskäyrien kääntyessä vääjäämättä laskuun on edessä ikäviä päätöksiä. Tuskin siirtolaisongelmat saati EU:n muut haasteet alkavat hellittää. Ilmastotalkoopainetta alkanee tulemaan voimakkaasti Unionin suunnalta, ja jos olettaa saattaa, niin Suomi voi olla yllättävän heikoilla toteutuksen suhteen olosuhteineen. Myös kansallismieliset ovat ottamassa jalansijaa Unionissa, niin tuonkin kehityksen kannalta kannattaa olla tuulia haistelevin mielin. Europarlamenttivaalit voivat luoda oman twistinsä myös hallitusneuvotteluihin.  

 

Perussuomalaisten markkinarako ei ole umpeutumassa - päinvastoin. PS on vasta se nuori käärme luomassa ekoja nahkojaan. Puoluekenttä kehittyy ja elää - ja jotkut luo viimeisiä nahkojaan. Perussuomalaiset eivät tarvitse hallituspaikkaa tähän kohtaan. Se on merkittävä ero muihin puolueisiin - myös merkittävä valtti hallitusneuvotteluissa. Veret seisauttava vaalivoitto toki olisi jännä juttu, ja muuttaisi pelin hengen.

]]>
4 http://miikkakristiansatama.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273864-hajatelmat-hallitusneuvotteluihin-persujen-osalta#comments Hallitusneuvottelut 2019 Oppositio Perussuomalaiset Tue, 09 Apr 2019 10:32:00 +0000 Miikka Satama http://miikkakristiansatama.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273864-hajatelmat-hallitusneuvotteluihin-persujen-osalta
Että ei mitään merkitystä? http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273596-etta-ei-mitaan-merkitysta <p>Miten niin hallituksen ulkopuolisella suomalaisittain suurella puoluella, jolla on äänestäneistä&nbsp;15-20 prosentin kannatus ei ole mitään merkitystä? Jos äänestysprosentti tulevissa vaaleissa olisi sama kuin 2015 ulkosuomalaiset mukaan lukien eli <a href="https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_vaalit.html">66,9 prosenttia</a>,&nbsp;annettuja ääniä olisi 2 846 904 (äänioikeutettuja 2019 vaaleissa on<a href="https://www.kaleva.fi/uutiset/eduskuntavaalit-2019/ennakkoaanestyksen-alku-voi-lupailla-uutta-ennatysta-viime-eduskuntavaaleissa-ennakkoon-aanesti-kolmannes-aanioikeutetuista/818032/"> 4&thinsp; 255&thinsp;462</a>), niin tuolla oppositiopuolueella olisi äänestäjiä tuhansiin pyöristettynä&nbsp;<a href="tel:427 000 - 569 000">427 000 - 569 000</a>.</p> <p>Että ei mitään merkitystä? Oppositio otetaan kyllä aina huomioon, koska seuraaviakin vaaleja täytyy ennakoida, ja tuleehan tuosta paljon valiokuntavaikutusta. Että ei mitään, miten niin?&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Miten niin hallituksen ulkopuolisella suomalaisittain suurella puoluella, jolla on äänestäneistä 15-20 prosentin kannatus ei ole mitään merkitystä? Jos äänestysprosentti tulevissa vaaleissa olisi sama kuin 2015 ulkosuomalaiset mukaan lukien eli 66,9 prosenttia, annettuja ääniä olisi 2 846 904 (äänioikeutettuja 2019 vaaleissa on 4  255 462), niin tuolla oppositiopuolueella olisi äänestäjiä tuhansiin pyöristettynä 427 000 - 569 000.

Että ei mitään merkitystä? Oppositio otetaan kyllä aina huomioon, koska seuraaviakin vaaleja täytyy ennakoida, ja tuleehan tuosta paljon valiokuntavaikutusta. Että ei mitään, miten niin? 

]]>
11 http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273596-etta-ei-mitaan-merkitysta#comments 2019 eduskuntavaalit Eduskuntapuolueet hallitus Oppositio Puolueiden kannatus Sat, 06 Apr 2019 13:42:28 +0000 Birgitta Valonen http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273596-etta-ei-mitaan-merkitysta
Opposition perintö http://petrikokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271194-opposition-perinto <p>Yleensä vaalikauden päättyessä arvioidaan mitä kunkin hallituksen kaudesta jää perinnöksi.<br />Tällä kertaa on hyvä käsitellä myös opposition perintöä eräiltä osin.</p><p>Sote-uudistusta on jyllätty kohta 15 vuotta ja kohta taas jatketaan ja valmista... tulee..., ehkä joskus, jos silloinkaan. Se mistä on nyt syytä olla vakavasti huolissaan on nämä opposition käyttöönsä ottamat viivytystaistelustrategiat.</p><p>Kun puhutaan siitä, että valiokunnissa viivytetään asioiden käsittelyä tahallisesti kuukausia tai ehken pitempäänkin, niin ihmetellä voi puhutaanko todellakin siitä insituutiosta, mitä eduskunnnan kuuluu edustaa.</p><p>Poliitiikassa politikointi on sallittua, suorastaan pakollista. Ei se sitä kuitenkaan tarkoita, että Arkadian tolppamäki näyttäytyy laitoksena, joka on solahtanut ratkaisemattomaan ikiliikunnalliseen olotilaan.</p><p>Voidaankin spekuloida sillä, että jättikö tämä oppositio perintönään tuleville istuntokausille jarruta ja junnaa strategian.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yleensä vaalikauden päättyessä arvioidaan mitä kunkin hallituksen kaudesta jää perinnöksi.
Tällä kertaa on hyvä käsitellä myös opposition perintöä eräiltä osin.

Sote-uudistusta on jyllätty kohta 15 vuotta ja kohta taas jatketaan ja valmista... tulee..., ehkä joskus, jos silloinkaan. Se mistä on nyt syytä olla vakavasti huolissaan on nämä opposition käyttöönsä ottamat viivytystaistelustrategiat.

Kun puhutaan siitä, että valiokunnissa viivytetään asioiden käsittelyä tahallisesti kuukausia tai ehken pitempäänkin, niin ihmetellä voi puhutaanko todellakin siitä insituutiosta, mitä eduskunnnan kuuluu edustaa.

Poliitiikassa politikointi on sallittua, suorastaan pakollista. Ei se sitä kuitenkaan tarkoita, että Arkadian tolppamäki näyttäytyy laitoksena, joka on solahtanut ratkaisemattomaan ikiliikunnalliseen olotilaan.

Voidaankin spekuloida sillä, että jättikö tämä oppositio perintönään tuleville istuntokausille jarruta ja junnaa strategian.

]]>
5 http://petrikokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271194-opposition-perinto#comments Eduskunta Kunta- ja soteuudistus Maakunta- ja sote-uudistus; perustuslakivaliokunta; sote Oppositio Politiikka Sat, 09 Mar 2019 18:52:34 +0000 Petri Kokko http://petrikokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271194-opposition-perinto
Kokoomus julkaisi vaaliteemansa, pari ajatusta siitä ja sen ympäriltä http://fazerinsini.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270509-kokoomus-julkaisi-vaaliteemansa-pari-ajatusta-siita-ja-sen-ymparilta <p>Kokoomus julkaisi vaaliteemansa. Se on odotetun näköinen eli sellainen kuin poliittisen siipensä takana olevat EK, Suomen Yrittäjät ja muutamat muut tahot tahtovat.</p><p>&nbsp;</p><p>Ei mitenkään yllättäen, puolue haluaa työn (muoto on virheellinen, kyse kun on ansiotuloverotuksesta) verotusta miljardilla alemmas, mutta ei tässä erittele, millä tavoin ja keille. Puolueen käyttämä ilmaus &quot;työn verotus&quot; on samanlaista uuskieltä kuin sen viljelemä käsite &quot;hyvinvointiyhteiskunta&quot; hyvinvointivaltion sijaan. Vältetään puhumasta ansiotuloverotuksesta, joka alkuosaa lukuunottamatta on kahdelta jälkimmäiseltä kolmannekseltaan sama kuin pääomatuloverotus - vältetään konnotaatioita, sillä muutenhan itse kukin tulee ajatelleeksi, että palataanpa oikeudenmukaiseen malliin, eli verotetaan henkilön tuloja, niiden lajista riippumatta, samalla tavoin.&nbsp; Samaan kantaan siirretyt ansio- ja pääomatuloverot merkitsisivät tulomuotokeinottelun loppua, pienempien pääomatulojen verotuksen keventymistä ja vastaavasti suurempien pääomatulojen verotuksen kiristymistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Samalla puolue haluaa korottaa ns. haittaveroja, jotka ovat tasaveroja tai niiden luonteisia maksuja. Ne sattuvat varattomiin kuin myös keskituloisiin, mutta vauraita ne eivät suhteessa niin koske. Progressiivisella ansiotuloverotuksella kerätään runsaat 10 prosenttia verokertymästämme, kun taas arvonlisäveroilla moninkertainen määrä. Siten Suomi muistuttaa tyypillistä Itä-Euroopan laitaoikean (kuten Viro, Venäjä) valtiota, jossa vauraan on hyvä olla, kunhan jonkinlainen yhteiskuntarauha säilyy. Varattomia ja keskituloisia väestöstä on ylivoimainen enemmistö,&nbsp; ja tällä ostovoimalla kulutuskysyntä tyrehdytettäisiin entisestään Kokoomuksen mallilla.</p><p>&nbsp;</p><p>Ohjelma mainitsee paikallisen sopimisen lisäämisen. Mikä on ongelma? Kukaan ei kiellä sopimasta paikallisesti yli TES:n mukaista palkkaa. Jos/kun ammattitaitoisesta työvoimasta kilpaillaan, tämän pitäisi olla itsestään selvyys ns. kykypuolueelle. Jos taas on kyse sanelun lisäämisen halusta, se pitäisi voida avoimesti ilmaista ohjelmassa, juurihan Jouni Mykkänen totesi, että puolueensa on ns. kriittinen puolue.</p><p>&nbsp;</p><p>Puolue tahtoo ohjelmassaan myös ns. vastikkeellisen yleistuen mallin. Britanniassa kokemuksia yleistuen mallista on kertynyt eikä se ole ruusunpunaista. Vastikkeellinen on ymmärrykseni mukaan sitä, että työttömäksi joutunut on työelämässä veroillaan osallistunut oman turvansa&nbsp; rahoittamiseen, ja siten kyse on vastikkeellisuudesta: kullekin tarpeidensa mukaan ja kultakin kykyjensä mukaan. Tätä lähtökohtaa ei nuoren, vailla työkokemusta olevan työttömyys muuta, hänhän osallistuu myöhemmin, kun työllistyy. Palkatta teetettävien töiden on loputtava, ne jopa syövät työllistämisen edellytyksiä, koska kukaan ei pysty kilpailemaan ilmaiseksi teetettävän työn kanssa.</p><p>&nbsp;</p><p>Ohjelma sisältää joukon muitakin kohtia, tässä puutun vain näihin edeltäviin keskeisiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Kiintoisaa mielestäni on, mutta sinimustasta kun on kyse ei yllättävästi, että ohjelmassa ei mainita kaivosveroa (olkoon se louhintavero tai jokin muu muoto), vaikka miljardien arvoiset mineraalimme ainoana maailmassa luovutamme maasta pelkän ylöskaivamisen hinnalla. Oletan, että Kokoomus ymmärtäisi rahan päälle ja edustamansa yhteiskunnan yhteisen hyvän - ellei puolue sitten edusta jotakin kasvotonta.</p><p>&nbsp;</p><p>Tällä pelikaudella 2015-2019 koulutuksesta päiväkodeista yliopistoihin niistettiin lähes miljardi euroa. Aliresurssoitu koulutus sitten on puolueen mielestä tulevaisuutemme tae ilmeisesti. Joku on joskus kuullut puhuttavan ns. sivistysporvareista.</p><p>&nbsp;</p><p>Yritystuet (joita muuten jokin viikko sitten uutisoidun perusteella puolet Suomen Yrittäjistä vastustaa), suorat ja epäsuorat, jotka ovat lähinnä verohelpotuksia, mukaan lukien kyse on useista miljardeista euroista vuosittain. Tiedämme yritystukien olevan pääosin tehottomia, ja kilpailua vääristävinä haitallisiakin. Miksi niitä siis ylipäätään on siedettävä? Ymmärrän valtakunnan huoltovarmuuden kannalta elintärkeisiin toimintoihin kohdistuvan yritystuen, sellaisen tuen, joka suoraan, lyhentämättömänä ja kiistatta koituu kuluttajan hyväksi ja sellaisen, jolla esimerkiksi tuetaan vaikeuksiin joutuneen yrityksen henkilöstön uudelleen koulutusta - en mitään muuta yritystukea.</p><p>&nbsp;</p><p>Hallintarekisteri&nbsp; - joka joidenkin mukaan - piti saada hyväksytettyä pitkälti yksityistettävän terveydenhuoltosektorin KELA-tuin ryyditettyjen voittojen siirtämiseksi veroparasiitteina veroparatiiseihin, joutaa pois. Esperi, Attendo, Mehiläinen, joiden takana on sinimustia tekijöitä, omistajia, viranhaltijoita.</p><p>&nbsp;</p><p>Aktiivimalli ja kiky joutavat pois. Kuta pikemmin, sen parempi. Ymmärrän kuntouttavan työtoiminnan sille pienelle prosenttiosuudelle, joka sellaista normaalin elämänrytmin ja yhteiskuntaan osallisuutensa mahdollistamiseksi oikeasti tarvitsee.</p><p>&nbsp;</p><p>Ei mitään uutta auringon alla, vain totuttua ja odotettua: köyhille köyhyyttä ja rikkaille rikkautta - juuri siksi, että kauniit sanakäänteet kertovat muuta, ja osa ihmisistä aina vain uskoo kauniisiin ja rohkeisiin. Siksi Kokoomus on menestynyt ja menestyy, kaikesta huolimatta.</p><p>&nbsp;</p><p>Jokaiselle: muista äänestää, sillä jos sinä et äänetä, sinun ääntäsi käyttää joku muu. Poliittinen oikeisto on aina altis äänestämään. Nukkuvissa on monenlaisia: köyhiä, eläkeläisiä, opiskelijoita, työttömiä, sairaita, tympääntyneitä, välinpitämättömiä ja monia muita. Oletan, että äänestysaktiivisuuden nouseminen vaikkapa kymmenellä prosentilla koituu ainakin seuraavien liikkeiden eduksi: Vasemmistoliitto, pienet oikean laidan uudet liikkeet (Tähtiliike, Liike Nyt), PS, jossakin määrin SDP, kenties myös Vihreät, muutamat toistaiseksi pieninä pysyneet puolueet.</p><p>&nbsp;</p><p>Urho Kekkonen oli ja on oikeassa: Kokoomus kuuluu oppositioon. Toisin kuin entinen presidenttimme ajatteli, mielestäni ei pelkästään ulkopoliittisista vaan sen ohessa ennen muuta&nbsp; sisäpoliittisista syistä. Koko valtakunnan yhteiseksi hyväksi: pitkästä aikaa rikkomisen sijaan korjaamista.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kokoomus julkaisi vaaliteemansa. Se on odotetun näköinen eli sellainen kuin poliittisen siipensä takana olevat EK, Suomen Yrittäjät ja muutamat muut tahot tahtovat.

 

Ei mitenkään yllättäen, puolue haluaa työn (muoto on virheellinen, kyse kun on ansiotuloverotuksesta) verotusta miljardilla alemmas, mutta ei tässä erittele, millä tavoin ja keille. Puolueen käyttämä ilmaus "työn verotus" on samanlaista uuskieltä kuin sen viljelemä käsite "hyvinvointiyhteiskunta" hyvinvointivaltion sijaan. Vältetään puhumasta ansiotuloverotuksesta, joka alkuosaa lukuunottamatta on kahdelta jälkimmäiseltä kolmannekseltaan sama kuin pääomatuloverotus - vältetään konnotaatioita, sillä muutenhan itse kukin tulee ajatelleeksi, että palataanpa oikeudenmukaiseen malliin, eli verotetaan henkilön tuloja, niiden lajista riippumatta, samalla tavoin.  Samaan kantaan siirretyt ansio- ja pääomatuloverot merkitsisivät tulomuotokeinottelun loppua, pienempien pääomatulojen verotuksen keventymistä ja vastaavasti suurempien pääomatulojen verotuksen kiristymistä.

 

Samalla puolue haluaa korottaa ns. haittaveroja, jotka ovat tasaveroja tai niiden luonteisia maksuja. Ne sattuvat varattomiin kuin myös keskituloisiin, mutta vauraita ne eivät suhteessa niin koske. Progressiivisella ansiotuloverotuksella kerätään runsaat 10 prosenttia verokertymästämme, kun taas arvonlisäveroilla moninkertainen määrä. Siten Suomi muistuttaa tyypillistä Itä-Euroopan laitaoikean (kuten Viro, Venäjä) valtiota, jossa vauraan on hyvä olla, kunhan jonkinlainen yhteiskuntarauha säilyy. Varattomia ja keskituloisia väestöstä on ylivoimainen enemmistö,  ja tällä ostovoimalla kulutuskysyntä tyrehdytettäisiin entisestään Kokoomuksen mallilla.

 

Ohjelma mainitsee paikallisen sopimisen lisäämisen. Mikä on ongelma? Kukaan ei kiellä sopimasta paikallisesti yli TES:n mukaista palkkaa. Jos/kun ammattitaitoisesta työvoimasta kilpaillaan, tämän pitäisi olla itsestään selvyys ns. kykypuolueelle. Jos taas on kyse sanelun lisäämisen halusta, se pitäisi voida avoimesti ilmaista ohjelmassa, juurihan Jouni Mykkänen totesi, että puolueensa on ns. kriittinen puolue.

 

Puolue tahtoo ohjelmassaan myös ns. vastikkeellisen yleistuen mallin. Britanniassa kokemuksia yleistuen mallista on kertynyt eikä se ole ruusunpunaista. Vastikkeellinen on ymmärrykseni mukaan sitä, että työttömäksi joutunut on työelämässä veroillaan osallistunut oman turvansa  rahoittamiseen, ja siten kyse on vastikkeellisuudesta: kullekin tarpeidensa mukaan ja kultakin kykyjensä mukaan. Tätä lähtökohtaa ei nuoren, vailla työkokemusta olevan työttömyys muuta, hänhän osallistuu myöhemmin, kun työllistyy. Palkatta teetettävien töiden on loputtava, ne jopa syövät työllistämisen edellytyksiä, koska kukaan ei pysty kilpailemaan ilmaiseksi teetettävän työn kanssa.

 

Ohjelma sisältää joukon muitakin kohtia, tässä puutun vain näihin edeltäviin keskeisiin.

 

Kiintoisaa mielestäni on, mutta sinimustasta kun on kyse ei yllättävästi, että ohjelmassa ei mainita kaivosveroa (olkoon se louhintavero tai jokin muu muoto), vaikka miljardien arvoiset mineraalimme ainoana maailmassa luovutamme maasta pelkän ylöskaivamisen hinnalla. Oletan, että Kokoomus ymmärtäisi rahan päälle ja edustamansa yhteiskunnan yhteisen hyvän - ellei puolue sitten edusta jotakin kasvotonta.

 

Tällä pelikaudella 2015-2019 koulutuksesta päiväkodeista yliopistoihin niistettiin lähes miljardi euroa. Aliresurssoitu koulutus sitten on puolueen mielestä tulevaisuutemme tae ilmeisesti. Joku on joskus kuullut puhuttavan ns. sivistysporvareista.

 

Yritystuet (joita muuten jokin viikko sitten uutisoidun perusteella puolet Suomen Yrittäjistä vastustaa), suorat ja epäsuorat, jotka ovat lähinnä verohelpotuksia, mukaan lukien kyse on useista miljardeista euroista vuosittain. Tiedämme yritystukien olevan pääosin tehottomia, ja kilpailua vääristävinä haitallisiakin. Miksi niitä siis ylipäätään on siedettävä? Ymmärrän valtakunnan huoltovarmuuden kannalta elintärkeisiin toimintoihin kohdistuvan yritystuen, sellaisen tuen, joka suoraan, lyhentämättömänä ja kiistatta koituu kuluttajan hyväksi ja sellaisen, jolla esimerkiksi tuetaan vaikeuksiin joutuneen yrityksen henkilöstön uudelleen koulutusta - en mitään muuta yritystukea.

 

Hallintarekisteri  - joka joidenkin mukaan - piti saada hyväksytettyä pitkälti yksityistettävän terveydenhuoltosektorin KELA-tuin ryyditettyjen voittojen siirtämiseksi veroparasiitteina veroparatiiseihin, joutaa pois. Esperi, Attendo, Mehiläinen, joiden takana on sinimustia tekijöitä, omistajia, viranhaltijoita.

 

Aktiivimalli ja kiky joutavat pois. Kuta pikemmin, sen parempi. Ymmärrän kuntouttavan työtoiminnan sille pienelle prosenttiosuudelle, joka sellaista normaalin elämänrytmin ja yhteiskuntaan osallisuutensa mahdollistamiseksi oikeasti tarvitsee.

 

Ei mitään uutta auringon alla, vain totuttua ja odotettua: köyhille köyhyyttä ja rikkaille rikkautta - juuri siksi, että kauniit sanakäänteet kertovat muuta, ja osa ihmisistä aina vain uskoo kauniisiin ja rohkeisiin. Siksi Kokoomus on menestynyt ja menestyy, kaikesta huolimatta.

 

Jokaiselle: muista äänestää, sillä jos sinä et äänetä, sinun ääntäsi käyttää joku muu. Poliittinen oikeisto on aina altis äänestämään. Nukkuvissa on monenlaisia: köyhiä, eläkeläisiä, opiskelijoita, työttömiä, sairaita, tympääntyneitä, välinpitämättömiä ja monia muita. Oletan, että äänestysaktiivisuuden nouseminen vaikkapa kymmenellä prosentilla koituu ainakin seuraavien liikkeiden eduksi: Vasemmistoliitto, pienet oikean laidan uudet liikkeet (Tähtiliike, Liike Nyt), PS, jossakin määrin SDP, kenties myös Vihreät, muutamat toistaiseksi pieninä pysyneet puolueet.

 

Urho Kekkonen oli ja on oikeassa: Kokoomus kuuluu oppositioon. Toisin kuin entinen presidenttimme ajatteli, mielestäni ei pelkästään ulkopoliittisista vaan sen ohessa ennen muuta  sisäpoliittisista syistä. Koko valtakunnan yhteiseksi hyväksi: pitkästä aikaa rikkomisen sijaan korjaamista.

]]>
23 http://fazerinsini.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270509-kokoomus-julkaisi-vaaliteemansa-pari-ajatusta-siita-ja-sen-ymparilta#comments Kokoomus Korjaaminen Oppositio Rikkominen Thu, 28 Feb 2019 14:57:11 +0000 Jouni Suonsivu http://fazerinsini.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270509-kokoomus-julkaisi-vaaliteemansa-pari-ajatusta-siita-ja-sen-ymparilta
Outo SS-selvitys http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270392-outo-ss-selvitys <p><br />On julkaistu selvitys suomalaisista SS-miehistä, selvitys, jossa ei ole ollut asiantuntijoiden mukaan mitään uutta: SS-miehet ovat osallistuneet sotatoimiin ja kenties muuhunkin:&nbsp;https://www.arkisto.fi/fi/kansallisarkisto/hankkeet/selvitys-suomalaisista-ss-miehist%C3%A4</p><p><br />Selvityksestä on tehty omituisia yleistyksiä ja tulkintoja, joita on levitetty voimallisesti mediassa. Uuden Suomen blogiston oivallinen tutkiva journalismi oli taaskin ajan tasalla ja antoi valaistusta siihen, mistä mahdollisesti on tosiasiassa kyse:&nbsp;http://petterileino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270163-oppositio-backmanin-marionetteina#comment-4103436</p><p><br />Tuohon SS-selvityksen osalta ansiokkaaseen blogiin minulla on vielä hieman lisättävää. Ensiksi Jussi Niinistön blogi on asiallinen ja toteaa sen, minkä muutkin, että selvitys ei tuonut varsinaisesti mitään uutta ilmi, toisin&nbsp; kuin opposition erikoinen kirjelmä antaa ymmärtää.</p><p><br />Olisi tietysti ollut hyvä mikäli Niinistö olisi tuonut esille samat oudot taustatekijät ilmi, mitkä em. blogisti, mutta ehkä hän ei ollut niistä tietoinen. Silloin hänen nuiva suhtautumisensa selvitykseen olisi käynyt ymmärrettävämmäksi piintyneimmillekin valittajille.</p><p><br />Mitä tulee Demokraatissa julkaistuun opposition kirjelmään (<a href="https://demokraatti.fi/opposition-eduskuntaryhmien-puheenjohtajien-avoin-kirje-paaministeri-sipilalle-onko-jussi-niiniston-toiminnalla-ja-kannanotoilla-paaministerin-ja-hallituksen-hyvaksynta/" title="https://demokraatti.fi/opposition-eduskuntaryhmien-puheenjohtajien-avoin-kirje-paaministeri-sipilalle-onko-jussi-niiniston-toiminnalla-ja-kannanotoilla-paaministerin-ja-hallituksen-hyvaksynta/">https://demokraatti.fi/opposition-eduskuntaryhmien-puheenjohtajien-avoin...</a>), ihmettelen seuraavaa:</p><p><br />I Puhutaan historian tutkimuksesta. Tuota noin selvitys ei ole tutkimus (&quot;arkistoselvitys, jossa pyritään tuottamaan uutta arkistoaineistoa tutkijoiden käyttöön&quot;). Selvitys voi olla luotettavista tieteellisistä tutkimuksista tehty yhteenveto, muistio ja toimenpide-ehdotus. Näin ollen ei ole asiallista väittää, että Niinistöä ei miellyttäisi historian tutkimuksen tiedot, koska niistä ylipäänsä ei tässä ole kyse, varsinkaan uusista.</p><p><br />II Viitataan epämääräisesti muihinkin historian kaunisteluihin (&quot;uhkaa asemoida Suomea sellaisten valtioiden joukkoon, joissa tällä hetkellä kaunistellaan toisen maailmansodan aikaista historiaa&quot;). Minusta olisi erittäin olennaista tarkentaa, mihin tällä viitataan, konkreettisin esimerkein. Mieleeni tulee vain esimerkit Karjalan Sandarmohista, jonne tähänastisen tutkimuksen ja yleisen ja käsityksen mukaan on haudattu 30-luvun NL:n poliittisten vainojen uhreja, mm. suomentamiani udmurttilaisia novellisteja. Viime aikoina rinnalle on tullut valtiolliselta propagandalta näyttäviä väitteitä siitä, että paikkaan onkin haudattu suomalaisten sota-aikana tappamia sotavankeja. Uusnatseilla ja muilla ääriliikkeillä on toki omat harhansa toisesta maailmansodasta, mutta onko natsien sotarikoksia koskevaa tieteellistä tietoa jotenkin jossain, peräti valtion toimesta kenties, viime aikoina vääritelty tai tulkittu aivan toisin kuin aikaisemmin? Ei tule mieleeni yhtäkään tapausta.</p><p><br />Muutenkin tapaus on outo. Em. blogistin taustatietojen lisäksi:</p><p><br />III Yleensä natsien ja muidenkin sotarikoksia on selvitetty siten, että on pidätetty konkreettinen henkilö vahvoin perustein epäiltynä ja hän on oikeudessa joutunut vastaamaan teoistaan. Jokainenhan on vastuussa omista tekemisistään, ei muiden. Tässä tapauksessa kaikki on toisin: jonkinlainen epämääräinen ryhmämustaleimaus.&nbsp;<br />Minusta tapaus kertoo karua kieltään politiikan tilasta ja kenties lähestyvän vaalikiiman vaikutuksesta siihen: on näköjään paljon tärkeämpää tyrmätä toisen puolueen edustaja millä tekaistulla ja kuvitellulla perusteella hyvänsä kuin keskittyä itse asioihin, politiikan sisältöihin. Toiseksi se kertoo siitä, että asioihin ei ole perehdytty läheskään riittävästi ennen kuin on niillä alettu politikoimaan.</p><p><br />Myös äänestäjien kannattaisi mielestäni katsoa vähän tarkemmin ketä äänestävät.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;PS 1.3. Todettakoon vielä, että ihmettelen suuresti miten Zuroff voi näin tärkeässä virassa olevana olla provosoivan tiiviissä yhteydessä Venäjällä keksittyyn disinfoyhteisöön World Without Nazism sekä sen suomalaiseen provokaattoriin. Miten hänellä on varaa pilata koko edustamansa asian uskottavuus?&nbsp;</p><p>Toiseksi, Seuran artikkeli kertoo, että aikaisemmat tutkimukset ovat vähätelleet suomalaisten osallistumista sotarikoksiin. Olen sitä mieltä, että tässä olisi historian tutkijoilla sisäisen kehityskeskustelun paikka: <a href="https://seura.fi/ilmiot/historia/uusi-tutkimus-ei-kaunistele-enaa-historiaa-suomalaiset-ss-miehet-olivat-mukana-joukkomurhissa/" title="https://seura.fi/ilmiot/historia/uusi-tutkimus-ei-kaunistele-enaa-historiaa-suomalaiset-ss-miehet-olivat-mukana-joukkomurhissa/">https://seura.fi/ilmiot/historia/uusi-tutkimus-ei-kaunistele-enaa-histor...</a></p><p>Kolmanneksi ei ole demokraattisen valtion tyyliä, että johtajan puheille marssimalla alkaa tapahtua: &quot;Natsi-Saksan juutalaissurmia tutkiva Simon Wiesenthal -keskus lähetti viime tammikuussa presidentti<strong>&nbsp;Sauli Niinistölle</strong>&nbsp;avunpyynnön.&quot; Tällainen tapa saada asiat hoitumaan on tyypillistä diktatuureille ja yhteiskunnille, jotka ovat byrokraattisia, hierarkkisia ja korruptoituneita. Esim. täällä Venäjällä pitää ravata johtajien puheilla ennen kuin mitään tapahtuu. Vai onko kyse siitä, etkä joillakin tahoilla on valta marssia tasavallan presidentin puheille häntä käskyttämään? Pitäisiköhän minunkin pyytää Niinistöltä apuraha udmurttilaisen kirjallisuuden kääntämiseen?&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
On julkaistu selvitys suomalaisista SS-miehistä, selvitys, jossa ei ole ollut asiantuntijoiden mukaan mitään uutta: SS-miehet ovat osallistuneet sotatoimiin ja kenties muuhunkin: https://www.arkisto.fi/fi/kansallisarkisto/hankkeet/selvitys-suomalaisista-ss-miehist%C3%A4


Selvityksestä on tehty omituisia yleistyksiä ja tulkintoja, joita on levitetty voimallisesti mediassa. Uuden Suomen blogiston oivallinen tutkiva journalismi oli taaskin ajan tasalla ja antoi valaistusta siihen, mistä mahdollisesti on tosiasiassa kyse: http://petterileino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270163-oppositio-backmanin-marionetteina#comment-4103436


Tuohon SS-selvityksen osalta ansiokkaaseen blogiin minulla on vielä hieman lisättävää. Ensiksi Jussi Niinistön blogi on asiallinen ja toteaa sen, minkä muutkin, että selvitys ei tuonut varsinaisesti mitään uutta ilmi, toisin  kuin opposition erikoinen kirjelmä antaa ymmärtää.


Olisi tietysti ollut hyvä mikäli Niinistö olisi tuonut esille samat oudot taustatekijät ilmi, mitkä em. blogisti, mutta ehkä hän ei ollut niistä tietoinen. Silloin hänen nuiva suhtautumisensa selvitykseen olisi käynyt ymmärrettävämmäksi piintyneimmillekin valittajille.


Mitä tulee Demokraatissa julkaistuun opposition kirjelmään (https://demokraatti.fi/opposition-eduskuntaryhmien-puheenjohtajien-avoin-kirje-paaministeri-sipilalle-onko-jussi-niiniston-toiminnalla-ja-kannanotoilla-paaministerin-ja-hallituksen-hyvaksynta/), ihmettelen seuraavaa:


I Puhutaan historian tutkimuksesta. Tuota noin selvitys ei ole tutkimus ("arkistoselvitys, jossa pyritään tuottamaan uutta arkistoaineistoa tutkijoiden käyttöön"). Selvitys voi olla luotettavista tieteellisistä tutkimuksista tehty yhteenveto, muistio ja toimenpide-ehdotus. Näin ollen ei ole asiallista väittää, että Niinistöä ei miellyttäisi historian tutkimuksen tiedot, koska niistä ylipäänsä ei tässä ole kyse, varsinkaan uusista.


II Viitataan epämääräisesti muihinkin historian kaunisteluihin ("uhkaa asemoida Suomea sellaisten valtioiden joukkoon, joissa tällä hetkellä kaunistellaan toisen maailmansodan aikaista historiaa"). Minusta olisi erittäin olennaista tarkentaa, mihin tällä viitataan, konkreettisin esimerkein. Mieleeni tulee vain esimerkit Karjalan Sandarmohista, jonne tähänastisen tutkimuksen ja yleisen ja käsityksen mukaan on haudattu 30-luvun NL:n poliittisten vainojen uhreja, mm. suomentamiani udmurttilaisia novellisteja. Viime aikoina rinnalle on tullut valtiolliselta propagandalta näyttäviä väitteitä siitä, että paikkaan onkin haudattu suomalaisten sota-aikana tappamia sotavankeja. Uusnatseilla ja muilla ääriliikkeillä on toki omat harhansa toisesta maailmansodasta, mutta onko natsien sotarikoksia koskevaa tieteellistä tietoa jotenkin jossain, peräti valtion toimesta kenties, viime aikoina vääritelty tai tulkittu aivan toisin kuin aikaisemmin? Ei tule mieleeni yhtäkään tapausta.


Muutenkin tapaus on outo. Em. blogistin taustatietojen lisäksi:


III Yleensä natsien ja muidenkin sotarikoksia on selvitetty siten, että on pidätetty konkreettinen henkilö vahvoin perustein epäiltynä ja hän on oikeudessa joutunut vastaamaan teoistaan. Jokainenhan on vastuussa omista tekemisistään, ei muiden. Tässä tapauksessa kaikki on toisin: jonkinlainen epämääräinen ryhmämustaleimaus. 
Minusta tapaus kertoo karua kieltään politiikan tilasta ja kenties lähestyvän vaalikiiman vaikutuksesta siihen: on näköjään paljon tärkeämpää tyrmätä toisen puolueen edustaja millä tekaistulla ja kuvitellulla perusteella hyvänsä kuin keskittyä itse asioihin, politiikan sisältöihin. Toiseksi se kertoo siitä, että asioihin ei ole perehdytty läheskään riittävästi ennen kuin on niillä alettu politikoimaan.


Myös äänestäjien kannattaisi mielestäni katsoa vähän tarkemmin ketä äänestävät.

 

 PS 1.3. Todettakoon vielä, että ihmettelen suuresti miten Zuroff voi näin tärkeässä virassa olevana olla provosoivan tiiviissä yhteydessä Venäjällä keksittyyn disinfoyhteisöön World Without Nazism sekä sen suomalaiseen provokaattoriin. Miten hänellä on varaa pilata koko edustamansa asian uskottavuus? 

Toiseksi, Seuran artikkeli kertoo, että aikaisemmat tutkimukset ovat vähätelleet suomalaisten osallistumista sotarikoksiin. Olen sitä mieltä, että tässä olisi historian tutkijoilla sisäisen kehityskeskustelun paikka: https://seura.fi/ilmiot/historia/uusi-tutkimus-ei-kaunistele-enaa-historiaa-suomalaiset-ss-miehet-olivat-mukana-joukkomurhissa/

Kolmanneksi ei ole demokraattisen valtion tyyliä, että johtajan puheille marssimalla alkaa tapahtua: "Natsi-Saksan juutalaissurmia tutkiva Simon Wiesenthal -keskus lähetti viime tammikuussa presidentti Sauli Niinistölle avunpyynnön." Tällainen tapa saada asiat hoitumaan on tyypillistä diktatuureille ja yhteiskunnille, jotka ovat byrokraattisia, hierarkkisia ja korruptoituneita. Esim. täällä Venäjällä pitää ravata johtajien puheilla ennen kuin mitään tapahtuu. Vai onko kyse siitä, etkä joillakin tahoilla on valta marssia tasavallan presidentin puheille häntä käskyttämään? Pitäisiköhän minunkin pyytää Niinistöltä apuraha udmurttilaisen kirjallisuuden kääntämiseen? 

 

]]>
13 http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270392-outo-ss-selvitys#comments Oppositio Piraattipuolue Politikointi Puolustusministeri Jussi Niinistö SS-miehet Tue, 26 Feb 2019 19:20:04 +0000 Esa-Jussi Salminen http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270392-outo-ss-selvitys
Sotekriitikoilla edessään unettomia öitä http://perttukoistinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270331-sotekriitikoilla-edessaan-unettomia-oita <p>Kun nyt nykyisen hallituksen sote-uudistus on elämässä kohtalonhetkiään vaalikauden päättyessä, on ehkä paikallaan miettiä hieman mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan gallupien valossa, mikäli uudistus siirtyy jälleen seuraavan hallituksen tehtäväksi.</p><p>Sote-uudistusta on tehty eri tavoin nyt vähintään 12 vuotta. Vuonna 2006 aloitettu valmistelu kulminoitui paras-lakiin (laki kunta- ja palvelurakenteen uudistuksesta) ja tuli voimaan Vanhasen (kesk+SDP) hallituksen toimesta 1.1.2007. Kunta- ja sote-uudistusta aloiteltiin vuonna 2011 (kok+ SDP) ja sen kaaduttua hallituksen omiin ristiriitoihin sekä <a href="https://yle.fi/uutiset/3-7815517">perustuslakiin</a> lähdettiin tällä vaalikaudella (kesk+kok) puolestaan tekemään maakunta- ja sote-uudistusta.</p><p>Keskeisenä tavoitteena on ollut kautta linjan saada ns. leveämmät hartiat palveluiden turvaamiseksi. Niin myös tällä vaalikaudella. Uudistukset eivät muutenkaan ole olleet toisistaan täysin irrallisia, vaan ne muodostavat selkeän jatkumon. Nykyisessä uudistuksessa jatkettiin paljon siitä, mihin edellisessä jäätiin: demokratiaan ja kuntalaisen äänen lisäämiseen sote-alueen päätöksenteossa.</p><p>Näin kaikella todennäköisyydellä tulee käymään myös kevään vaalien jälkeen. Jos juuri nyt tuntuisikin juhlavalta, kannattaa miettiä hetki millainen malli vaalien jälkeen on edessä. Ilman uudistusta ei tulla joka tapauksessa jäämään.</p><p>Mikäli SDP voittaa vaalit, on se myös paalupaikalla uudistuksen sisällön määrittämisessä. Jo nyt on kuitenkin selvää että SDP:ta hiertää ennenkaikkea ihmisten lisääntyvä valinnanvapaus, jonka varjolla se aikoo tarjota &rdquo;suklaata&quot; sote-yrittäjille. Maakuntamalli itsehallinnollisine alueineen ei kuitenkaan puolueelle ole mikään ongelma, vaikka se siitä hieman eri nimeä (&rdquo;sote-kunta&rdquo;) on käyttänytkin.</p><p>SDP on myös linjannut että &rdquo;jo tehtyä lainvalmistelua ja valmistelutyötä alueilla pitää hyödyntää&rdquo;, joten näyttäisi siltä että alueiden määräänkään ei suurempia muutoksia ole luvassa. Tämä tulkinta on jo havaittavissa myös joissakin maakuntaliittojen valmistelupohdinnoissa.</p><p>Myöskään vihreät eivät maakuntamallia itsessään vastusta, vaan päinvastoin pitävät sitä &rdquo;oikeana tahona vastaamaan rahoituksen kokonaisuudesta&rdquo;. Sekä sosialidemokraatit, vasemmisto että vihreät kannattavat myös maakunnille annettavaa verotusoikeutta. Verotusoikeuden lisäksi vihreät tosin lisäisi nykyiseen sote-uudistukseen myös maakuntien välisen rahoituksen tasausjärjestelmän.</p><p>Maakuntamallia ei oikeastaan juuri kukaan oppositiopuolueista erityisesti vastusta. Ei edes perussuomalaiset. Rkp lienee oppositiossa ainoita joka ei mallia erityisesti liputa, mutta se taipunee silti tarvittaessa mallin taakse hallitukseen ruotsinkielisten palveluiden viilauksella. Vasemmistoliitolle kelvannee puolestaan yritysten kaavailtua pienempi rooli.</p><p>Näyttäisikin gallupien valossa siltä, että uudistuksen siirtyessä seuraavalle vaalikaudelle luvassa on maakuntamallinen sote-uudistus, jossa julkisen roolia korostetaan yksityisten sote-tuottajien ja ihmisten valinnanvapauden kustannuksella. Rahat siirtyvät silti nykyisen esityksen tapaan pois kunnilta, maakunnat saanevat verotusoikeuden ja mahdollisesti näitä verovaroja myös tasataan.</p><p>Jos nykyisen uudistuksen tavoittelemaa kustannuspaineiden nousun hillitsemistä (ns. &rdquo;miljardisäästöjä&rdquo;) onkin epäilty, on kyllä perin ihmeellistä mikäli näillä eväillä tullaan keventämään esimerkiksi väestörakenteen vanhenemisen myötä voimakkaasti kasvavia kustannuksia senkään vertaa. Pelkästään yli 80-vuotiaiden määrä kun on kaksinkertaistumassa tulevina vuosikymmeninä, mikä ei ainakaan helpota vanhuspalveluiden laadullisia paineita. Näitä tuskin kannattaa kuitata myöskään pikavipeillä valtionvelkaan.</p><p>Toki eräänlaisena perälautana voivat vielä tulla EU:n potilasdirektiivi (valinnanvapaus) ja kilpailulainsäädäntö (yhtiöittäminen), jotka siis johtaisivat parhaassa tapauksessa lopulta malliin jota nykyinen hallitus tavoitteli alunperinkin. Tämä kuitenkin tullee nykyiselle oppositiolle &rdquo;yllätyksenä&rdquo; joskus tulevan vaalikauden aikana, kun mallia on rakenneltu jo toiseen suuntaan. Perustuslakikin saattaa olla kovilla ja vaatia muutoksia. Aikaa palaa jälleen vuosia vääjäämätöntä pidättelevässä neliraajajarrutuksessa.</p><p>Ainakin byrokratian ja kustannuksien lisääntymisestä huolissaan olevien sote-uudistuskriitikkojen luulisi nukkuvan jo aika huonosti, muista nyt puhumattakaan. Märkä päiväuni soten kaatumisesta saattaa pian vaihtua johonkin aivan muuhun.</p><p>Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Häviäjinä tulevissa soteleikeissä ovat lopulta ikävä kyllä aivan tavalliset suomalaiset.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun nyt nykyisen hallituksen sote-uudistus on elämässä kohtalonhetkiään vaalikauden päättyessä, on ehkä paikallaan miettiä hieman mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan gallupien valossa, mikäli uudistus siirtyy jälleen seuraavan hallituksen tehtäväksi.

Sote-uudistusta on tehty eri tavoin nyt vähintään 12 vuotta. Vuonna 2006 aloitettu valmistelu kulminoitui paras-lakiin (laki kunta- ja palvelurakenteen uudistuksesta) ja tuli voimaan Vanhasen (kesk+SDP) hallituksen toimesta 1.1.2007. Kunta- ja sote-uudistusta aloiteltiin vuonna 2011 (kok+ SDP) ja sen kaaduttua hallituksen omiin ristiriitoihin sekä perustuslakiin lähdettiin tällä vaalikaudella (kesk+kok) puolestaan tekemään maakunta- ja sote-uudistusta.

Keskeisenä tavoitteena on ollut kautta linjan saada ns. leveämmät hartiat palveluiden turvaamiseksi. Niin myös tällä vaalikaudella. Uudistukset eivät muutenkaan ole olleet toisistaan täysin irrallisia, vaan ne muodostavat selkeän jatkumon. Nykyisessä uudistuksessa jatkettiin paljon siitä, mihin edellisessä jäätiin: demokratiaan ja kuntalaisen äänen lisäämiseen sote-alueen päätöksenteossa.

Näin kaikella todennäköisyydellä tulee käymään myös kevään vaalien jälkeen. Jos juuri nyt tuntuisikin juhlavalta, kannattaa miettiä hetki millainen malli vaalien jälkeen on edessä. Ilman uudistusta ei tulla joka tapauksessa jäämään.

Mikäli SDP voittaa vaalit, on se myös paalupaikalla uudistuksen sisällön määrittämisessä. Jo nyt on kuitenkin selvää että SDP:ta hiertää ennenkaikkea ihmisten lisääntyvä valinnanvapaus, jonka varjolla se aikoo tarjota ”suklaata" sote-yrittäjille. Maakuntamalli itsehallinnollisine alueineen ei kuitenkaan puolueelle ole mikään ongelma, vaikka se siitä hieman eri nimeä (”sote-kunta”) on käyttänytkin.

SDP on myös linjannut että ”jo tehtyä lainvalmistelua ja valmistelutyötä alueilla pitää hyödyntää”, joten näyttäisi siltä että alueiden määräänkään ei suurempia muutoksia ole luvassa. Tämä tulkinta on jo havaittavissa myös joissakin maakuntaliittojen valmistelupohdinnoissa.

Myöskään vihreät eivät maakuntamallia itsessään vastusta, vaan päinvastoin pitävät sitä ”oikeana tahona vastaamaan rahoituksen kokonaisuudesta”. Sekä sosialidemokraatit, vasemmisto että vihreät kannattavat myös maakunnille annettavaa verotusoikeutta. Verotusoikeuden lisäksi vihreät tosin lisäisi nykyiseen sote-uudistukseen myös maakuntien välisen rahoituksen tasausjärjestelmän.

Maakuntamallia ei oikeastaan juuri kukaan oppositiopuolueista erityisesti vastusta. Ei edes perussuomalaiset. Rkp lienee oppositiossa ainoita joka ei mallia erityisesti liputa, mutta se taipunee silti tarvittaessa mallin taakse hallitukseen ruotsinkielisten palveluiden viilauksella. Vasemmistoliitolle kelvannee puolestaan yritysten kaavailtua pienempi rooli.

Näyttäisikin gallupien valossa siltä, että uudistuksen siirtyessä seuraavalle vaalikaudelle luvassa on maakuntamallinen sote-uudistus, jossa julkisen roolia korostetaan yksityisten sote-tuottajien ja ihmisten valinnanvapauden kustannuksella. Rahat siirtyvät silti nykyisen esityksen tapaan pois kunnilta, maakunnat saanevat verotusoikeuden ja mahdollisesti näitä verovaroja myös tasataan.

Jos nykyisen uudistuksen tavoittelemaa kustannuspaineiden nousun hillitsemistä (ns. ”miljardisäästöjä”) onkin epäilty, on kyllä perin ihmeellistä mikäli näillä eväillä tullaan keventämään esimerkiksi väestörakenteen vanhenemisen myötä voimakkaasti kasvavia kustannuksia senkään vertaa. Pelkästään yli 80-vuotiaiden määrä kun on kaksinkertaistumassa tulevina vuosikymmeninä, mikä ei ainakaan helpota vanhuspalveluiden laadullisia paineita. Näitä tuskin kannattaa kuitata myöskään pikavipeillä valtionvelkaan.

Toki eräänlaisena perälautana voivat vielä tulla EU:n potilasdirektiivi (valinnanvapaus) ja kilpailulainsäädäntö (yhtiöittäminen), jotka siis johtaisivat parhaassa tapauksessa lopulta malliin jota nykyinen hallitus tavoitteli alunperinkin. Tämä kuitenkin tullee nykyiselle oppositiolle ”yllätyksenä” joskus tulevan vaalikauden aikana, kun mallia on rakenneltu jo toiseen suuntaan. Perustuslakikin saattaa olla kovilla ja vaatia muutoksia. Aikaa palaa jälleen vuosia vääjäämätöntä pidättelevässä neliraajajarrutuksessa.

Ainakin byrokratian ja kustannuksien lisääntymisestä huolissaan olevien sote-uudistuskriitikkojen luulisi nukkuvan jo aika huonosti, muista nyt puhumattakaan. Märkä päiväuni soten kaatumisesta saattaa pian vaihtua johonkin aivan muuhun.

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Häviäjinä tulevissa soteleikeissä ovat lopulta ikävä kyllä aivan tavalliset suomalaiset.

]]>
0 http://perttukoistinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270331-sotekriitikoilla-edessaan-unettomia-oita#comments Maakunta- ja sote-uudistus Oppositio SDP Tue, 26 Feb 2019 06:00:00 +0000 Perttu Koistinen http://perttukoistinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270331-sotekriitikoilla-edessaan-unettomia-oita
Oppositio Bäckmanin marionetteina http://petterileino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270163-oppositio-backmanin-marionetteina <p>Oppositiopuolueista SDP, Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP kirjoittivat avoimen kirjeen pääministerille, jossa allekirjoittajat kritisoivat poikkeuksellisella tavalla puolustusministeri Jussi Niinistön viime aikaisia ulostuloja. Kirjeen julkaisi kokonaisuudessaan SDP:n <a href="https://demokraatti.fi/opposition-eduskuntaryhmien-puheenjohtajien-avoin-kirje-paaministeri-sipilalle-onko-jussi-niiniston-toiminnalla-ja-kannanotoilla-paaministerin-ja-hallituksen-hyvaksynta/">Demokraatti</a>. Kritiikin kohteena oli SS-miesselvityksen arvostelu sekä tiedustelulakeja hidastavien henkilöiden toimintaan puuttuminen.</p><p>On syytä hieman taustoittaa, mistä kummassakin asiassa on kyse. Valtioneuvosten tilaama selvityksen suomalaisten SS-vapaaehtoisten mahdollisista sotarikoksista sai aikaiseksi herra nimeltä <strong>Efraim Zuroff</strong>. Mikä mies on Efraim Zuroff?</p><p>Nopeasti kerrottu tarina on, että herra Efraim Zuroffilla on erittäin tiiviit välit &rdquo;meidän aikamme Otto-Willeen&rdquo; eli <strong>Johan Bäckmaniin</strong>. Julkisten tietojen mukaan Zuroff oli Bäckmanin vieraana Suomessa pariin otteeseen vuosina 2007-08. Vuonna 2010 herrat esiintyivät yhdessä Kiovassa fasismin vastaisessa paneelissa. Efraim Zuroffin kirja <em>Operaatio viimeinen mahdollisuus</em> ilmestyi suomeksi vuonna 2012. Kustantajana oli Suomen Antifasistinen Komitea SAFKA ja kuinka ollakaan kirjan yksi kääntäjistä oli Johan Bäckman. Kaksi muuta kääntäjää olivat tunnettuja beckmannilaisia eli Leena Hietanen ja Petri Krohn.</p><p>Kansallisarkiston selvityksen jälkeen herra Zuroff antoi Israelissa haastatteluja lehdistölle mm. vasemmistotaustaiselle <a href="https://www.haaretz.com/world-news/.premium-finnish-soldiers-participated-in-mass-murders-of-jews-during-world-war-ii-report-fi-1.6917709">Haaretzille</a>. Niissä hän väittää, että 1.400 suomalaista SS-vapaaehtoista tappoi kymmenentuhatta juutalaista ja siviiliä. Tämä ei tietenkään pidä paikkansa, eikä väite pohjaudu Kansallisarkiston selvitykseen.</p><p>Tällaisen herran aloitteesta tehtyä selvitystä ei opposition mielestä saa Suomessa arvostella. Erittäin omituista on, että RKP:n eduskuntaryhmä lähti mukaan tällaiseen toimintaan, joka selvästi näyttää olevan Johan Bäckmanin tai hänen läheisten masinoima informaatio-operaatio.</p><p>&nbsp;</p><p>Toinen tähän SS-selvitykseen liittyvä kysymys on enemmän periaatteellisempi. Saako sotahistoriaan suuntautunut filosofian tohtori ja Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti esittää kriittisiä näkemyksiä historiaan liittyvistä selvityksistä, jos hän valtioneuvoston jäsen? Vai onko ainoa rajoite se, että hänen esittämänsä näkemykset eivät miellytä?</p><p>Minusta osoittaa suoraselkäisyyttä, että Suomen puolustusministeri puolustaa suomalaisten veteraanien kunniaa, mikäli sitä yritetään mustamaalata ja vielä perusteettomasti. Myönnän, että olen tässä asiassa subjektiivinen. Silti uskon, että suurin osa Suomen kansaa on kanssani samaa mieltä.</p><p>&nbsp;</p><p>Mitä sitten tulee tähän toiseen opposition kritiikin kohteeseen eli perustuslakitalibaneihin. Kyselytunnilla Vasemmistoliitto aloitti keskustelun talibanin etymologisesta merkityksestä.</p><p>Vilkaisu <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Taliban">wikipediaan </a>kertoo, että Taliban on monikkomuoto sanasta Talib, joka tarkoittaa opiskelijaa. Taliban-liike perustui koraanikoulujen opiskelijoihin ja vapaasti käännettynä Taliban tarkoittaa opiskelijaliikettä. Afganistanin kahden kielen, darin ja pashtun mukaan kirjoitus voi olla joko Taliban tai Taleban.</p><p>Taliban voidaan selittää myös fundamenteiksi eli puhdasoppisten ääriliikkeeksi tai kapinallisiksi taikka vapaustaistelijoiksi. Merkitys on katsojan mielessä ja muotoutuu hänen maailmankatsomuksensa perusteella.</p><p>Toki se voidaan halutessa selittää niin kuin Vasemmistoliiton<strong> Kari Uotila</strong> kyselytunnilla [suora lainaus eduskunnan pöytäkirjasta]: &rdquo;<em>Afganistanin lapsia, naisia ja vanhuksia murhanneisiin ja kiduttaneisiin talibaneihin. Taliban on ääriliike, joka hallitsi suurinta osaa Afganistania vuodesta 96 vuoteen 2001. Talibaneilla oli käytössä islamilainen šaria-laki itse tulkitsemassaan erityisen ankarassa muodossa. Ihmisoikeuksilla ei ollut sijaa, ja erityisesti naisten asema oli katastrofaalinen.</em>&rdquo;</p><p>Taliban on siis monimerkityksellinen sana, kuulijan haluamalla tavalla. Aivan kuten Kokoomuksen vaalimainoksessa &rdquo;Autot kuuluu teille&rdquo;. Nykyään on tavanmukaista pöyristyä kaksoismerkityksellistä ilmaisuista. Ja niin kävi tässäkin tapauksessa.</p><p>Olennaisempi kysymys on, että miten pitkään annetaan tiedustelulakeja vastustavien tahojen hidastaa lakien voimaantuloa. Tiedossa on, että perustuslakivaliokunnan vakiolausuntoautomaattien joukossa on henkilöitä, jotka tekevät kaikkensa tiedustelulakien kaatamiseksi.</p><p>Erittäin poikkeuksellinen toimi oli vetää tiedustelulait eduskunnan täysi-istunnosta ja palauttaa valiokuntiin. Se oli työvoitto <strong>Martin Scheininille</strong> ja <strong>Juha Lavapurolle</strong>. Jos SS-miesselvitys oli Johan Bäckmanille sulka hattuun, niin tämä sakkokierros oli sitä Scheininille ja Lavapurolle. Etenkin kun valiokuntien uudelleenarvioinnissa ei &ndash; kas kummaa &ndash; havaittu ristiriitaisuuksia perustuslakivaliokunnan lausunnon kanssa.</p><p>Lakiesitykset voivat tulla uudelleen eduskunnan isonsalin käsittelyyn maaliskuun alussa, jolloin nykyisellä eduskunnalla on enää jäljellä kaksi istuntoviikkoa. Nyt leikitään suomalaisten turvallisuudella. Toivon hartaasti, ettei tästä ajanpeluusta jää verta kenenkään käsiin.</p><p>Pariisin ja Turun terrori-iskujen jälkeen Suomessa vallitsi laaja yksimielisyys, että tiedustelulait on saatava pikaisesti voimaan. Viimeisen kuuden vuoden aikana valiokunnissa on tiedustelulakien osalta käynyt kuultava tai antanut kirjallisen lausunnon kaikkiaan 666 asiantuntijaa. Tuliko siis tuosta pedon luvusta itseään ennustava, jos lakeja ei saada voimaan tämän eduskunnan aikana?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Oppositiopuolueista SDP, Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP kirjoittivat avoimen kirjeen pääministerille, jossa allekirjoittajat kritisoivat poikkeuksellisella tavalla puolustusministeri Jussi Niinistön viime aikaisia ulostuloja. Kirjeen julkaisi kokonaisuudessaan SDP:n Demokraatti. Kritiikin kohteena oli SS-miesselvityksen arvostelu sekä tiedustelulakeja hidastavien henkilöiden toimintaan puuttuminen.

On syytä hieman taustoittaa, mistä kummassakin asiassa on kyse. Valtioneuvosten tilaama selvityksen suomalaisten SS-vapaaehtoisten mahdollisista sotarikoksista sai aikaiseksi herra nimeltä Efraim Zuroff. Mikä mies on Efraim Zuroff?

Nopeasti kerrottu tarina on, että herra Efraim Zuroffilla on erittäin tiiviit välit ”meidän aikamme Otto-Willeen” eli Johan Bäckmaniin. Julkisten tietojen mukaan Zuroff oli Bäckmanin vieraana Suomessa pariin otteeseen vuosina 2007-08. Vuonna 2010 herrat esiintyivät yhdessä Kiovassa fasismin vastaisessa paneelissa. Efraim Zuroffin kirja Operaatio viimeinen mahdollisuus ilmestyi suomeksi vuonna 2012. Kustantajana oli Suomen Antifasistinen Komitea SAFKA ja kuinka ollakaan kirjan yksi kääntäjistä oli Johan Bäckman. Kaksi muuta kääntäjää olivat tunnettuja beckmannilaisia eli Leena Hietanen ja Petri Krohn.

Kansallisarkiston selvityksen jälkeen herra Zuroff antoi Israelissa haastatteluja lehdistölle mm. vasemmistotaustaiselle Haaretzille. Niissä hän väittää, että 1.400 suomalaista SS-vapaaehtoista tappoi kymmenentuhatta juutalaista ja siviiliä. Tämä ei tietenkään pidä paikkansa, eikä väite pohjaudu Kansallisarkiston selvitykseen.

Tällaisen herran aloitteesta tehtyä selvitystä ei opposition mielestä saa Suomessa arvostella. Erittäin omituista on, että RKP:n eduskuntaryhmä lähti mukaan tällaiseen toimintaan, joka selvästi näyttää olevan Johan Bäckmanin tai hänen läheisten masinoima informaatio-operaatio.

 

Toinen tähän SS-selvitykseen liittyvä kysymys on enemmän periaatteellisempi. Saako sotahistoriaan suuntautunut filosofian tohtori ja Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti esittää kriittisiä näkemyksiä historiaan liittyvistä selvityksistä, jos hän valtioneuvoston jäsen? Vai onko ainoa rajoite se, että hänen esittämänsä näkemykset eivät miellytä?

Minusta osoittaa suoraselkäisyyttä, että Suomen puolustusministeri puolustaa suomalaisten veteraanien kunniaa, mikäli sitä yritetään mustamaalata ja vielä perusteettomasti. Myönnän, että olen tässä asiassa subjektiivinen. Silti uskon, että suurin osa Suomen kansaa on kanssani samaa mieltä.

 

Mitä sitten tulee tähän toiseen opposition kritiikin kohteeseen eli perustuslakitalibaneihin. Kyselytunnilla Vasemmistoliitto aloitti keskustelun talibanin etymologisesta merkityksestä.

Vilkaisu wikipediaan kertoo, että Taliban on monikkomuoto sanasta Talib, joka tarkoittaa opiskelijaa. Taliban-liike perustui koraanikoulujen opiskelijoihin ja vapaasti käännettynä Taliban tarkoittaa opiskelijaliikettä. Afganistanin kahden kielen, darin ja pashtun mukaan kirjoitus voi olla joko Taliban tai Taleban.

Taliban voidaan selittää myös fundamenteiksi eli puhdasoppisten ääriliikkeeksi tai kapinallisiksi taikka vapaustaistelijoiksi. Merkitys on katsojan mielessä ja muotoutuu hänen maailmankatsomuksensa perusteella.

Toki se voidaan halutessa selittää niin kuin Vasemmistoliiton Kari Uotila kyselytunnilla [suora lainaus eduskunnan pöytäkirjasta]: ”Afganistanin lapsia, naisia ja vanhuksia murhanneisiin ja kiduttaneisiin talibaneihin. Taliban on ääriliike, joka hallitsi suurinta osaa Afganistania vuodesta 96 vuoteen 2001. Talibaneilla oli käytössä islamilainen šaria-laki itse tulkitsemassaan erityisen ankarassa muodossa. Ihmisoikeuksilla ei ollut sijaa, ja erityisesti naisten asema oli katastrofaalinen.

Taliban on siis monimerkityksellinen sana, kuulijan haluamalla tavalla. Aivan kuten Kokoomuksen vaalimainoksessa ”Autot kuuluu teille”. Nykyään on tavanmukaista pöyristyä kaksoismerkityksellistä ilmaisuista. Ja niin kävi tässäkin tapauksessa.

Olennaisempi kysymys on, että miten pitkään annetaan tiedustelulakeja vastustavien tahojen hidastaa lakien voimaantuloa. Tiedossa on, että perustuslakivaliokunnan vakiolausuntoautomaattien joukossa on henkilöitä, jotka tekevät kaikkensa tiedustelulakien kaatamiseksi.

Erittäin poikkeuksellinen toimi oli vetää tiedustelulait eduskunnan täysi-istunnosta ja palauttaa valiokuntiin. Se oli työvoitto Martin Scheininille ja Juha Lavapurolle. Jos SS-miesselvitys oli Johan Bäckmanille sulka hattuun, niin tämä sakkokierros oli sitä Scheininille ja Lavapurolle. Etenkin kun valiokuntien uudelleenarvioinnissa ei – kas kummaa – havaittu ristiriitaisuuksia perustuslakivaliokunnan lausunnon kanssa.

Lakiesitykset voivat tulla uudelleen eduskunnan isonsalin käsittelyyn maaliskuun alussa, jolloin nykyisellä eduskunnalla on enää jäljellä kaksi istuntoviikkoa. Nyt leikitään suomalaisten turvallisuudella. Toivon hartaasti, ettei tästä ajanpeluusta jää verta kenenkään käsiin.

Pariisin ja Turun terrori-iskujen jälkeen Suomessa vallitsi laaja yksimielisyys, että tiedustelulait on saatava pikaisesti voimaan. Viimeisen kuuden vuoden aikana valiokunnissa on tiedustelulakien osalta käynyt kuultava tai antanut kirjallisen lausunnon kaikkiaan 666 asiantuntijaa. Tuliko siis tuosta pedon luvusta itseään ennustava, jos lakeja ei saada voimaan tämän eduskunnan aikana?

]]>
39 http://petterileino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270163-oppositio-backmanin-marionetteina#comments Oppositio Puolustusministeri Jussi Niinistö SS-miehet Taleban Sat, 23 Feb 2019 07:25:06 +0000 Petteri Leino http://petterileino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270163-oppositio-backmanin-marionetteina